Etänä oppiminen ei saisi kaatua yksin työntekijän niskaan
Työelämän osaamisvaatimukset kasvavat hurjaa vauhtia samalla kun teknologia kehittyy ja etätyö normalisoituu. Yhä suurempi osa työuran aikaisesta kouluttautumisesta tapahtuu verkossa. Työn ohessa suoritettavat verkkokurssit eivät kuitenkaan ole ongelmattomia, kuten ei etänä tapahtuva arkioppiminenkaan.
Verkkokoulutusten pedagoginen heikkous yhdistettynä epätodellisiin osallistumismahdollisuuksiin ja tehokkuustavoitteisiin ohjaavat ammatillisen kehittymisen sijaan suoritusmerkinnän saamiseen. Verkossa tapahtuva muu arkioppiminen taas meinaa jäädä asiapitoisten palavereiden ja kasvottomien kohtaamisten varjoon.
Nämä tulokset selvisivät tutkijatohtori Soila Lemmetyn tuoreesta tutkimuksesta, jossa hän tarkasteli etänä tapahtuvaan oppimiseen ja innovointiin liittyviä haasteita poliisi- ja teknologia-alan työssä.
Lemmetty kertoo, että työn ohella tapahtuva verkko-opiskelu näyttäytyi poliisissa usean asian päällekkäisenä hoitamisena, jolle työntekijän oli löydettävä itsenäisesti tilaa kiireisten työpäivien aikana.
– Puutteellinen pedagoginen tuki organisaatiolta saattoi johtaa siihen, että kurssimateriaalia kuunneltiin kiireen keskellä jotain muuta työtä samalla tehden tai sitten koulutus suoritettiin pitkän työvuoron päätteeksi yön hiljaisempina tunteina. Opiskelun kuvattiin usein olevan luentomuotoista tiedonsiirtoa, eivätkä sisällöt välttämättä täysin liittyneet omaan työhön. Myös käytännön sovellettavuutta oli toisinaan vaikea hahmottaa.
Lemmetty muistuttaa, ettei pelkkä koulutukseen osallistuminen välttämättä takaa syvällisen oppimiskokemuksen muodostumista, vaan pahimmillaan ohjaa suoritusperustaiseen näkökulmaan, jossa kursseihin ulkoistettu ”osaamisen kehittäminen” tulee mitatuksi ja oppiminen ”todennetuksi” osallistumismerkinnällä. Lopulta tämä alkaa ohjata myös yksilöitä suorittamiseen, jossa todellinen oppimisprosessi jää taka-alalle.
Etätyö heikentää yhteisön sosiaalisia siteitä ja luottamusta
Teknologia-alalla asiantuntijatyössä oppimisen tulkitaan tapahtuvan arkisissa innovaatioprosesseissa. Innovatiivisen ja yhteisöllisen oppimisen haasteena koettiin erityisesti lisääntynyt etätyö, sillä verkkoon siirtyvä vuorovaikutus lisää tulkinnanvaraisuutta, vähentää havaintojen sekä eri aistien käyttämisen mahdollisuuksia ja pitkällä aikavälillä heikentää yhteisön sosiaalisia siteitä ja luottamusta.
– Samalla etätyön myötä spontaanit, epämuodolliset kohtaamiset jäävät strukturoitujen ja asiapitoisten palavereiden varjoon. Se on harmi, sillä parhaat ja uudet ideat usein syntyvät tutkimukseen osallistuneiden mukaan juuri näiden epämuodollisten kohtaamisten aikana, Lemmetty kertoo.
Tutkimustulosten mukaan eniten huolta aiheutti etätyön myötä tapahtunut luottamuksen ja sosiaalisten siteiden heikentyminen.
– Yhteisöllisyyttä ja luottamusta pidetään lähtökohtana sille, että asiantuntijoiden kesken uskalletaan käydä kriittistä keskustelua, tehdä virheitä ja oppia niistä. Innovaatioiden kehittämisessä tällaiset keskustelut ovat avainasemassa.
Kohdennetumpia koulutuksia ja epävirallisia kohtaamisia
Jotta organisaatiot voisivat tukea oppimista paremmin, tulisi koulutukset Lemmetyn mukaan kohdentaa henkilöstön todellisiin oppimistarpeisiin ja luoda niin koulutuksiin kuin työn arkeen tilaa reflektoinnille, kokeiluille ja keskusteluille.
– Monipuolisen ja -kanavaisen vuorovaikutuksen ja epävirallisten kohtaamisten mahdollistaminen yhdessä osallistavien oppimismenetelmien ja riittävän ajankäytön kanssa auttavat säilyttämään innovatiivisuuden ja osaamisen kehittämisen myös etätyössä.
Lemmetty sanoo tutkimustulosten myötä pohtineensa, palaammeko nyt lisääntyneen verkko-oppimisen myötä behavioristiseen ymmärrykseen oppimisesta, jonka mukaan yksisuuntainen tiedonsiirto on oppimisen tae.
– Niin ei saisi missään nimessä käydä, sillä tutkimusten mukaan aikuisten oppimista kuvaa parhaiten konstruktivistinen oppimiskäsitys. Se painottaa aktiivista osallistumista, reflektointia ja sosiaalista vuorovaikutusta.
Lemmetty muistuttaa, että tässä tutkimuksessa nimenomaan etsittiin ja löydettiin haasteita, vaikka verkko-oppimisessa on paljon hyvääkin.
– En siis heittäisi kaikkea verkkokoulutusta tai etätyökäytäntöjä romukoppaan, mutta suosittelen kiinnittämään erityistä huomiota pedagogiseen toteutukseen.
Artikkelin tiedot:
Lemmetty, S. (2024). Real-Time and Long-Term Challenges of Remote Learning and Innovation: Cases from Police and Technology Organisations. Vocations and Learning. Early access: https://doi.org/10.1007/s12186-024-09354-1
Tutkimus toteutettiin osana EDLI (Employee-driven learning and innovation) tutkimusta, jota rahoittaa Suomen Akatemia.
Lisätietoja: Soila Lemmetty https://uefconnect.uef.fi/henkilo/soila.lemmetty/