Kohti yksilöllisempää koulunkäyntiä
Siinä missä oppilaita on aiemmin vaadittu mukautumaan koulunkäynnin vaatimuksiin, sitoutuvat koulut nyt mukautumaan vahvemmin oppilaiden moninaisuuteen. Tämä inkluusion edistäminen koulussa on juridinen velvoite, joka perustuu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimukseen ja YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Suomi on ratifioinut molemmat sopimukset osaksi lainsäädäntöään, mutta inkluusion käsitettä tai sen edistämistä ei ole ainakaan toistaiseksi sisällytetty voimassa olevaan perusopetuslakiin.
Inkluusio koulumaailmassa tarkoittaa, että kaikenlaiset oppijat otetaan huomioon ja kaikille saadaan riittävä tuki oppimiseen ja hyvinvointiin. Suomessa inklusiivisen koulutuksen tavoitteena pidetään kaikille yhteistä koulua ja lähikouluperiaatteen kehittämistä.
Muutoksia lainsäädäntöön ja rahoitukseen
Erityispedagogiikan projektitutkija Mirva Poikola tarkasteli väitöskirjansa osatutkimuksessa inkluusion oikeudellista perustaa Suomessa erityisesti vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, mitä inkluusio tarkoittaa oikeudellisesta näkökulmasta ja millaisia oikeudellisia velvoitteita sopimuksista seuraa inkluusion edistämiseksi.
Jotta kokonaisuuteen saataisiin lisää syvyyttä, peilasi Poikola oikeudellista näkökulmaa myös kasvatustieteelliseen tutkimukseen.
Tuloksista selvisi, että kouluilta edellytetään osallisuuden ja koulunkäynnin esteiden poistamista, kuten muutoksia opetussuunnitelmiin, opetusmenetelmiin, rakenteisiin ja strategioihin niin, että yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata.
– Oleellista siis olisi aina pohtia kunkin oppilaan tilannetta yksilöllisesti eli miksi vaikkapa jonkun oppilaan on parempi opiskella pienryhmässä yleisopetuksen ryhmän, Poikola kuvailee.
Jotta edistämistyö etenisi yksilöllisempään suuntaan, täytyisi lainsäädäntöön ja koulujärjestelmän rahoitukseen tehdä muutoksia sekä huolehtia opettajien kouluttamisesta.
Yhtenäistä ohjausta kouluihin ja opettajille
– Kasvatustieteellisessä katsauksessani pohdittiin myös opettajien asenteiden ja täydennyskoulutuksen vaikutusta inkluusion edistämiseen. Aiemmissa tutkimuksissa varsin monet opettajat ovat suhtautuneet inkluusioon kielteisesti, mikä voi johtua muun muassa työn kuormittavuudesta ja kokemuksesta ammatillisen osaamisen puutteesta.
Kansallinen ohjaus inkluusion edistämiseksi on ollut Poikolan mukaan puutteellista, minkä vuoksi kuntien käytänteissä näkyy eroja.
– Nyt olisikin tärkeää saada kunnille ohjausta siihen, mitä inkluusio tarkoittaa koulun arjessa ja miten kouluissa jo rakennettuja hyviä inklusiivisia käytänteitä ja toimintamalleja saataisiin levitettyä.
Tutkimusta on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen säätiö.
Tutkimusartikkeli
Poikola, M., Hakalehto, S. & Kärnä, E. (2022). Inkluusion oikeudellinen ja kasvatustieteellinen perusta Suomessa. Oikeus 51 (2), s. 191–224. https://www.edilex.fi/oikeus/1000700002
Lisätietoja:
Mirva Poikola, mirva.poikola(at)uef.fi, p. 050 562 7998