Lasten ja nuorten peliraivoon on monia syitä ja lapset osaavat nimetä ne hyvin

Digitaaliseen pelaamisen yhteydessä ilmenevät lasten raivonpuuskat ovat herättäneet paitsi huolta ja ihmetystä, myös julkista keskustelua aiheen tiimoilta. Tuore Itä-Suomen yliopiston tutkimus lähestyy aihetta aiemmista tutkimuksista poiketen lasten näkökulmasta ja löytää lasten ja nuorten digitaalisiin peleihin liittyvään raivoon useita syitä. Tutkimusaineistona käytettiin lasten ja nuorten haastatteluita ja kirjoitelmia. Tutkimuksessa selvitettiin heidän näkemyksiään peliraivon syistä ja taustatekijöistä. Lisäksi selvitettiin, kuinka peliraivo ilmenee.

Tuloksista selvisi, että syy lasten ja nuorten raivostumiseen löytyi usein omasta pelisuorituksesta.

– Esimerkiksi toistuvat tai viime hetkellä tapahtuvat epäonnistumiset pelissä sekä aloitteleville pelaajille häviäminen aiheuttivat harmitusta ja raivonpuuskia. Pelien kilpailullisuus ja sosiaaliset tekijät olivat muutenkin suuressa roolissa, kuvailee projektitutkija Juho Kahila.

Omaa pelisuoritusta verrattiin usein muiden pelaajien suoritukseen. Toisten pelaajien turhauttava toiminta, kuten huijaaminen tai omien joukkuekavereiden osaamattomuudesta johtuvat tappiot koettiin raivostuttaviksi. Lisäksi muun muassa pelisession keskeytyminen kotitöiden tai kotiläksyjen vuoksi sekä tekniset ongelmat, kuten nettiyhteyden pätkiminen, tunnistettiin raivon aiheuttajiksi.

Epäonnistumiset, nöyryytetyksi tuleminen sekä melu ja nälkä altistavat raivolle

Jotkut pelit koettiin ”raivoherkiksi”. Raivostumisalttius liitettiin usein ihmisvastustajia vastaan pelaamiseen ja esimerkiksi toisen pelaajan ”nöyryyttämäksi” joutumiseen. Pelivalinnan lisäksi peliympäristö vaikutti raivostumisalttiuteen.

– Peliyhteisön toksisuus, esimerkiksi muiden pelaajien ikävät kommentit ja kiusaaminen, sekä meluisa pelitila koettiin raivolle altistavaksi. Myös arjen asioiden, kuten huonosti sujuneen koulupäivän tai nälän vaikutukset raivostumisalttiuteen tunnistettiin.

Lasten kertomuksissa peliraivo ilmeni usein verbaalisesti, mutta myös fyysisesti ja lopettamalla pelituokio kesken. Raivonpuuskassa paitsi huudettiin ja kiroiltiin, myös lyötiin ja paiskottiin käsillä olevia esineitä, kuten pelivälineitä tai huonekaluja. Pelihetki lopetettiin usein raivostuneena. Tuloksista selvisi kuitenkin, että pelaamisen lopettamista ja vähemmän raivostuttavaan peliin vaihtamista käytettiin usein myös ennaltaehkäisevänä keinona välttää suurempi raivostuminen.

Syyt digitaalisen pelaamisen yhteydessä ilmeneviin raivonpuuskiin ovat siis hyvin monitahoisia, ja lapset osaavat nimetä niitä hyvin. Kahilan mukaan monet raivostumiseen johtavista syistä, kuten omat epäonnistumiset, vastustajien huijaaminen tai toksinen peliympäristö ovat samankaltaisia myös muissa pelikonteksteissa.

– Esimerkiksi omien virheiden, viheltämättä jääneiden jäähyjen tai vastustajan ärsyttävän käytöksen aiheuttamat tunteiden kuumentumiset ovat tuttuja muun muassa jääkiekkokaukalosta.

Tutkimusartikkeli:
Kahila, J., Viljaranta, J., Kahila, S., Piispa-Hakala, S., & Vartiainen, H. (2022). Gamer rage — Children’ s perspective on issues impacting losing one’ s temper while playing digital games. International Journal of Child-Computer Interaction, 33, 100513. https://doi.org/10.1016/j.ijcci.2022.100513

Lisätietoja:
Projektitutkija Juho Kahila, juho.kahila(at)uef.fi