Väitös: Birgittalaissisarten rukousmusiikissa keskeistä teologinen sisältö ja rikkaat sävelmät
Musiikin maisteri Hilkka-Liisa Vuoren väitöstutkimus Neitsyt Marian yrttitarhassa – Cantus sororumin suuret responsoriot tarkastetaan Helsingin Musiikkitalon Organo-salissa lauantaina 21.1.2012 klo 12. Vastaväittäjinä toimivat Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti Päivi Salmesvuori ja Viron musiikki- ja teatteriakatemian musiikinhistorian professori Toomas Siitan. Väitöksen kustoksena toimii musiikin tohtori Jorma Hannikainen Sibelius-Akatemiasta.
Keskiaikaisista kirkkolauluista eli ns. gregoriaanisista lauluista tulee helposti mieleen yksitoikkoinen, joskin rauhoittava munkkien kuorolaulu. Ensimmäisenä mielikuvana eivät välttämättä ole suomalaisten ja ruotsalaisten naisten laulut. Kuitenkin keskiajalla Ruotsin Vadstenassa ja meillä Naantalissa vaikuttivat birgittalaissisarten luostarit, joiden sisaret lauloivat nimellä Cantus sororum eli Sisarten laulu tunnettua liturgiaa. Birgittalaisluostarin perustaja on Pyhä Birgitta (1303–1373), jonka juhlavuotta vietettiin Suomessa viimeksi 2003. Tällöin tuli kuluneeksi 700 vuotta Birgitan syntymästä.
Musiikin maisteri Hilkka-Liisa Vuori on kirkkomusiikin alan väitöstutkimuksessaan perehtynyt edellä mainittuihin keskiaikaisiin lauluihin ja niistä erityisesti aamuyön varhaisina hetkinä laulettuihin suuriin responsorioihin. Laulut ovat pitkiä ja mietiskeleviä. Sisarten esikuva oli Neitsyt Maria. Hänen kaltaisekseen sisaret halusivat tulla lukemalla pyhiä tekstejä ja laulamalla päivästä ja viikosta toiseen syvällisiä rukouksia. Ruotsissa Cantus sororumia ja siihen liittyvien Birgitan näkyihin perustuvia lukukappaleiden tekstejä pidetään kansallisaarteena. Ne ovat hengellistä runoutta. Cantus sororumin suuria responsorioita ei ole aiemmin tutkittu, joten kyseessä on perustavaa laatua oleva tutkimus.
Nykyajan ihmisille keskiaikaiset rukouslaulut voivat tarjota syventymismahdollisuuden omalle hengellisyydelle. Latinankieliset laulut, niiden tekstit ja erityisesti sävelet, ovat satojen vuosien kuluessa hioutuneet sellaisiksi kuin ne ovat. Niitä laulaessa ja kuunnellessa voi kokea todella historian siipien havinaa: näin on rukoiltu jo kauan ennen meitä ja toivottavasti myös meidän jälkeemme. Vuori on väitöksessä pohtinut sävelen ja sanan suhdetta sekä lauluista välittyvää tunnelmaa – laulujen moodeja.
Tutkimuksessaan Vuori on etsinyt suurille responsorioille alkuperää keskieurooppalaisista lähteistä sekä suomalaisista ja ruotsalaisista aikalaislähteistä. Osa lauluista on tunnettuja vanhasta perinteestä, mutta osan lauluista on todennäköisesti säveltänyt ja vanhaa perinnettä kunnioittaen sovittanut Birgitan rippi-isä Petrus Skänningeläinen. Laulutekstit perustuvat Birgitan kirjoittamiin lukukappaleisiin. Voidaan sanoa, että Pyhä Birgitta ja Petrus Skänningeläinen ovat muodostaneet tiiviin työparin, joka on luonut sisarille liturgian.
Hilka-Liisa Vuori on freelance-muusikko ja -opettaja. Hän opettaa työkseen mietiskelevää rukouslaulua ja synnytyslauluja. Tutkija on myös itse laulanut ja levyttänyt tutkimuskohteensa lauluja keskiaikaiseen kirkkolauluun erikoistuneen Vox Silentii -duon jäsenenä.
Lisätietoja: Hilkka-Liisa Vuori (hilkka-liisa.vuori@saunalahti.fi)
Avainsanat:
