Apteekkien asiakkaat tarvitsevat yksilöllisempää lääkeneuvontaa

Katri Hämeen-Anttila sosiaalifarmasian, erityisesti lääkepolitiikan professoriksi Itä-Suomen yliopistoon

Laaja lääkeasioiden uudistus voi antaa apteekeille entistä selvemmät sävelet lääkeneuvonnan toteuttamiseen. – Aiemmin ei ole konkreettisesti määritelty, mitä lakisääteisen lääkeneuvonnan tulisi sisältää, professori Katri Hämeen-Anttila sanoo.

Katri Hämeen-Anttila aloitti syyskuussa sosiaalifarmasian, erityisesti lääkepolitiikan professorina Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella. – Nyt on otollinen hetki tällaiselle professuurille, sillä lääkepoliittiselle tutkimukselle on suuri tarve muun muassa meneillään olevan lääkeasioiden uudistuksen vuoksi. Näin aktiivista jaksoa lääkepolitiikassa ei ole oman urani aikana vielä ollut.

Lääkeasioiden uudistuksen tavoitteena on parantaa lääkehuollon kustannustehokkuutta, varmistaa lääkitysturvallisuus ja -neuvonta sekä palveluiden sujuvuus, saatavuus ja saavutettavuus. Useammalle hallituskaudelle ulottuvat kehittämistoimet liittyvät kolmeen kokonaisuuteen: lääkehoidon ohjaukseen ja rahoitukseen, apteekkitoimintaan sekä lääkehoidon tiedonhallintaan ja digitaalisiin työkaluihin. – Tutkimusta tarvitaan paitsi uudistusten tueksi, myös niiden vaikutusten osoittamiseen.

Pitkään Fimealla tutkimus- ja kehittämistehtävissä työskennellyt Hämeen-Anttila on tutkinut erityisesti apteekkien lääkeneuvontaa. Lääkelain mukaan apteekin on lääkettä asiakkaalle toimittaessaan varmistuttava sen oikeasta ja turvallisesta käytöstä. – Kyselyjen mukaan suomalaiset ovat saamaansa lääkeneuvontaan tyytyväisiä ja pitävät apteekkeja luotettavana tiedonlähteenä.

Silti lääkeneuvonnassa on myös kehittämisen varaa. Esimerkiksi haamuasiakastutkimuksissa on havaittu, että itsehoitolääkkeisiin liittyvä neuvonta toteutuu hyvin asiakkaan kysyessä lääkettä johonkin oireeseen. – Sen sijaan jos asiakas pyytää vaikkapa kipulääkettä kauppanimellä, neuvonta jää usein vähäiseksi.

– Lääkeneuvonta on usein myös turhan tuotepainotteista ja asiakkaan yksilöllinen tilanne jää vähemmälle huomiolle. Vaikkapa juuri diagnoosin saanut tarvitsee erilaista tietoa kuin lääkettä toistuvasti hakeva asiakas, joka voi pohtia sen käytössä ilmenneitä ongelmia.

Sosiaali- ja terveysministeriön teettämän, vielä julkaisemattoman selvityksen mukaan lääkeneuvonta tulisikin määritellä laissa nykyistä tarkemmin ja konkreettisemmin. – Näin apteekeilla olisi selkeät tavoitteet toimintansa kehittämiseen ja toisaalta voitaisiin paremmin ohjata ja seurata apteekkien suoriutumista tästä tehtävästä, sanoo selvitystyötä johtanut Hämeen-Anttila.

Apteekeilla voisi hänen mukaansa olla myös nykyistä suurempi rooli lääkehoitojen onnistumisen seurannassa muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa. – Lääkärit voivat uusia pitkäaikaissairaan lääkereseptejä potilasta kohtaamatta, mutta apteekissa potilas asioi säännöllisesti ja siellä nähdään hänen lääkkeiden käyttönsä kokonaisuutena itsehoitolääkkeitä myöten. On tärkeä kysymys, miten apteekit voisivat tehokkaammin tunnistaa lääkehoidon ongelmia, ratkoa niitä potilaan kanssa ja viestiä niistä myös hoitavalle lääkärille.

– Tähän liittyviä viestintäkanavia on mahdollisuus kehittää myös Kanta-lääkityslistan yhteydessä.

Lähivuosina toteutettava Kanta-lääkityslista kokoaa yhteen ajantasaiset tiedot potilaan käytössä olevista lääkkeistä. Se tulee potilaan nähtäville Omakantaan ja näkyy samanlaisena kaikille potilaan hoitoon osallistuville.

Valmisteilla oleva biologisten lääkkeiden lääkevaihto apteekeissa voi osaltaan tiivistää apteekkien ja terveydenhuollon yhteydenpitoa. Kalliita biologisia lääkevalmisteita käytetään esimerkiksi reuman, syöpien ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon, ja diabeetikkojen käyttämä insuliinikin lukeutuu niihin. Hämeen-Anttila on selvittänyt potilaiden ja muiden toimijoiden näkemyksiä niiden tuomisesta apteekkien lääkevaihdon piiriin, ja vastauksissa on korostunut asianmukaisen lääkeneuvonnan tärkeys.

– Monet biologiset lääkkeet ovat pistettäviä, ja niiden vaihto edullisempaan biosimilaariin apteekissa edellyttäisi potilaan opastamista esimerkiksi uuden antolaitteen käytössä. Jos tämä uudistus toteutuu, onkin kiinnostavaa tulevaisuudessa tutkia paitsi sen tuomia kustannushyötyjä, myös lääkeneuvonnan ja lääkkeen käytön onnistumista.

Lääkepoliittisten uudistusten haastavuudesta kertoo se, että samanaikaisesti apteekkien mahdollisia uusia tehtäviä pohdittaessa esitetään apteekkien katteen leikkaamista. – Molemmat linkittyvät lääkeasioiden uudistuksen ja Marinin hallitusohjelman linjauksiin, mutta yhteensovittaminen on haastavaa.

Potilaille aktiivisempi rooli sekä omassa lääkehoidossaan että tutkimuksissa

Lääkeasioiden uudistukselle luotiin pohjaa rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmassa, jossa Hämeen-Anttila toimi ohjausryhmän sihteerinä. Hän on vastannut myös ensimmäisen kansallisen lääkeinformaatiostrategian laatimisesta ja lääkeinformaatioverkoston perustamisesta sen jalkauttamiseksi.

– Yhdeksi keskeiseksi lääkepolitiikan tavoitteeksi on sekä Suomessa että kansainvälisesti tunnistettu potilaan osallisuuden lisääminen omassa hoidossaan. Se on myös omaa sydäntäni lähellä.

Hämeen-Anttilan mukaan terveydenhuollon ammattilaisten tulisi entistä enemmän kannustaa potilaita osallistumaan esimerkiksi juuri heidän arkeensa sopivan lääkkeen valintaan. – Kannustaisin muutenkin potilaita aktiivisuuteen omassa lääkehoidossaan. Vain potilas itse tietää, mitä lääkkeitä kotona oikeasti käytetään. Jokaisen tulisi pitää listaa, mitä lääkkeitä käyttää, mihin tarkoitukseen, miten usein ja millaisilla annoksilla, ja myös näyttää listaa lääkärillä käydessään.

– Potilaiden näkökulmaa tarvitaan myös potilas- ja lääkitysturvallisuuden kehittämiseen. Heidän olisi tärkeää ilmoittaa havaitsemistaan vaaratilanteista erityisesti sairaaloissa ja laitoksissa, vaikka se voi vaatia rohkeutta.

– Omassa tutkimuksessani pyrin jatkossa seuraamaan potilaan koko hoitopolkua. Miten potilaat esimerkiksi kokevat eri ammattilaisten roolin lääkehoidossa, ketä he kuuntelevat, jos eri tahoilta saatu lääketieto on ristiriitaista, ja missä kohtaa he ehkä tarvitsisivat enemmän tietoa.

– Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän potilaiden osallistumisesta myös tutkimukseen teemojen, tavoitteiden ja menetelmien valinnasta alkaen. Omaan lääkepolitiikan tutkimusryhmääni on suureksi ilokseni saatu potilasjäsen, joka osallistuu tutkimuksen tekemiseen, Hämeen-Anttila kertoo.

Hän nostaa esille myös ajatuksen potilastutkimusraadin perustamisesta yliopistoon esimerkiksi yhdessä KYSin kanssa. – Kun potilaiden osallisuutta tutkimuksessa halutaan lisätä, tutkimusorganisaatioiden on järkevää luoda rakenteita sen tueksi. Voidakseen aidosti osallistua ja ottaa kantaa potilaat tarvitsevat myös koulutusta ja korvauksen ajastaan. Potilasjärjestöt ovat myös tärkeitä yhteistyökumppaneita, mutta ne eivät voi yksin vastata kaikkien tutkimusten tarpeisiin.

Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella on Hämeen-Anttilan mukaan tehty jo pitkään korkeatasoista lääkepoliittista tutkimusta. – Uudelle professorille on erinomainen tilanne päästä tutkimusryhmän kanssa jatkamaan tätä työtä, ja parhaillaan laadimmekin tutkimusstrategiaa tuleville vuosille.

– Täällä on tutkittu laajasti esimerkiksi lääkevaihdon ja sähköisen reseptin käyttöönoton vaikutuksia, ja lääkepoliittisten päätösten vaikutukset ovat jatkossakin tärkeä tutkimuskohde. Tutkimuksessa painottuvat edelleen myös potilaan näkökulma ja osallisuus, rationaalinen lääkehoito ja apteekkien palvelut. Tärkeä ja ajankohtainen teema ovat lääkkeiden ympäristövaikutukset.

– Pidän tärkeänä, että tutkimukselle on aina tarve ja tutkimustiedolla käyttäjä. Lääkepoliittisessa tutkimuksessa onkin olennaista tiivis yhteistyö esimerkiksi Fimean, Kelan, THL:n sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Hämeen-Anttilalla on Fimean-vuosilta vahvat sidosryhmäverkostot ja nyt tähtäimessä on löytää uusia tutkimusverkostoja. –  Tähän on Itä-Suomen yliopistossa hyvät lähtökohdat esimerkiksi vaikuttavuuden tutkimusyhteisössä ja terveystieteiden tiedekunnassa, jossa ovat edustettuina lääkehoitoprosessin kaikki toimijat ja kouluttajat.

Farmasian opetuksessa Hämeen-Anttila vastaa erityisesti lääkepolitiikan opintojaksosta. – Monet lääkepoliittiset uudistukset heijastuvat kuitenkin laajemminkin vaikkapa apteekkifarmasian ja lääkeneuvonnan opetukseen, sillä apteekissa työskentelevien ammattilaisten on hallittava muutokset heti käytännön työssä.  

Katri Hämeen-Anttila

• Sosiaalifarmasian, erityisesti lääkepolitiikan professori, Itä-Suomen yliopisto 1.9.2022–
• Sosiaalifarmasian dosentti 2010, Helsingin yliopisto
• Farmaseutti 1996, proviisori 1999 ja farmasian tohtori 2006, Kuopion yliopisto
• Johtamisen erikoisammattitutkinto 2019, Savon ammattiopisto

Tärkeimmät tehtävät

• Tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Fimea 2016–2022
• Kehittämispäällikkö, Fimea 2010–2016
• Tutkijan, post doc -tutkijan, ma. professorin ja yliassistentin tehtävät, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto 1999–2011

Lisätietoja:

Professori Katri Hämeen-Anttila, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/katri.hameen-anttila/

Kuvia median käyttöön:

https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/49292?encoding=UTF-8

https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/49297?encoding=UTF-8