Onko edessä väliaikainen jäähtyminen vai pitkän suhdannesyklin pääte?

Vuoden 2018 alkaessa talouden suhdanneodotukset olivat poikkeuksellisen vahvat. Alkuvuoden toteutunut kehitys ei kuitenkaan ole vastannut odotuksia – varsinkaan Euroopassa – ja maailmantalouden kasvu näyttäisi olevan hidastumassa. Sinänsä kyse voi olla aivan normaalista heilahtelusta: nousukausiin mahtuu erilaisia ”minisyklejä”, joissa BKT-kasvu välillä vauhdittuu, välillä hidastuu. Viimeksi tällainen väliaikainen kasvun jäähtyminen koettiin Ukrainan kriisiin jälkimainingeissa 2015-16 ja sitä ennen eurokriisin yhteydessä 2011-12. Kumpikaan näistä episodeista ei johtanut globaaliin taantumaan, vaikka muutamilla talousalueilla BKT-kasvu painuikin negatiiviseksi.

Toimintaympäristö piirun verran vaarallisempi kuin edellisissä kasvun hidastumisvaiheissa

Nykyinen nousukausi alkoi USA-vetoisesti vuoden 2009 jälkipuoliskolla eli kutakuinkin yhdeksän vuotta sitten. Moni pohtiikin, johtaako seuraava kasvun hidastuva vaihe myös koko pitkän noususyklin päättymiseen vai selvitäänkö ohimenevällä värinällä. Ennusmerkit koko suhdannesyklin päättymisestä ovat toistaiseksi vähäiset. Toimintaympäristössä on silti piirteitä, joiden vuoksi uusi suhdannekuoppa olisi piirun verran edellisiä kasvun hidastumisvaiheita vaarallisempi:

1. USA:n kiristyvä rahatalous. Hieman jo kulahtaneen sanonnan mukaan nousukaudet eivät kuole vanhuuteen vaan liian nopeasti liian korkealle nouseviin korkoihin. Ensimmäisen kerran finanssikriisin jälkeen kasvu on hidastumassa tilanteessa, jossa yksi maailman keskeisistä keskuspankeista kiristää rahapolitiikkaa. FED:n koronnostot ja taseen supistuminen vaikuttavat laajasti dollarimääräisten velkojen hoitokuluihin. Riskinä on, että kulutus ja investoinnit heikkenevät ennakoitua nopeammin.


2. Talousodotuksissa ”korjausvelkaa”. Kotitaloudet ja yritykset eivät perusta päätöksiään vain toteutuneeseen tulokehitykseen vaan myös odotuksiin tulevasta. Viimeisen vuoden aikana erilaiset talouden tunnelmia kuvaavat indikaattorit ovat nousseet poikkeuksellisen korkealle. Mikäli kasvu nyt hidastuu, historiallisen korkea luottamus osoittautuu osin katteettomaksi ja talouden toimijoille syntyy tarve ”päivittää” odotuksiaan maltillisempaan suuntaan. Vaikutukset esimerkiksi investointirohkeuteen voivat olla merkittäviä.


3. Kiinan ”velkaimpulssi” alkuvuonna heikentynyt: Kiinassa kokonaisvelan kasvuvauhdin (ns. velkaimpulssi) hidastuminen voi olla hyvä uutinen Kiinan pyrkimyksille kohti tasapainoisempaa kasvua, mutta samalla se saattaa ennakoida Kiinan tuonnin hidastumista ja haasteita maailmankaupan kasvulle. Globaalin teollisuustuotannon kasvu on jo jonkin verran hidastunut.


4. Kasvun sisäiset rajoitteet suhdanteita johtavissa talouksissa (Saksa, USA): Pitkän nousukauden ansiosta USA:n työmarkkinat ovat tiukentuneet ja Euroopan teollisuudessa kapasiteetin käyttöaste on korkealla. Tuotantopotentiaalin sisäiset rajoitteet voivat aiheuttaa talouteen pullonkauloja ja siten heikentää kykyä ylläpitää kasvua.

Moni seikka puoltaa silti kasvun hallittua hidastumista

Riskeistä huolimatta moni seikka tukee edelleen näkemystä, että kyse on pikemminkin kasvun maltillisesta hidastumisesta kuin koko noususuhdanteen päätöksestä. Osakemarkkinoilla heilunta on lisääntynyt, mutta 6-12 kuukauden toteutuneet tuotot ovat yhä positiivisia. Osakemarkkinat eivät siis ole alkaneet hinnoitella merkittävää suhdannekäännettä. Rahapolitiikka puolestaan kiristyy vain kaikkein vahvimmalla talousalueella eli USA:ssa. Euroopassa sen sijaan ei olla siirtymässä kiristyksiin vielä vähään aikaan.

Kaiken kaikkiaan EKP näyttää suhtautuvan kasvunäkymän muutokseen ilmeisen vakavasti. Edellisessä korkokokouksessa rahapolitiikan virityksestä ei edes keskusteltu vaan keskityttiin talousdatan sulatteluun. Tämä saattaa ”pohjustaa” odotettuakin hitaampaa vetäytymistä talouden elvytystoimista.

Hereillä olevan keskuspankin lisäksi eurotalous saa vihdoin tukea myös valuutasta: euro on lakannut vahvistumasta.