Lääkepäästöt huomioitava lääketuotantolaitosten ja jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvissa
Lääkepäästöjen sääntelyyn tulee kiinnittää selkeämmin huomiota lääketuotantolaitosten ja jätevedenpuhdistamoiden ympäristölupaharkinnassa, esittää SUDDEN-tutkimuskonsortio tuoreessa politiikkasuosituksessaan. Politiikkasuosituksen ovat laatineet yliopistotutkija Mirella Miettinen Itä-Suomen yliopistosta ja erikoistutkija Sari Kauppi Suomen ympäristökeskuksesta.
Huhtikuun lopussa julkaistu politikkasuositus listaa toimenpidesuosituksia ympäristöön mahdollisesti päätyvien lääkepäästöjen huomioimiseksi ympäristöluvituksessa. Suositukset koskevat lääketuotantolaitoksia ja jätevedenpuhdistamoita. Lääkeaineiden pitoisuudet ympäristössä ovat Suomessa tällä hetkellä vielä alhaisia, mutta useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että paikallisesti lääketuotantolaitosten päästöjen vaikutus voi olla ympäristön kannalta merkittävä.
– Lääkeaineiden paremmalla huomioimisella lupamääräyksissä voitaisiin edelleen pienentää lääkepäästöjä lääketuotantolaitoksilta viemäriverkostoon ja saada seurantatietoa lääkeainepitoisuuksista lääketuotantolaitosten jätevesissä ja jätevesien toksisuudesta. Lääkepäästöistä aiheutuvien ympäristöriskien arvioimisen sisällyttäminen varautumissuunnitelmaan lisäisi toiminnanharjoittajien tietoisuutta toimintansa ympäristövaikutuksista, kertoo Miettinen.
Jätevedenpuhdistamoille tulee lääkepäästöjä monista eri lähteistä, joista tärkeimpiä ovat kotitaloudet, sairaalat ja muut hoitolaitokset. Jätevedenpuhdistamoiden kohdalla varautumissuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota tulevan jäteveden riskitekijöiden tunnistamiseen. Ympäristönsuojelulain mukaan toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ehkäistä ennakolta ympäristön pilaantuminen ja rajoittaa päästöt ympäristöön mahdollisimman vähäisiksi.
Jos jätevedenpuhdistamolta lähtevän jäteveden epäillään aiheuttavan ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, esimerkiksi havaitaan toksisia vaikutuksia, joiden syyt eivät ole täysin selvillä, ja jäteveden sisältävät lääkejäämät voivat olla osatekijänä, ympäristöluvan seuranta- ja selvitysvelvoitteet tuottaisivat lisätietoa myöhemmän sääntelytarpeen arvioimiseksi.
Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama ja Helsingin yliopiston johtama SUDDEN-tutkimuskonsortio etsii ratkaisuja lääkkeiden elinkaaren aikana syntyvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi ja lääkealan kestävyyden parantamiseksi. Mirella Miettinen johtaa konsortion työpakettia, jossa edistetään ympäristöystävällistä päätöksentekoa ja tuetaan lääkealan kestävää toimintaa. Itä-Suomen yliopistosta työpakettiin osallistuvat myös professori Janne Martikainen, yliopistotutkija Johanna Timonen ja nuorempi tutkija Lasse Alajärvi farmasian laitokselta sekä nuorempi tutkija Anita Kittery oikeustieteiden laitokselta.
Sveitsi havahtui sääntelyyn lääkepäästöjen rajoittamiseksi
Lääkeaineiden ympäristövaikutusten paremmalle huomioimiselle on tarvetta, muistuttaa Mirella Miettinen.
Esimerkkejä lääkepäästöjen sääntelyn tarpeesta löytyy ympäri maailmaa. Esimerkiksi Sveitsissä on velvoitettu lainsäädännöllä noin sataa jätevedenpuhdistamoa tehostamaan jätevesien käsittelyä tiettyjen mikropollutanttien, joihin sisältyy muun muassa lääkeaineita ja torjunta-aineita, osalta. Toimenpiteet vaatimuksen täyttämiseksi on aloitettava viimeistään vuoden 2035 loppuun mennessä.
– Sveitsissä on todettu, että paikallisesti mikropollutantit voivat olla ongelma erityisesti alueilla, joilla tulevan jäteveden osuus vastaanottavassa vesistössä on suuri ja laimennusvaikutus pieni. Sveitsi on päätynyt asettamaan lainsäädäntöä pienentääkseen vesistöihin tulevaa kuormitusta, suojellakseen herkkiä vesiekosysteemejä ja turvatakseen juomavesivarantonsa, Miettinen sanoo.
Suomessa ympäristölupaharkinnassa tarkastellaan ensisijaisesti toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Tähän sovelletaan resipienttiperiaatetta, jonka perusajatus on, että vastaanottavassa ympäristössä (resipientissä), kuten vesistössä, tapahtuvien muutosten avulla arvioidaan resipientin sietokykyä. Käytännössä periaate merkitsee esimerkiksi jätevesipäästöjen rajoittamista tasolle, jonka vastaanottava vesistö pystyy yhdessä muiden kuormitustekijöiden vaikutuksen kanssa sietämään.
Suomen lainsäädännössä on annettu myös yleisiä päästöraja-arvoja esimerkiksi vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta. Valtioneuvoston asetus 1022/2006 sisältää EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) vaaralliset prioriteettiaineet ja muut vesiympäristölle haitallisiksi määritetyt aineet, mutta lääkeaineita ei näihin toistaiseksi sisälly eikä niille ole asetettu ympäristölaatunormeja.
Lisäksi ympäristönsuojeluasetuksen mukaisesti ympäristölupien päästöraja-arvoja asetettaessa huomioidaan muun muassa aineet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia ja pysyvät sekä biokertyvät myrkylliset orgaaniset aineet.
– Myös lääkeaineilla voi olla näitä ominaisuuksia, Miettinen huomauttaa.EU:n tarkkailulistan avulla kerätään tietoa vesiympäristölle mahdollisesti haitallisista aineista, joista ei ole vielä riittäviä seurantatietoja. Luettelo päivitetään joka toinen vuosi. Uusimmalta tarkkailulistalta ((EU) 2020/1161) löytyvät Miettisen mukaan muun muassa sulfametoksatsoli (antibiootti) ja trimetopriimi (antibiootti), venlafaksiini (masennuslääke) ja kolme atsoliryhmän lääkettä (klotrimatsoli, flukonatsoli ja mikonatsoli).
Lisätietoa SUDDEN-hankkeesta verkko-osoitteessa https://sudden.fi/ ja politiikkasuosituksesta osoitteessa https://sudden.fi/wp-content/uploads/2021/04/SUDDEN_policybrief_final.pdf.
Lisätietoja
Mirella Miettinen, yliopistotutkija, oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, mirella.miettinen@uef.fi, puh. 050 472 0510