Autismikirjon oppilaiden yhteenkuuluvaisuuden kokemuksen kannalta olennaista on onnistunut vuorovaikutus luokkatovereiden kanssa
Autismikirjoa tarkastellaan usein vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen puutteiden näkökulmasta.
– Näin autismitietoisuuden viikolla haluamme nostaa esiin erilaisen näkökulman. Olemme tutkimushankkeessamme keskittyneet tutkimaan autismikirjon oppilaiden onnistuneita vuorovaikutustilanteita luokkatovereiden kanssa. Tutkimus on hyvin ajankohtainen, sillä yhä useampi autismikirjon oppilas käy kouluaan yleisopetuksessa, kertoo professori Eija Kärnä PEICAS-hankkeesta.
Hankkeessa saatujen tulosten perusteella oppilaiden positiivisen keskinäisen vuorovaikutuksen tukemiseen voidaan vaikuttaa koulussa monella tavoin.
– Autismikirjon oppilaiden ja luokkatoverien onnistunutta vuorovaikutusta voidaan tukea kaikkien luokassa olevien oppilaiden sosiaalisten, ryhmätyötaitojen sekä ristiriitojen ratkaisutaitojen harjoittamisella ja ohjaamisella. Myös selkeät ohjeet työskentelyä ja ryhmätyötilanteita varten tukevat vuorovaikutuksen onnistumista, kertoo väitöskirjatutkija Anni Kilpiä.
Tämän lisäksi on tärkeää, että oppilaiden tarpeet ja vahvuudet huomioidaan ryhmien muodostamisessa, ja että ryhmiin luodaan erilaisuutta arvostava ja turvallinen ilmapiiri. Se mahdollistaa yhteenkuuluvuuden ja leikillisyyden vaalimisen.
– Monet vastaavat myönteistä vuorovaikutusta edistävät tekijät ovat sovellettavissa myös työelämään, Kilpiä lisää.
Erilaiset tutkimusmenetelmät täydentävät toisiaan
PEICAS-hankkeessa tutkitaan oppilaiden vuorovaikutusta inklusiivissa oppilasryhmissä monimenetelmällisesti, ja erilaisia tutkimusmenetelmiä onkin hyödynnetty hankkeessa ainutlaatuisella tavalla.
– Aineistoa on koottu muun muassa videokameroilla ja silmänliikelaseilla tehdyistä tallenteista. Silmänliikelasit mahdollistavat esimerkiksi sen, että olemme ryhmätyöskentelytilanteiden aikana pystyneet tarkastelemaan jokaisen oppilaan katseen käyttöä erikseen, kuvailee tutkijatohtori Katja Dindar.
Tallenteita on tarkasteltu muun muassa keskustelunanalyyttisesti, jolloin on voitu tutkia oppilaiden vuorovaikutuksen muotoutumista yksityiskohtaisemmin.
– Edellä mainittujen menetelmien lisäksi näytimme lapsille tutkimustilanteessa videoleikkeitä onnistuneista vuorovaikutustilanteista. Niistä keskusteltiin yhdessä, jolloin oppilaat pystyivät itse kertomaan näkemyksiään tallennetuista tilanteista, kertoo yliopistotutkija Kaisa Pihlainen.
Monet työskentelyyn ja ympäristöön liittyvät tekijät tukevat myönteistä kokemusta
Tutkimustulosten mukaan oppilaiden tarkkaavaisuus kasvoi erityisesti tilanteissa, joissa ryhmätehtävässä käytettiin erilaisia välineitä kuten kuvia tai esineitä tai kun tehtävä oli selkeästi rajattu ja ohjeistettu.
– Autismikirjon oppilaan toimintaa ryhmässä sekä vuorovaikutusta luokkatovereiden kanssa tukivat monet työskentely-ympäristötekijät. Esimerkiksi kynä-paperityöskentely, ryhmän kirjurina toimiminen sekä istumapaikka ryhmän keskimmäisenä edistivät autismikirjon oppilaan osallistumista ryhmätyöskentelyyn, kertoo väitöskirjatutkija Enni Herttuainen.
Hänen mukaansa erilaisten vuorovaikutusaloitteiden avoin ja kunnioittava huomiointi mahdollisista erimielisyyksistä tai ymmärryksen haasteista huolimatta vahvisti myös autismikirjon oppilaan osallisuutta ja myönteistä vuorovaikutusta ryhmätyöskentelyssä. Tämän lisäksi yhteisesti jaettu leikillisyys ja huumori tehtävän suorittamisen aikana tukivat kaikkien oppilaiden osallisuutta.
– Autismikirjon oppilaat itse kuvasivat, että yhteisen tehtävän suorittamista ja ryhmässä viihtymistä vahvistivat esimerkiksi ryhmien pienuus ja turvallisuus, tehtävien selkeä rakenne ja hauskuus sekä kaikkien ryhmäläisten osallistuminen ja keskittyminen tehtävään, Kaisa Pihlainen lisää.
Aikuisten kokemukset kouluajoilta vahvistivat tuloksia
Tutkimusta varten koulukokemuksia kerättiin myös autismikirjon aikuisilta. Heiltä saadut vastaukset vahvistivat lapsilta kerätyn aineiston tuloksia. Autismikirjon aikuisten mukaan vuorovaikutusta luokkatovereiden kanssa edistivät yhteiset mielenkiinnonkohteet, ja ryhmätyöskentelyä edesauttoi aiheen linkittyminen omiin mielenkiinnonkohteisiin sekä selkeä vastuunjako ryhmän jäsenten kesken.
– Aikuiset myös korostivat, että välituntien selkeä struktuuri, esimerkiksi selkeät säännöt peleissä ja leikeissä sekä opettajan tuki välituntien leikkeihin ja peleihin osallistumisessa lisäsivät viihtymistä. Osa aikuisista myös mainitsi opettajan tuen tärkeyden ystävyssuhteiden solmimisessa, toteaa tutkijatohtori Anniina Kämäräinen.
Tutkijoiden mukaan autismikirjon oppilaiden osallisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden kokemuksen kannalta olennaista on siis onnistunut vuorovaikutus luokkatovereiden kanssa. Tutkimusta siitä, miten onnistunut vuorovaikutus muodostuu oppilaiden välille sekä miten oppilaat itse kokevat onnistuneen vuorovaikutuksen ja sen tukemisen on kuitenkin olemassa vasta vähän.
PEICAS-hankkeen tutkimus tehtiin kolmessa eri koulussa yhdeksässä eri ryhmässä. Mukana oli 4.–5.luokkalaisia oppilaita, joista osalla oli autismikirjon diagnoosi tai autismikirjon piirteitä. Kouluilta kerätyn aineiston lisäksi hankkeessa haastateltiin 22 autismikirjon aikuista henkilöä heidän koulukokemuksistaan. Lisäksi 11 aikuista autismikirjon henkilöä kirjoitti edellä mainitusta aiheesta kirjoitelman.
Autismitietoisuuden viikkoa vietetään 2.–7.4.2024.