Perimistoimistojen kanta hallituksen esitykseen

Kaavailtu perintälain muutos lisää luottohäiriömerkintöjä Perintäala pitää korjauksia esitykseen välttämättöminä Oikeusministeriö on valmistellut muutosehdotuksen perintälakiin. Esityksen mukaan mm. perintäkulut säädettäisiin yhdenmukaisiksi. Kaavamainen säätely yhdessä ehdotettujen määräaikojen kanssa tekisi perintätoiminnan nykyistä joustamattomammaksi. Se nopeuttaisi oikeudelliseen perintään siirtymistä. Seurauksena olisi satojen tuhansien suomalaisten tarpeeton päätyminen luottohäiriörekisteriin ja käräjäoikeuksien ruuhkautuminen. Vapaaehtoisella perinnällä tarkoitetaan nykyisen perintälain mukaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt saatava. Mikäli vapaaehtoisen perinnän kustannuksia ei voitaisi periä, paljon tapauksia siirtyisi ulosottoon. Perintätoimistot yhdistävät ja suhteuttavat kuluja Muutosehdotuksen perusteena on käytetty sitä, että yleiseen kohtuullisuusvaatimukseen perustuva sääntely ei ole toiminut käytännössä niin kuin lakia säädettäessä oletettiin. Tälle väitteelle ei ole löytynyt perustetta. Kohtuullisuusvaatimuksesta poikkeavia ylisuuria kuluja vaatineita toimistoja on vain muutamia ja tapaukset yksittäistapauksia. Kuluttajaviraston tekemistä selvityksistä ilmenee, että perintätoimistojen noudattama kulukäytäntö suhteuttaa yleensä kulut saatavan suuruuden mukaan. Lisäksi perintätoimistot yhdistävät asioita, kun taas ulosotto perii saamiset yksittäin vaatien jokaiselta saatavalta tai sen osalta taulukkomaksun erikseen. Maksun laiminlyömisestä ei pidä rangaista velkojaa Toisaalta yleisenä maksumoraalia ylläpitävänä periaatteena on oltava Aiheuttaja maksaa -periaate. Maksujen laiminlyönnistä syntyvässä perinnän tarpeessa on kyse velallisen sopimusrikkomuksesta, eikä esimerkiksi kulutuspäätöksestä. Velallisen käytöksestä ei pidä rangaista velkojaa laki- tai asetusmuutoksella siten, että vapaaehtoisen perintätoiminnan kustannukset siirrettäisiin heidän maksettavakseen. Se johtaisi kuluttajahintojen nousuun. Perintälaissa otetaan kantaa perintätoiminnalle asetettuihin tiettyihin kilpailunrajoituksiin. Niiden pääasiallinen perustelu oli se, että ulosoton toimeksiannot olivat vähentyneet. Rajoitukset olisi nyt purettava ainakin pysäköintivirhemaksujen ja julkisen liikenteen tarkastusmaksujen osalta, jotta kunnat voisivat hakea saataviaan myös muuten kuin ulosottoina. Tämänsuuntaisesti on todennut myös Suomen Kuntaliitto. Kyse on myös kilpailuoikeudellisesta epäkohdasta, jonka Euroopan komission kilpailun pääosastokin on todennut. Lisäksi nyt esitetty kuukauden viive laskusta maksumuistutuksen lähettämiseen on huonosti perusteltu, koska hyvä perintätapa edellyttää välitöntä reagointia maksujen laiminlyöntiin. Viive olisi erityisen ongelmallinen kestovelkasuhteiden osalta. Niissä viive saattaisi aiheuttaa lisää velkaantumista ja samalla lisää luottotietorekisterimerkintöjä. Lisätietoja: puheenjohtaja Timo Mäki, puh. 010 2700 220, 0400 827 779 varapuheenjohtaja Pirjo Ahola, puh. (09) 2291 1401 Den planerade förändringen av indrivningslagen ökar de registrerade betalningsstörningarna Inkassobranchen anser att förändringar i lagändringsförslaget är nödvändiga Justitieministeriet planerar en förändring av indrivningslagen. Lagförslaget innebär att indrivningskostnaderna som uppbärs av gäldenärerna skulle förenhetligas. En avgiftstabell kombinerat med en förändring av tidsfristerna skulle innebära att indrivningen blir mycket oflexibelt. Juridisk indrivning skulle påbörjas i ett mycket tidigare skede än i dag. Hundratusentals finländare skulle få betalningsstörningar i onödan samtidigt som tingsrätterna skulle överbelastas. Med frivillig indrivning avses enligt nuvarande lagstifting åtgärder vars avsikt är att få en gäldenär att betala en förfallen fordran frivilligt. Om kostnaderna för den frivilliga indrivningen inte kan uppbäras lagenligt skulle fler fall överföras till utsökningsmyndigheterna. Indrivningsbyråerna sammanslår och proportionerar kostnaderna Som grund för lagförslaget är, att skälighetsprincipen inte uppfyllts som det var tänkt när indrivningslagen stiftades. För detta påstående finns ingen grund. Indrivningsbyråer vilka uppbärt överstora kostnader är ett fåtal och berör enbart enskilda fall. I den utredning som gjorts har det framkommit att indrivningsbyråerna uppbär indrivningskostnader som är i proportion med fordrans belopp. Dessutom sammanslår indrivningsbyråerna indrivningsfall i motsats till vad utmätningsnyndigheterna gör. Utmätningsmyndigheterna uppbär skilda kostnader för varje enskilt fall och för varje gjord delbetalning. Det är oskäligt att fordringsägare bestraffas för betalningsförsummelser När hög betalningsmoral vill upprätthållas är det kutym att den som försummar står för kostnaderna. Det är fråga om ett kontraktsbrott, och inte konsumtionsbeslut när en betalning försummas och behov för indrivning uppstår. Om kostnader som uppkommer vid frivillig indrivning betalas av fordringsägaren, på grund av lag- eller förordningsförändringar, så leder det till en förhöjda konsumentpriser. I Lagförslaget tas det även ställning till de konkurrensbegränsningar som påfördes indrivningsverksamheten i samband med att lagen ändrades förra gången. Motiveringen var att indrivningsärendenas antal hade minskat hos utsökningsmyndigheterna. Dessa konkurrensbegränsningar bör upphävas åtminstone vad gäller parkeringsböter samt kollektivtarfikens granskningsavgifter. Städer och kommuner bör kunna driva in sina fordringar på annat sätt än via utsökningsmyndigheterna. Även Kommunförbundet i Finland har påpekat detta. Det är fråga om ett konkurrensrättsligt missförhållande som Europeiska kommisionens konkurrensavdelningen reagerat på. Ytterligare har det föreslagits att man inte skulle få påminna om en faktura förrän en månad förlöpt från faktureringsdagen. Denna punkt är synnerligen dåligt motiverad, eftersom god indrivningssed förutsätter att man reagerar omedelbart på en förfallen faktura. Fördröjningen skulle vara synnerligen svårhanterlig vid ett fortlöpande skuldförhållande. I dessa fall skulle en fördröjning innebära ytterligare skuldsättningsgrad och därmed även betalningsstörningar. ------------------------------------------------------------ Tämän tiedon Teille välitti Waymaker, http://www.waymaker.fi Seuraavat tiedostot ovat ladattavissa: http://www.waymaker.net/bitonline/2004/03/11/20040311BIT00320/wkr0001.doc http://www.waymaker.net/bitonline/2004/03/11/20040311BIT00320/wkr0002.pdf