Aineeton kulttuuriperintömme näkyväksi – yhteisöllisessä hankkeessa herätään huomaamaan perinteiden tärkeys
Sienestys, iltasadun lukeminen, virpominen ja lavatanssit. Esimerkkejä suomalaisesta elämästä, jotka tuntuvat hyvinkin normaalilta arjelta, mutta ovat myös osa arvokasta aineetonta kulttuuriperintöämme. Itä-Suomen yliopisto on mukana eurooppalaisessa yhteishankkeessa, jonka pohjalla on tavoite vaalia aineettoman kulttuuriperinnön, eli elävän perinnön, roolia ja säilyttää niin kulttuurien rikkaus ja moninaisuus.
Erasmus+-rahoitteisessa HEART-hankkeessa viisi hankekumppania eri puolilta Eurooppaa kehittää ja testaa uudenlaista mallia aineettoman kulttuuriperinnön opettamiseen yhteisöllisen taidekasvatuksen keinoin. Samalla se tuottaa uusia työkaluja taidekasvattajille.
Mukana olevat maat valitsivat hankkeen alussa jonkin aineettoman kulttuuriperinnön kohteen, jonka ympärille rakennettiin yhteistyössä taidekasvattajien ja kulttuuriperinnön asiantuntijoiden kanssa pilottikokonaisuuksia. Niissä osallistujat ovat päässeet oppimaan ja ymmärtämään paremmin, mitä aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan ja miksi se on niin tärkeää.
Museonäyttely Mujejärven kylän kulttuuriperinnöstä
Itä-Suomen yliopiston pilottihankkeeksi valikoitui Mujejärven kylä ja kyläyhdistys Nurmeksessa. Hankkeeseen palkattiin taidekasvattaja Miia Rosenius, joka vastasi hankkeessa kehitettyjen työpajojen sekä museonäyttelyn suunnittelusta ja toteuttamisesta. Museonäyttely järjestettiin Nurmeksen museossa viime vuonna, ja sen pohjalta on tehty myös virtuaalinäyttely.
– Näyttely rakennettiin Mujejärveltä otettujen uusien kuvien, arkistoitujen vanhojen kuvien, erilaisten esineiden ja kyläläisten tarinoiden pohjalta. Näyttelykokonaisuuden pohjasta vastasivat kyläläiset itse, ja työpajatyöskentelyä ohjasi Miia Rosenius. Työpajoissa hyödynnettiin vanhoja valokuvia, muisteloita ja vapaata keskustelua, kuvailee hankkeen vastuullinen johtaja, yliopistonlehtori Juha Kauppila.
Prosessin aikana kyläläiset alkoivat tunnistaa paremmin oman elämänsä aineetonta kulttuuriperintöä ja sen merkityksiä.
– Aiemmin pelkältä normaalilta jokapäiväiseltä elämältä kuulostavat asiat, kuten tietyt taidot tai perinteet, opittiin tunnistamaan tärkeinä ja vaalimista vaativina kulttuuriperinnön osasina.
Myös hanketiimin jäsenet tunnistivat uusia piirteitä aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja alkoivat kiinnostua esimerkiksi omien kotikyliensä kulttuuriperinnöstä.
– Koko prosessi oli siis parhaimmillaan kaikille osallistujille transformatiivinen eli uudistava oppimiskokemus, jonka aikana käsitykset niin omasta kuin toisten kulttuuriperinnöstä vahvistuivat ja muuttuivat. Omaa kulttuuriperintöä ja juuria alettiin arvostaa entistä enemmän.
Samalla aineettomaan kulttuuriperintöön liittyvä opetus-, koulutus- ja säilömistyö sai enemmän näkyvyyttä.
– Nurmeksen näyttely oli yleisömenestys, joten toivomme, että sen myötä elävän kulttuuriperinnön tärkeys ja erilaisten muotojen laajamittaisempi tunnistaminen toteutuivat Unescon yleissopimuksessa linjattujen asioiden mukaisesti entistä kattavammin, Kauppila sanoo.
Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003. Sen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelua, taata eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden aineettoman kulttuuriperinnön kunnioittaminen sekä lisätä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä. Sopimus painottaa perinteen välittämistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä ihmisten osallisuutta kulttuuriperintöön.
Kokemusten pohjalta digitaalinen työkalupakki
Kulttuuriperinnön suojelemisen lisäksi hankkeessa kehitetään parhaillaan pilotissa saatujen kokemusten pohjalta digitaalista työkalupakkia eli opasta kaikille kasvatusalan ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan tai toimivat jo kulttuuriperintöön liittyvien aihealueiden piirissä.
– Verkkoon rakentuvaan työkalupakkiin kootaan tietoa muun muassa työskentelymenetelmistä ja piloteissa apuna olleesta teknologiasta. Lisäksi tarjoamme verkossa opetusresursseja, käytännön ohjeita ja teoreettista pohjaa liittyen kulttuuriperintöön, taidekasvatukseen ja transformatiivisten oppimiskokemuksen luomiseen, Kauppila luettelee.
Hän muistuttaa, että aineettoman kulttuuriperinnön suojelu tukee myös ihmisoikeuksien toteutumista ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämistä kulttuurisen kestävyyden tukemisen kautta.
– Kulttuurinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen ulottuvuuksista, ja yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan kulttuuriin liittyvien asioiden kuten kielten, perinteiden ja tapojen säilyttämistä.
HEART-hanketiimi järjestää Joensuun pääkirjaston Muikku-Salissa 15.10.2024 klo 13–16 ”Asiaa Kulttuurista” -tapahtuman, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen paikallisia kulttuuritoimijoita ja esitellä samalla HEART-hanketta, sen toimintaa ja tuotoksia sekä kulttuuriperinnön aihepiiriä ja tärkeyttä.
Tervetuloa mukaan!
Aineettoman kulttuuriperinnön suojeleminen transformatiivisen oppimisen kautta yhteisöllisessä taidekasvatusprosessissa (HEART) -kehittämishanke on Erasmus+-rahoitteinen, ja se kestää 1.12.2022 - 30.11.2024.
Hankkeessa tehty virtuaalinen museonäyttely Nurmeksen museosta: https://www.thinglink.com/mediacard/1780618248652325732
Lisätietoja:
- Hankkeen vastuullinen johtaja, yliopistonlehtori Juha Kauppila juha.kauppila@uef.fi
- Tutkimusavustaja Joona Rantala, joona.rantala@uef.fi
- Tutkimusavustaja Soile Ruotsalainen, soile.ruotsalainen@uef.fi
- Hankekoordinaattori Sami Tanskanen, sami.tanskanen@uef.fi
- HEART-hankkeen viralliset nettisivut, https://www.eduheart.eu/blog