Pitkät korot jo nousseet, mutta EKP:n koronnostot eivät vielä aivan kulman takana

Viime viikkoina pitkät korot ovat nousseet selvästi. Pitkien korkojen nousu kertoo, että markkinat odottavat joko talouskasvun tai inflaation - tai molempien - olevan kiihtymässä. Markkinoiden pelkona on, että keskuspankkien on edettävä rahapolitiikan kiristyksissä ennakoitua nopeammin talouden ylikuumenemisen välttämiseksi. Tähän skenaarioon on havahduttu myös osakemarkkinoilla, joilla korkeita arvostustasoja on tähän asti perusteltu matalalla korkotasolla.

USA:ssa inflaation kiihtyminen täysin mahdollista

Yhdysvalloissa talouden nousukausi on paljon pidemmällä kuin Euroopassa. Työttömyys on painunut alle luonnollisen tasonsa ja palkkainflaatiokin osoittaa vihdoin heräämisen merkkejä. USA:n keskuspankki Fed aloitti koronnostojensa sarjan jo joulukuussa 2015, mutta eteni alkuvaiheessa hyvin verkkaisesti: toista koronnostoa saatiin odottaa aina vuoden 2016 lopulle. Tahti kuitenkin kiristyi vuonna 2017, jolloin korkoja nostettiin kolme kertaa ja ohjauskorossa päädyttiin 1,5 prosenttiin. Markkinat alkoivat hinnoitella koronnostotahdin tiivistymistä jo kesällä 2016, jolloin keskipitkät korot kääntyivät trendinomaiseen nousuun.

On mahdollista, että nyt nähty aiempaa nopeampi pitkien korkojen nousu ennakoi Fedin jatkavan koronnostoja entistä isommalla vaihteella. Presidentti Trumpin veroale on pitkän aikavälin tasapainon kannalta ongelmallinen, mutta lyhyellä aikavälillä se voi pistää talouteen lisää kierroksia. Jos USA:n taloutta vielä elvytetään massiivisilla infrainvestoinneilla, jo on ihme, jos ei inflaatiokin lähde piristymään. Fed:lle voi todellakin avautua tilaisuus ”normalisoida” amerikkalainen korkotaso.

EKP:n on hyvin vaikea nostaa korkoja

Eurooppalaisittain on juuri nyt kiinnostavaa pohtia, heijasteleeko täkäläisten pitkien korkojen nousu EKP:n politiikkaan liittyviä odotuksia vai onko kyseessä enemmän USA:n korkoliikkeitä seuraava ”tartuntavaikutus”. Eittämättä euroalueellakin talouden perustekijät ovat viime vuosina vahvistuneet: keskimääräinen talouskasvu on asettunut reilun parin prosentin tuntumaan, työttömyys on merkittävästi alentunut, kriisivaltioiden näkymä selvästi kohentunut ja pankkisektorin vakavaraisuus parantunut. Olisiko siis jo aika saada kiristyvää korkopolitiikkaa myös euroalueella?

Noususuhdanteesta ja USA:n ”esimerkistä” huolimatta on useita syitä, miksi Euroopan keskuspankin koronnostot ovat yhä monen mutkan takana:

1. Euroalueen inflaatio on pysynyt jo viisi vuotta hyvin hitaana ja keskimäärin selvästi EKP:n tavoitetason (hieman alle 2 %) alapuolella. Käännettä ei vieläkään ole tapahtunut, eikä sitä ole edes välittömästi näköpiirissä. Yleinen hintataso on 4-5 prosenttia alempana kuin se olisi, jos inflaatiotavoitteen mukainen hintojen nousu olisi toteutunut. Tästä katsannosta harjoitettu rahapolitiikka ei ole ollut liian kevyttä eikä siten kiristystarvettakaan ole.


2. Lehdistötilaisuuksissa EKP on jatkuvasti painottanut euroalueen talouksien rakenteellisten uudistusten tärkeyttä. Tärkeimpiä näistä uudistuksista ovat talouden tarjontapuolen reformit, joiden avulla kyettäisiin laskemaan rakenteellista työttömyyttä ja vahvistamaan tuottavuuden kasvua. Tarjontaa lisäävillä tekijöillä on pikemminkin inflaatiota vaimentavaa kuin kiihdyttävää vaikutusta, joten nekään eivät tue ajatusta keskuspankin koronnostoista.


3. EKP on myös pitänyt esillä tarvetta kerätä hyvinä aikoina (nyt!) euromaiden julkisiin talouksiin suhdannepuskureita. Käytännössä tämä merkitsee, että finanssipolitiikan virityksen pitäisi jäsenmaissa olla kiristävää. Kysyntää rajoittavalla politiikalla on inflaatiota vaimentava vaikutus, mikä siis osaltaan myös vaikeuttaisi keskuspankin inflaatiotavoitteen saavuttamista.


4. Myös yhteisvaluutan huomattava vahvistuminen on mahdollisten koronnostoaikeiden kannalta suuri ongelma. Euro on reilussa vuodessa vahvistunut parisenkymmentä prosenttia dollaria vastaan. Valuutan vahvistuminen hillitsee tehokkaasti inflaatiota tuontitavaroiden halpenemisen kautta. Euron vahvistuminen syö myös vientisektorin kilpailukykyä, mikä voi alkaa hidastaa talouskasvua.


5. Lopuksi on hyvä muistaa, että nyt nähty pitkien korkojen nousu jo itsessään kiristää euroalueen rahataloutta ja siten toimii samaan suuntaan, kuin keskuspankin ohjauskoron nostot toimisivat.