Asiakaskin vaikuttaa lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä annettavan neuvonnan sujuvuuteen apteekissa

Apteekissa lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä annettavan neuvonnan sujuvuus riippuu myös asiakkaasta, käy ilmi Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen kyselytutkimuksesta.

Tutkimuksessa kyseltiin farmaseuttien näkemyksiä tekijöistä, jotka edistävät tai hankaloittavat asiakkaalle lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä annettavaa neuvontaa apteekissa.

Farmaseutit kertoivat, että neuvontaa edistää, jos asiakkaalla on jo tietoa lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä, kiinnostusta aiheeseen ja vastaanottavaisuutta neuvonnalle. Vastaavasti asiakkaan vaikeus ymmärtää lääkevaihtoa ja viitehintajärjestelmää, ennakkoluuloisuus tai kiinnostuksen puute asiaa kohtaan sekä kommunikaatiovaikeudet, kuten eri kieli tai huono kuulo, hankaloittavat neuvontaa.

Neuvontaa edistävät myös helppokäyttöiset ja toimivat apteekin tietojärjestelmät ja niiden tarjoama tieto vaihtokelpoisista lääkevalmisteista, esimerkiksi lääkkeiden hinnoista ja hintaeroista. Lisäksi lääkevalmisteiden suuret hintaerot ja hintojen vakaus edistävät neuvontaa.

Neuvontaa hankaloittavat tilanteet, joissa lääkettä ei ole saatavilla apteekista tai tukkuliikkeestä. Saatavuustiedon tarkistaminen tukkuliikkeestä hankaloittaa myös neuvontaa. Neuvontaa hankaloittavaksi koettiin lisäksi lääkkeiden pienet hintaerot ja niistä kertominen, lääkkeiden erilaiset ja vaikeat nimet sekä vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden suuri valikoima. Kiire apteekissa oli myös yksi neuvontaa hankaloittavista tekijöistä.

Neuvontaa hankaloittavia tekijöitä raportoi 89 prosenttia kyselyyn vastanneista apteekissa työskentelevistä farmaseuteista. Neuvontaa edistäviä tekijöitä raportoi 76 prosenttia vastaajista.

Kustannussäästöt ovat lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän keskeisin etu, mutta hintaneuvonta vie aikaa apteekissa

Tutkimuksessa kysyttiin farmaseuttien näkemyksiä myös lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän eduista ja ongelmista.

Farmaseuttien mielestä lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän keskeisin etu ovat niistä kertyvät kustannussäästöt asiakkaille ja yhteiskunnalle. Lisäksi eduiksi mainittiin muun muassa lääkkeiden alhaisemmat hinnat ja hintakilpailu sekä parantunut saatavuus lääkepuutostilanteissa, kun asiakkaalle voidaan tarjota toista vastaavaa valmistetta puuttuvan tilalle.

Lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän kolme yleisintä ongelmaa olivat lääkkeiden saatavuusongelmat, lääkkeiden hinnoissa ja viitehintaputkessa usein tapahtuvat muutokset sekä se, että lääkevaihto vie aikaa ja on lisännyt työmäärä apteekissa.

– Lääkevaihto koettiin aikaa vieväksi erityisesti hintaneuvonnan osalta, mutta aikaa vie myös esimerkiksi lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään liittyvien asioiden selittäminen asiakkaalle. Farmaseutit kuvasivat näihin käytetyn ajan vievän usein aikaa varsinaiselta lääkeneuvonnalta, kuten ohjeilta lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä, väitöskirjatutkija Riikka Rainio toteaa.

Kyselyyn vastanneista farmaseuteista 96 prosenttia raportoi lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän eduista ja 94 prosenttia niiden ongelmista. Lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä raportoitiin enemmän ongelmia kuin etuja.

– Lisäämällä asiakkaiden tietämystä ja ymmärrystä lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä voitaisiin edistää neuvonnan sujuvuutta ja mahdollisesti lisätä varsinaiseen lääkeneuvontaan käytettävää aikaa. Lisäksi tietojärjestelmien mahdollisuuksia ratkaista neuvontaa hankaloittavia tekijöitä ja vastata lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän ongelmiin tulisi tutkia, Rainio pohtii.

Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2003 ja sitä täydennettiin viitehintajärjestelmällä vuonna 2009. Apteekissa lääkevaihdon piiriin kuuluva reseptilääke tulee vaihtaa hinnaltaan halvimpaan tai siitä hinnaltaan vähän poikkeavaan vastaavaan valmisteeseen, ellei lääkäri tai asiakas kiellä vaihtoa. Lääkkeestä saatava kelakorvaus voidaan myöntää korkeintaan lääkkeelle määritetystä viitehinnasta. Jos lääke on viitehintaa kalliimpi eikä asiakas halua vaihtaa sitä edullisempaan vastaavaan, pitää asiakkaan itse maksaa viitehinnan ylittävä osuus. Lääkärin kieltäessä lääkevaihdon kelakorvaus voidaan laskea lääkkeen hinnasta, vaikka se olisi viitehintaa kalliimpi.

Apteekissa farmaseutin tulee lääkeneuvonnalla varmistaa, että asiakas osaa käyttää lääkettä oikein ja turvallisesti. Lisäksi asiakkaalle pitää kertoa lääkkeiden hinnoista ja muista lääkevalmisteen valintaan vaikuttavista tekijöistä. Hintaneuvonnassa tulee mainita sillä hetkellä edullisin lääkevalmiste. Apteekin tulee lääkevaihdon yhteydessä varmistua, että asiakas tietää toimitettavan lääkevalmisteen korvaavan alkuperäisen valmisteen.

Kyselytutkimus lähetettiin postitse apteekeissa työskenteleville farmaseuteille kevättalvella 2018, ja siihen vastasi 498 farmaseuttia eri puolilta Suomea eli 51 prosenttia tutkimukseen kutsutuista. Tutkimusta ovat rahoittaneet Kela, Suomen Kulttuurirahasto ja Avohoidon tutkimussäätiö.

Lisätietoja: 

Nuorempi tutkija, proviisori Riikka Rainio, puh. 040 355 2460, riikka.rainio (a) uef.fi 

Alkuperäisjulkaisu: Rainio R, Ahonen R, Lämsä E, Timonen J: Factors facilitating and hindering counselling about generic substitution and a reference price system in community pharmacies - a survey among Finnish dispensers. BMC Health Services Research 22:1130, 2022. https://doi.org/10.1186/s12913-022-08477-2