Kati Launis kirjallisuuden professoriksi

Tutkittaessa 1800-luvun kaunokirjallisuutta saattaa marginaaleista löytyä tietoja, joilla kirjoitetaan historiaa uudelleen.

– Kyllä minun tajuntani opiskeluaikoina räjäytti se tieto, ettei ensimmäistä suomalaista romaania kirjoittanutkaan Aleksis Kivi, vaan nainen nimeltä Fredrika Wilhelmina Carstens. Miellän sen myös alkusykäykseksi tutkimukselleni ja kiinnostuksenkohteilleni, kertoo kirjallisuuden professori Kati Launis.

Launis aloitti Itä-Suomen yliopistossa kirjallisuuden, erityisesti kirjallisen kulttuurin, professorina vuoden 2023 alussa. Hän kertoo olleensa kiinnostunut kirjallisuuden marginaaleista, kuten naiskirjailijoista, jo opiskeluaikana. Sittemmin tutkimuskohteista on syntynyt sivutyönä jopa yksi elämäkerta, ja toinen on parhaillaan tekeillä.

– Totta kai kirjallisuuden klassikkojen tutkimus on tärkeää, ja niihin tarvitaan tiedon karttuessa uusia näkökulmia. Mutta itse ajattelen, että marginaaleihin jää usein sellaisia henkilöitä, joita ei syystä tai toisesta ole koskaan haluttu nostaa kansakunnan kaapin päälle. Olisiko nyt oikea aika nostaa heitä esiin?

Marginaalien kautta historia jäsentyy uudelleen ja asiat voi nähdä Launiksen mukaan täysin uusin silmin.

Mitä jos…?

Historiaa Launis pääseekin todennäköisesti kirjoittamaan uudelleen meneillään olevassa Digitaaliset menetelmät kirjallisuushistorian uudistajana -tutkimushankkeessa. Sen tavoitteena on laajentaa merkittävästi vallitsevaa käsitystä Suomen kirjallisuushistoriasta uusien digitaalisten aineistojen ja menetelmien avulla.

– Hankkeessa on mukana kirjallisuuden tutkijoiden lisäksi tietojenkäsittelytieteen asiantuntijoita. Yhdistämme alat aivan uudella tavalla tutkimalla Suomen kansallisbibliografia Fennicasta löytyvää 1800-luvun Suomessa kirjamuotoisena julkaistua kaunokirjallisuutta. Tutkimme metadataa eli kokoelmatietoja mutta luemme myös itse teoksia, eli tarkoitus on liikkua eräänlaisessa ”kauko- ja lähilukemisen” välitilassa.

Nyt data-asiantuntijoiden avulla on saatu koottua jo tuhansien nimikkeiden lista, ja sitä päästään pian tarkastelemaan ja seulomaan. Tarkoituksena on siis tutkia ”suurta lukematonta”, sillä oletuksena on, että tunnemme tällä hetkellä kyseiseltä aikakaudelta vain kirjallisuuden jäävuoren huipun.

– Mitä jos tuosta toistaiseksi tuntemattomasta massasta löytyykin jokin uusi kirjallisuuden laji, jota emme ole osanneet aiemmin miettiä? Ja mitä tiettyjen hassujen otsikoiden takaa löytyy? Ovatko ne parodioita, vaikka olemme aina olettaneet, että tuon ajan kirjallisuus oli kovin vakavaa ja kansallismielistä?

Saadusta materiaalista löytyy myös paljon nimimerkkejä, joiden taustoista ei vielä tiedetä edes sukupuolta. Yksi kiinnostuksenkohde onkin, kuinka paljon naiset ovat tuolloin oikeasti kirjoittaneet kirjoja, ja missä kohtaa suomenkielinen kirjallisuus ohitti määrällisesti ruotsinkielisen tuotannon.

– Viimeisin tutkimukseen perustuva teos tuon ajan kirjallisuudesta on tutkijoiden kertomusta siitä, mitä kirjallisuus tuolloin oli. Sellaiseen tuotokseen sisältyy aina tutkijan oma, subjektiivinen arvio sekä arvottaminen menneestä ajasta. Nyt tätä suurta massaa tutkimalla haluamme päästä Aleksis Kiven ja Minna Canthin ohi pintaa syvemmälle – ilman arvottamiskysymyksiä.

Launiksen mukaan vaikeinta onkin oppia kysymään uudella tavalla.

– Meidän onneksemme tutkimus on poikkitieteellinen. Kun on aiemmin tottunut tarkastelemaan asioita ja kysymään vain tietyllä, omalle alalle tyypillisellä tavalla, on loistavaa, että kanssamme työskentelevät tietojenkäsittelytieteen ja tietojärjestelmien asiantuntijat antavat meille aivan uusia kysymyksiä ja sitä kautta uusia näkökulmia kirjallisuuden tutkimukseen.

Elämäkerrat kansantajuistavat tutkimusta

Launis itse kuvailee tekevänsä maailmallista, vahvasti kontekstoivaa ja historiallistavaa tutkimusta, jossa korostuvat kysymykset erityisesti sukupuolesta ja luokasta. Hän on tutkinut myös lukemista, työväenkirjallisuutta sekä sairauden ja lapsuuden merkityksiä Suomen kirjallisuudessa useissa eri monitieteisissä tutkimushankkeissa.

Innostus naiskirjailijoita kohtaan on johtanut myös kahden elämäkerran kirjoittamiseen. Niistä ensimmäinen käsitteli Hiiskun siskoksia, joten kyseessä oli oikeastaan ”kolmoiselämäkerta”.

– Hiiskun siskoskolmikko kuului V.A. Koskenniemen sisäpiiriin eli he olivat julkisesti oikeistolaisia ja kansallismielisiä ja kaikki naimattomia. Kiinnostavaa heissä oli se, miten he pystyivät omistamaan elämänsä kirjoittamiselle ja kirjallisuudelle ilman aviomiehen rahoja. Se oli 1900-luvun alun Suomessa melko tavatonta.

Parhaillaan Launiksella on tekeillä yhdessä toimittaja Heli Peltoniemen kanssa elämäkerta Wendla Randelinista, joka kuului ensimmäisiin suomalaisiin naiskirjailijoihin.

– Kirjoittaisin mielelläni tietokirjoja enemmänkin, mutta opetus-, tutkimus- ja hallintotyö vievät paljon aikaa. Mielestäni toteutan kirjoja kirjoittaessani yliopiston kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Kirjallisuuden tutkijat saisivat minusta ylipäätään olla enemmän julkisuudessa äänessä ja kansantajuistaa tutkimustaan.

Rohkeita kannanottoja hömpän sijaan

Ymmärtääkseen nykypäivää on ymmärrettävä myös menneisyyttä. Tässä kaunokirjallisuus ja sen tutkimus ovat tärkeässä asemassa.

Launiksen mukaan erityisesti naisten oli vielä 1800-luvulla vaikea vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin muuten kuin kirjoittamalla.

– Siksi katselen heitä täältä nykyajasta käsin myötätunnolla. Samalla se tieto antaa suhteellisuudentajua tasa-arvomme etenemisestä ja siitä, miksi olemme tänä päivänä siinä tilanteessa missä nyt olemme. Kaikki ei ole vieläkään tasa-arvon suhteen valmista, mutta toisaalta olemme edenneet siinä hurjasti.

Launis muistuttaa, että kaunokirjallisuudesta voi löytää monia uusia näkökulmia, kun vain asettaa ”uudenlaiset tutkijan lasit silmilleen”.

– Naisten tuottamaa kirjallisuutta on aikoinaan pidetty vähän romanttisena hömppänä, mutta kun jaksaa sitkeästi lukea rivien välistä ja tutustua alaviitteisiin, löytyy sieltä aivan uudenlaisia ja rohkeitakin kannanottoja. Ja niistä minä olen kovasti kiinnostunut.
 

KATI LAUNIS

Kirjallisuuden, erityisesti kirjallisen kulttuurin professori, Itä-Suomen yliopisto, 1.1.2023–
Filosofian tohtori, Turun yliopisto, 2005
Filosofian maisteri, Turun yliopisto, 1996

Dosentti, kotimainen kirjallisuus, Turun yliopisto, 2012

TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT

Yliopistonlehtori (ma.), kotimainen kirjallisuus/kirjallisuus, Helsingin yliopisto 2020–2022
Kirjallisuustieteiden yliopisto-opettaja (ma.), Turun yliopisto 2022
Suomen Akatemian tutkijatohtori 2009–2011
Lukuisia eri opetus- ja tutkimustehtäviä, Turun yliopisto 1999–2020
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuden neuvottelukunnan puheenjohtaja (2018–2021) ja vaalitoimikunnan jäsen (2022 –)

Kati Launiksen kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/50479?encoding=UTF-8 ja https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/50475?encoding=UTF-8

Lisätietoja: https://uefconnect.uef.fi/henkilo/kati.launis/