Luotsaus on turvallisuustehtävä

Suomessa luotsaustoimintaa harjoittaa Luotsausliikelaitos Finnpilot. Se luotsaa noin 40 prosenttia rannikon ja Saimaan alusliikenteestä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että luotsi nousee laivaan noin 37 000 kertaa vuodessa. Loppuosuus alusliikenteestä on sellaista, jossa alukset ovat joko luotsinkäyttövelvollisuudesta vapautettuja tai ne ajavat linjaluotsikirjoilla.

Varustamo voi saada linjaluotsinkirjat kouluttamalla aluksensa kapteenin linjaluotsin tehtäviin. Linjaluotsikirjat ovat henkilö-, alus- ja väyläkohtaisia. Linjaluotsi luotsaa vain tietyllä väylällä ja yksilöidyllä aluksella. Linjaluotsikirjoilla ajetaan esimerkiksi Tallinnaan ja Tukholmaan suuntautuva matkustajalauttaliikenne. Jo linjaluotsinkirjojen tiukka rajaaminen kertoo, että luotsauksessa kyse on vaativasta tehtävästä, jossa inhimillisiin erehdyksiin tai muihin aluksen turvallista liikennöintiä riskeeraaviin tekijöihin ei ole varaa.

Luotsaus on korostetusti turvallisuuspalvelua. Sen perimmäisenä tehtävänä on edistää alusten, ihmisten ja ympäristön turvallisuutta. Julkisuudessa on spekuloitu ympäristökatastrofien kohonneella todennäköisyydellä kasvaneen alusliikenteen myötä. Baltian ja Venäjän talouskasvun myötä alusliikenne Suomen lähivesillä on voimakkaassa kasvussa. Onnettomuuksien ehkäisemisessä on luotsipalvelujen tarjoaja avainasemassa.

Luotettavan ja tasalaatuisen luotsauspalvelun takaaminen aluevesillä ja Saimaalla on tärkeää myös siksi, että väylästömme on maailman vaativin suhteessa sillä liikennöivien alusten määrään ja kokoon. Suomen rannikon väyläverkosto on hyvin tiheä, mutta alusliikenne on keskittynyt muutamaan isoon satamaan. Luotsauksesta vastaavan toimijan on kyettävä takaamaan sama turvallisuus- ja palvelutaso liikennöinnin määrästä riippumatta, kohtuullisilla luotsaustaksoilla. Finnpilotin luotsaustaksat ovat Euroopan rannikkovaltioiden välisessä vertailussa alhaisimpia. Finnpilot kykenee pitämään taksansa kohtuullisina, koska se pystyy suunnittelemaan resurssitarpeet kokonaisuuden kannalta. Hyvänä esimerkkinä tästä on Saimaan luotsien siirtyminen muihin tehtäviin, kun Saimaalla ei talven aikana luotsata.

Suomi on ainoa maa, jonka satamat jäätyvät joka vuosi. Suomen vaativat olosuhteet asettavat erityisvaatimuksia ja näkyvät korostetusti luotsausta harjoittavalta vaadittavassa ammattitaidossa sekä valmiudessa vastata poikkeustilanteisiin. Luotsaus vaatii erityisolosuhteissa toimivan kaluston ja poikkeustilanteisiin vielä erillisen varakaluston. Korkealaatuinen turvallisuuspalvelu vaatii jatkuvaa ja mittavaa panostusta henkilöstöön ja sen koulutukseen. Luotsaustoiminnan tarpeisiin vastaavaa koulutusta ei oppilaitoksista ole saatavilla, vaan luotsilta vaadittava pohjakoulutus on merikapteenin tutkinto ja työkokemus. Varsinainen erityisopetus luotsintyöhön on sekin Finnpilotin tehtävänä.

Merenkulun turvallisuutta ei edistetä lisäämällä luotsauksesta huolehtivien tahojen lukumäärää. Merenkulun turvallisuuden, logistiikan sujuvuuden ja ympäristön kannalta tarkasteltuna valtakunnallinen yhden toimijan malli on osoittautunut yhteiskunnalle kaikkein tehokkaimmaksi. Malli on yleinen myös muissa merenkulkumaissa: yhden toimijan malli joko alueellisesti tai valtakunnallisesti on selvästi yleisin tapa järjestää luotsaustoiminta. Organisaation toimintamallilla ei sen sijaan ole merkitystä. Yhdellä toimijalla on tilanteesta kokonaiskäsitys ja se pystyy tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia kalustonsa ja henkilöstönsä suhteen. Sen mahdollisuudet ylläpitää toimintaa ja investoida jatkuvasti ovat hyvät. Edes luotsauksen hinta ei ole kriteeri, joka puoltaisi toimijoiden lukumäärän lisäämistä. Luotsauksen hinta tulee todennäköisesti olemaan joka tapauksessa annettu. Kilpailun sijaan nykyistä mallia tulisikin kehittää lisäämällä yhteistyötä merenkulun toimijoiden ja viranomaistahojen välillä, esimerkiksi kehittämällä merenkulun koordinaatiota, jolla varmistetaan että tarpeellinen tieto ja liikenteen koordinointi on koko toimialan käytettävissä.


Matti Pajula
Toimitusjohtaja
Luotsausliikelaitos Finnpilot