Lapsen saama tuki varhaiskasvatuksessa yhdenmukaistuu – tutkimushanke seuraa lakiuudistuksen toteutusta
Suomalaisen varhaiskasvatuksen haasteena on ollut paikallinen vaihtelu, jonka taustalla on tähän syksyyn saakka ollut puuttuva lapsen tukea koskeva sääntely. Tilanteeseen on kuitenkin tullut muutos, kun päiväkotien ja muun varhaiskasvatuksen toimintaa säätelevä varhaiskasvatuslaki päivittyi 1.8.2022. Keskeisimmät muutokset koskevat siinä lapsen oikeutta saada tukea tarvittaessa. Lapsen tuen järjestämisen malli noudattelee esiopetuksesta ja perusopetuksesta tuttua yleisen, tehostetun ja erityisen tuen mallia.
– Uudistuksessa ei ole kyse mistään järisyttävän uudesta asiasta eikä lapsen perusarki varhaiskasvatuksessa muutu. Lakimuutoksen myötä lapsen saaman tuen laatu kuitenkin paranee, kun lapsen oikeus saada tukea vahvistuu. Ja sehän on pelkästään erinomainen asia, tiivistää erityispedagogiikan yliopistotutkija Noora Heiskanen.
Lakimuutoksen myötä varhaiskasvatuksessa tehdään hallintolain mukainen hallintopäätös lapselle, joka saa tehostettua tai erityistä tukea. Heiskasen mukaan päätös on lapsen ja huoltajien oikeusturvan kannalta tärkeä ja tervetullut uudistus. Tuesta päättäminen on monin paikoin kuitenkin uusi käytäntö, ja sen käyttöönotto vie aikaa. Myös käytännöt tulevat muokkautumaan, kun kokemukset päätösten tekemisestä kertyvät.
Näitä käytäntöjä lähdetään nyt selvittämään Itä-Suomen yliopistolla alkavassa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa, jossa viiden tutkijan ryhmä selvittää lapsen tuen hallintopäätöksiin liittyviä käytäntöjä ja prosesseja. Uudistuksella voi olla monenlaisia seurauksia, kun asiaa tarkastellaan lasten, vanhempien ja ammattilaisten näkökulmasta.
– Seurausten tulee tietysti muodostua positiivisiksi, jotta esimerkiksi hallintopäätösten myötä lisääntyvä kirjaaminen ja siihen käytettävä työaika on perusteltua. Tutkimme hankkeessa lapsille laadittavia päätösasiakirjoja ja varhaiskasvatussuunnitelmia. Menemme myös konkreettisesti paikan päälle katsomaan ja kuulemaan, mitä kaikkea hallintopäätöskäytännöistä seuraa varhaiskasvatuksen arkeen ja ajankäyttöön, summaa hanketta johtava Heiskanen.
Tuki yhtenäisemmäksi kaikille
Vanhemman näkökulmasta uudistus lainsäädännössä saattaa näyttäytyä tuttujen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvien keskustelujen yhteydessä toteutettavina huoltajien kuulemisina tai keskusteluina lapsen tuen tasosta ja hallintopäätöksestä.
– Vanhemmat voivat siis olla muutoksen suhteen levollisin mielin, sillä näemme tutkijoina uudistuksessa paljon mahdollisuuksia ja hyötyjä erityisesti lapsen näkökulmasta.
Heiskasen mukaan suomalaisessa varhaiskasvatuksessa tunnistetaan hyvin jokaisen lapsen yksilöllinen oppiminen, kehitys, vahvuudet ja kasvu. Ammattilaiset on koulutettu myös huomaamaan mahdolliset tuen tarpeet.
– Osa lapsista tarvitsee toisia enemmän tukea oppiakseen uutta ja voidakseen osallistua varhaiskasvatuksen toimintaan. Tuki voi tarkoittaa lapsen auttamista ja ohjaamista, taitojen opettamista tai esimerkiksi erilaisten apuvälineiden käyttämistä. Tavoitteena on nyt, että lakimuutoksen myötä nämä tukimuodot tulevat yhdenvertaisemmin kaikkien lasten saataville.
Lisätietoja:
Yliopistotutkija Noora Heiskanen, noora.heiskanen(at)uef.fi , 050 413 0458
Hankkeen verkkosivut: https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/lapsen-tuen-hallintopaatokset-varhaiskasvatuksessa/