Monialaisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kumouksellista etiikkaa musiikin käytännöissä
Muusikon työskentely voi olla eettisesti kumouksellista toimintaa: tapa elää mielekästä elämää työstämällä oman ainutkertaisuuden suhdetta jaettuihin merkityksiin. Tunnettujen filosofien ja semiootikoiden Julia Kristevan ja Roland Barthesin teorioiden avulla muusikon toimintaa voi jäsentää tällaisena merkityksellistämisen työnä, johon liittyy arvojen ja identiteettien loputon, uutta luova kyseenalaistaminen. Barthesille ja Kristevalle ääni ja musiikki eivät kuitenkaan hahmotu samalla tavalla mielekkäänä merkityksenmuodostuksen käytäntönä kuin kieli ja kirjoitus. Siksi heidän etiikkansa soveltaminen musiikin käytäntöihin on mahdollista vain kumouksen ehdoilla.
FM Laura Wahlforsin 9.3.2013 Sibelius-Akatemiassa tarkastettava väitöskirja soveltaa ja arvioi kriittisesti Kristevan ja Barthesin semiotiikkaa kulttuurisen musiikintutkimuksen ja muusikkoustutkimuksen alueella. Lähtökohtana on heidän käsityksensä taiteesta etiikan käytäntönä, erityisesti Kristevan vuosituhannen vaihteessa kehittämä teoria ”intiimistä kumousliikkeestä” (révolte intime). Kristevan ja Barthesin ajattelu haastaa näköaistin hallintaan perustuvaa metafysiikan traditiota ja tuo ääntä ja ruumiillisuutta filosofiaan. Intiimissä kumousliikkeessä korostuu feminiinisen arvo mahdollisuuksien alueena sekä sellainen ”naisen työ”, jota länsimaisen taidemusiikin tutkimusta pitkään hallinneen järki-, mieli- ja teoskeskeisen paradigman piirissä on väheksytty.
Väitöstutkimus tuo esiin musiikin mahdollisuuksia jäykkien kategorisointien vastustamiseen sekä esimerkiksi liikkuvaisten sukupuolisten ja seksuaalisten identiteettien rakentamiseen ja toteuttamiseen. Muusikko näyttäytyy siinä leikkisänä ja kapinallisena queer-subjektina, joka toteuttaa liikkuvaisia identiteettejä musiikin käytännöissä.
Tutkimus liikkuu rajoja ylittäen musiikin- ja kirjallisuudentutkimuksen, estetiikan, filosofian ja sukupuolentutkimuksenkin alueilla. Se soveltaa Kristevan ja Barthesin tähän mennessä vähemmän tunnettuja ajatuksia, kuten Barthesin vasta 2000-luvulla postuumisti julkaistuja luentosarjoja. Se jäsentää musiikin ja kirjallisuuden, kielen, äänen ja ruumiillisuuden suhteita uusilla tavoilla, jotka haastavat myös Barthesin ja Kristevan omien musiikkikäsitysten lukkiutuneet asetelmat.
Väitöskirjan analyyttisia tarttumapintoja ovat Waltraud Meierin laulama Isolden transfiguraatio Peter Konwitschnyn ohjauksessa (1998), Robert Schumannin Kreisleriana-pianosarjan harjoitteluprosessi, E. T. A. Hoffmannin tekstit Kreisleriana ja Kissa Murr sekä Denis Diderot’n dialogi Rameaun veljenpoika.
FM Laura Wahlforsin väitöskirja ”Muusikon kumousliikkeet. Intiimin etiikkaa musiikin käytännöissä” tarkastetaan lauantaina 9.3.2013 klo 12.00 Helsingin Musiikkitalon Sonore-salissa.
Vastaväittäjänä on professori John Richardson (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Anne Sivuoja-Kauppala.
Kirjan on julkaissut Tutkijaliitto (ISBN 978-952-5169-92-8). Ennen väitöstä se on nähtävillä Sibelius-Akatemian kirjastossa sekä tilattavissa osoitteesta tutkijaliitto@helsinki.fi.
Valokuva on ladattavissa Sibelius-Akatemian kuvapankissa (kuvapankki.siba.fi), tunnuksia voi tarvittaessa pyytää osoitteesta info@siba.fi.
Lisätietoja
Laura Wahlfors
laura.wahlfors@siba.fi
tutkijaliitto@helsinki.fi
Avainsanat: