Punaisen ristin suojamerkki 150 vuotta - Avustustyö ei saa vaarantua

Suomen Punaisen Ristin yleiskokous vaatii tänään hyväksymässään tiukassa julkilausumassaan, että kansainvälisen yhteisön on puututtava avustustyöntekijöitä vastaan tehtyihin iskuihin.

Parin viime vuoden aikana kymmeniä avustustehtävissä olleita on kuollut ja satoja haavoittunut.
Kannanotosta tuli entistä ajankohtaisempi sillä alkuviikosta Libyassa surmattiin kansainvälisen Punaisen Ristin sveitsiläinen avustustyöntekijä. Syyrian konfliktissa on kuollut yhteensä 36 Syyrian Punaisen Puolikuun vapaaehtoista ja muuta henkilökuntaa sekä seitsemän Palestiinan Punaisen Puolikuun vapaaehtoista.

Kannanotto kokonaisuudessaan:

Suomen Punainen Risti on huolissaan kriisi- ja konfliktialueilla työskentelevien avustus-työntekijöiden ja vapaaehtoisten turvallisuudesta. Sadat haavoittuneita tai loukkaantuneita auttamassa olleet Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun vapaaehtoiset, avustustyöntekijät ja muut terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat saaneet viimeisen muutaman vuoden aikana surmansa tai ovat vammautuneet eri puolilla maailmaa käynnissä olevien konfliktien yhteydessä.

Erityistä huolta herättää Syyrian tilanne, mutta ihmiset kärsivät kriisin ja väkivallan seurauksista myös Keski-Afrikan tasavallassa, Afganistanissa, Etelä-Sudanissa, Nigeriassa ja Kongon Demokraattisessa tasavallassa. Miljoonat ihmiset ovat välittömän avun tarpeessa, mutta turvallisuustilanne on niin heikko, että kärsiviä ihmisiä ei päästä auttamaan.

Suomen Punainen Risti vetoaa Suomen hallitukseen sekä työnsä aloittavaan uuteen Euroopan parlamenttiin ja varsinkin sen suomalaisiin edustajiin, että nämä tekevät kaikkensa, jotta avustustyöntekijöitä suojaavien kansainvälisten sopimusten merkityksen ei anneta rapautua.

Elokuun 22. päivä 2014 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun toistakymmentä silloista Euroopan valtiota allekirjoitti Genevessä sopimuksen, jolla sovittiin haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden kohtelusta. Tässä ensimmäisessä Geneven sopimuksessa sovittiin myös siitä, miten lääkintä- ja hoitohenkilökunta suojataan ja miten heidän turvallisuutensa taataan. Valtiot sopivat, että punainen risti on se kansainvälinen suojamerkki, jota kaikki sitoutuvat kunnioittamaan.

Vuoden 1864 jälkeen valtiot ovat laatineet useita uusia ja laajoja sopimuksia, jotka säätelevät mm. valtioiden ja viranomaisten toimintaa sota- ja kriisitilanteissa. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kokonaisuuteen kuuluvat sopimukset koottiin vuonna 1949 Geneven yleissopimuksiksi ja ne ovat voimassa kaikissa maailman itsenäisissä valtioissa. Sopimukset sekä niiden lisäpöytäkirjat vuodelta 1977, ovat helpottaneet avustustyötä eri puolilla maailmaa, mutta valitettavasti punaisen ristin ja muiden suojamerkkien kunnioitus on viime aikoina rapautunut heikentäen sodan uhrien asemaa ja avun perillemenoa.

On entistä tärkeämpää, että kansainvälinen yhteisö pyrkii kaikin mahdollisin keinoin vahvistamaan kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa ja noudattamista. Samalla on panostettava entistä enemmän siihen, että asevoimat, aseelliset ryhmittymät, poliisiviranomaiset sekä tavalliset kansalaiset eri puolilla maailmaa saavat tietoa kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja kansainvälisistä ihmisoikeuksista.

Valtiot käyvät parhaillaan neuvotteluja siitä, miten kansainvälisesti edistää voimassa olevan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista. Näissä neuvotteluissa on löydettävä todellisia ratkaisuja, jotta esimerkiksi hätäapu saadaan nopeammin perille tulevaisuudessa. Aseelliset selkkaukset eivät enää ole useinkaan valtioiden välisiä vaan maiden sisäisiä. Avun jakelun estävät usein juuri taistelevat osapuolet, joilla ei ole joko poliittista tahtoa noudattaa sodan sääntöjä tai ne yrittävät käyttää lääkkeitä, ruokaa, vettä ja muuta humanitaarista apua poliittisesti tai sotilaallisesti omien tavoitteittensa ajamiseen. Tätä ei pidä hyväksyä. Humanitaarinen oikeus edellyttää, että humanitaarista apua jaetaan tasapuolisesti ilman mitään erottelua ihmisten välillä. Kaikkien ihmisten on saatava apua!