Antti Belinskij aloittaa Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorina

Suomen ja Venäjän rajavesiyhteistyö tarjoaa mallia valtioiden välisiin vesikiistoihin, näkee Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorina aloittava Antti Belinskij.

Antti Belinskij aloittaa Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden, erityisesti vesioikeuden, vakinaisena professorina 1.2.2021. Hän on työskennellyt tehtävässä määräaikaisesti heinäkuusta 2017 alkaen. Parhaillaan Belinskij jakaa työtään Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorina ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessorina.

Kun kiistat vesivarojen käytöstä nousevat otsikoihin ja puheisiin Suomessa, kärhämät näyttäytyvät usein paikallisina ilmiöinä. Pohjolan perukoilla voi jäädä huomaamatta, että vesivarojen hyödyntäminen ja suojelu ovat myös kansainvälisesti keskeinen puheenaihe, joka yhdistää ja erottaa kokonaisia valtioita ja kansoja.

– Vesi ei ole vain vettä. Se merkitsee energiaa, ruokaa ja turvallisuutta. Jo pitkään on nähty, että vesi voisi johtaa hyvinkin vakaviin kansainvälisiin selkkauksiin. Vesi on ollut kuitenkin enemmän yhdistävä kuin erottava tekijä valtioiden välillä, sanoo Belinskij.

Ajankohtaisia esimerkkejä kansainvälisistä vesikonflikteista löytyy muun muassa Kaakkois-Aasian valtioita yhdistävän Mekong-joen sekä Niilin kiistellyistä vesivoimahankkeista. Näillä alueilla valtiot kiistelevät siitä, kenellä on oikeus hyödyntää jokea, joka merkitsee suoranaista elämänvirtaa, ravintoa ja elinkeinoa kokonaisille kansoille.

Belinskij näkee toimivassa rajavesiyhteistyössä avaimen valtioiden välisiin vesikiistoihin. Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö vesivarojen käytössä tarjoaa mallia laajemminkin.

– Meillä on erittäin hyviä kokemuksia rajavesiyhteistyöstä Suomen ja Venäjän välillä. Jos ajatellaan Vuoksen aluetta ja alueluovutuksia toisen maailmansodan jälkeen, lähtökohta ei ole ollut helppo. Siitä huolimatta olemme onnistuneet luomaan erittäin hyvän ja toimivan yhteistyöjärjestelmän, Belinskij kehuu.

Kokonaisvaltaista arviointia ympäristövaikutuksiin

Ympäristökysymyksissä yhteiskunnallinen keskustelu kuohahtaa nopeasti, kun vastakkain asettuvat talouden ja ympäristösuojelun näkökulmat. Vesioikeuden tutkija tunnistaa kuumat aiheet mediasta ja keskustelupalstoilta: metsäteollisuuden investoinnit, kaivosten vesistövaikutukset, vesivoiman ja vaelluskalaintressien yhteensovittaminen, maa- ja metsätalouden ravinnekuormitus sekä vesihuollon turvaaminen.

Belinskij arvioi, että ympäristöoikeudellista ymmärrystä löytyy niin teollisen toiminnan harjoittajilta kuin keskeisiltä ympäristöjärjestöiltä. Enemmän ymmärrystä ja oikeudellisia työkaluja kaivattaisiin kuitenkin ympäristövaikutusten kokonaisarviointiin: esimerkiksi Kuopion Sorsasaloon suunnitellun Finnpulp-biotuotetehtaan evätty ympäristölupa keskittyi tehtaan välittömiin vesistöpäästöihin.

– Finnpulpin ympäristöluvan epäämiseen vaikutti Kallaveteen eri toiminnoista kohdistuva kokonaiskuormitus, mutta sen hallintaan ei ole tehokkaita keinoja. Lupaharkinnassa ei voitu kiinnittää huomiota myöskään lisääntyvään metsien käyttöön ja sen vaikutuksiin. Kysymys ympäristön tilan sääntelystä ei ole helppo, kun aletaan puhua yhteis- ja seurannaisvaikutuksista, ja siihen meidän tämänhetkinen oikeudellinen sääntely ei anna paljon mahdollisuuksia.

Belinskij’n mukaan oikeusjärjestelmän tulisi tukea kokonaisvaltaista näkökulmaa ympäristön tilaan. Yhdessä professorikollegansa Niko Soinisen kanssa hän on kiinnostunut vesi- ja ympäristöohjauksen oikeuden tutkimusteemasta. Tieteidenväliseen yhteistyöhön tarjoaa mahdollisuuksia Itä-Suomen yliopistossa aloittanut vesitutkimuksen tutkimusyhteisö.

Tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi

Tutkitulla tiedolla on iso merkitys, kun laaditaan ympäristöoikeudellista sääntelyä. Belinskij on ollut mukana useissa hankkeissa, jotka tuottavat tietoa päätöksenteon tueksi.

Vuonna 2019 päättyneessä Winland-hankkeessa tarkasteltiin Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta, ja juuri käynnistynyt Legitimacy2035-hanke tutkii Suomen ilmastopolitiikan hyväksyttävyyttä kansalaisten näkökulmasta ja heidän vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen ympäristöoikeuden tutkimus on tärkeässä asemassa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

– Meillä on selvästi eniten ympäristöoikeudellisen tutkimuksen tekijöitä, jos verrataan Suomen muihin yliopistoihin. Kansainvälisesti meillä on myös kysyttyä osaamista kuten professori Kati Kuloveden ilmasto-oikeuden tutkimusryhmä. Vesioikeudessakin tavoitteena on entistä suurempi kansainvälinen näkyvyys.
 

Antti Belinskij

Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden, erityisesti vesioikeus, professori 1.2.2021-

Oikeustieteiden tohtori, Helsingin yliopisto, 2011.

Tärkeimmät tehtävät

Tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus, vesikeskus, 2017-

Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry:n puheenjohtaja, 2019-

Yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos, 2016–2017.

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Winland-hankkeen oikeudellisen osan johtaja, 2016–2019, sekä 2035 Legitimacy2035-hankkeen työpaketin johtaja, 2020–2023.

Suomen Akatemian rahoittaman, vesivoiman kestävää sääntelyä tarkastelevan SusHydro-hankkeen johtaja, 2020–2024.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittaman Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen -hankkeen johtaja, 2017–2018.

Ministeriöiden rahoittaman ympäristöllisten lupien muutettavuus -hankkeen johtaja, 2018–2019.

Ympäristöjuridiikka-lehden päätoimittaja, 2014–2018.

Lainsäädäntöneuvos (aikaisemmin vanhempi hallitussihteeri), maa- ja metsätalousministeriö, 1.9.2010–31.1.2016.

Lisätietoja:

Antti Belinskij, ympäristöoikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto, antti.belinskij@uef.fi, p. 046 920 9189