Trump, vapaakauppa ja tuontitullit

Tuontitullit ovat olleet Yhdysvalloissa keskeinen talouspolitiikan osa-alue yli 200 vuoden ajan. Jo ensimmäinen kokoontunut kongressi päätti tuontitullien keruusta valtion budjetin rahoittamiseksi. 1700-luvun tuontitullit käsittivät lähes 95 prosenttia valtion kaikista tuloista. Tuontitullien merkitys muuttui oleellisesti vasta vuonna 1913, kun ensimmäisen tuloveroaste otettiin käyttöön. Tämän jälkeen tuontitullien rooli on muuttunut rahoituslähteestä kohti talouspolitiikan välinettä.

Presidentti Trump nosti jo vaaliohjelmassaan esiin aikovansa puolustaa yhdysvaltalaisia työpaikkoja, kotimaista teollisuutta ja ”Made in USA”-mentaliteettia. Hänen päämääränä on, että Yhdysvallat irtautuu olemassa olevista kauppasopimuksista ja määrittelee niiden ehdot uudelleen. Myös erilaisten tuontitullien käyttö kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi on noussut esiin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun republikaanit ovat ajaneet vastaavanlaisia toimenpiteitä.

Vuonna 1930 asetettiin Yhdysvalloissa voimaan niin sanottu Smoot-Hawley – tariffi, joka nosti tullimaksua yli 20 000:ltä maahan tuotavalta tuotteelta. Tuontitullien vahingollisista vaikutuksista oltiin huolissaan jo tuolloin. Tällöin 1028 ekonomistia allekirjoitti vetoomuksen presidentti Hooverille, että hän käyttäisi veto-oikeuttaan lain kaatamiseksi. Jopa kuuluisa teollisuusmies Henry Ford yritti saada presidentin kaatamaan lain. Presidentti Hoover vastustikin lakia aluksi, mutta oman puolueen painostuksesta tuontitullilaki hyväksyttiin.

Tuontitullit edesauttoivat lamaa jo 1930-luvulla

Heti tämän jälkeen Kanada, Espanja ja Sveitsi vastasivat nostamalla omia tuontitulleja yhdysvaltalaisille tuotteille. Brittiläinen kansanyhteisö, Ranska ja Saksa lähtivät kaikki omilla tahoillaan kauppasotaan. Vähitellen vuonna 1929 alkanut taantuma muuttui syväksi lamaksi. Vaikka aluksi tehdastyöläisten palkat nousivat, rakentamisen ja teollisuuden tilauskannat kasvoivat, oli tätä seurannut talouden romahdus hyvin voimakas. Neljässä vuodessa tuonnin arvo tippui 66 prosenttia sekä vienti tippui 61 prosenttia Yhdysvalloissa, kansantuote puolittui ja koko maailman kaupan arvo laski 66 prosenttia. Työttömyysaste nousi neljän vuoden aikana 8 prosentista 25 prosenttiin. Toki on syytä todeta, etteivät tuontitullit yksinään saaneet taloutta romahtamaan näin voimakkaasti, mutta ne kiistatta edesauttoivat laman syvenemistä ja pidensivät sitä. Tuontitulleja lähdettiin laskemaan jo vuoden 1930 puolivälin jälkeen, mutta varsinaiset usean maan väliset vapaakauppasopimukset näkivät päivänvalon vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Opimmeko historiasta mitään?

Yhdysvalloissa eletään tällä hetkellä suurten poliittisten muutosten aikaa ja presidentti Trump on päättänyt nostaa tuontitullit yhdeksi talouspolitiikan välineeksi. Tässä vaiheessa on syytä todeta, että protektionismi ja globalisaation pysähtyminen ovat tapahtuneet jo paljon aikaisemmin. Trump on tässä kehityspolussa vain yksi osa, ennemmin seuraus kuin syy ilmiölle. Ongelmana ei ole ollut itse vapaakauppa, vaan sen tulosten epätasainen jakautuminen alueellisesti ja eri yhteiskuntaluokkien välillä. Maailmankaupan osuus kokonaistuotannosta on laskenut viime vuodet, ja poliittinen ympäristö niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin on kokenut suuren muutoksen.

Pahimmillaan presidentti Trumpin linjaukset voivat kiihdyttää protektionistista kierrettä, joka tulee heikentämään maailman talouskasvua. Pienet maat, joilla ei ole laajaa talouden tuotantorakennetta, kärsisivät eniten. Tuottavuuden lasku, resurssien allokointiin liittyvä tehottomuus sekä kuluttajien ostovoiman romahtaminen laskevat potentiaalista kasvua ja saattavat johtaa deflaatiokierteeseen. Keskuspankkien rahapolitiikan käyttö valuuttasodan välineenä johtaa myös sijoitusmarkkinoiden epävakauteen.

Tulevaisuus näyttää, mitä historia on meille opettanut ja mitä virheitä tulemme toistamaan. Kehittyvien maiden tuleminen osaksi globaalia talousjärjestelmää vapaakaupan myötä ja digitalisaatio ovat kiihdyttäneet maailmantalouden kasvua viimeiset 30 vuotta. Nämä kasvun hedelmät on jo kertaalleen pääosin syöty, ja on varmaa, että edessä on alhaisemman talouskasvun ja tuottavuuden vuosikymmenet.

Petteri Vaarnanen
varainhoidon johtaja
Sp-Rahastoyhtiö Oy