Luonto suosii nopeakasvuisia taimenia
Vaeltavia suurikokoisia naaraita tarvitaan kutemaan myös puroihin, jos purokunnostuksilla halutaan luoda tai palauttaa taloudellisesti arvokkaita vaeltavia järvitaimenkantoja.
Vuonna 2019 päättyneessä Suomen Akatemian rahoittamassa professori Anssi Vainikan johtamassa tutkimushankkeessa selvitettiin, voitaisiinko Suomessa akuutissa sukupuuttovaarassa olevien ja laitosviljelyllä ylläpidettyjen vaeltavien järvitaimenkantojen elinkykyä parantaa risteyttämällä niitä vielä jäljellä olevien villien paikallisten taimenten avulla.
Hankkeessa etsittiin myös taimenkantojen vaelluskäyttäytymistä selittäviä geenejä, sekä selvitettiin kalojen käyttäytymisvaihtelua suhteessa vanhempien kalastusalttiuteen ja kanta-alkuperään. Hanke tuotti muun muassa kaksi väitöskirjaa, A genomic perspective on brown trout migration ja Behavioural conservation in hatchery-reared brown trout: Phenotypic effects of controlled crossbreeding with wild fish.
Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa tuotettiin poikasia taimenemoista, jotka saatiin kalastettua allasolosuhteista, sekä emoista, joita ei onnistuttu pyytämään. Näiden niin sanotusti alttiiden ja ei-alttiiden kalaryhmien poikasia, sekä eri risteytyksistä peräisin olevia kaloja istutettiin realistista koetta varten kahteen lampeen Kuhmoon. Siellä niiden kasvua ja kalastusalttiutta seurattiin maa- ja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroin rahoittaman hankkeen tuella syksystä 2018 syksyyn 2019. Tulokset julkaistiin Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences -sarjassa 2021 (https://cdnsciencepub.com/doi/10.1139/cjfas-2020-0313).
– Istutetut taimenet menestyivät varsinkin toisessa tutkimuslammessa erinomaisesti, ja niistä suurin osa saatiin pyydettyä vavoin ja verkoin toteutetuissa koekalastuksissa reilun vuoden kuluessa istutuksista, kertoo Vainikka.
– Helposti pyydettävien taimenvanhempien jälkeläiset eivät olleet helpompia pyytää kuin vaikeasti pyydettävien emojen jälkeläiset. Vapakalastus ei siis jalostanut taimenista vaikeammin pyydettäviä.
– Mielenkiintoisesti vapapyynti näytti verkkopyyntiin verrattuna kohdistuvan kuitenkin taimeniin, jotka kasvoivat lammissa hitaasti ja erosivat käyttäytymiseltään ennen istutusta tehdyssä allaskokeessa, jossa taimenet saivat valita oleskelualueensa koskimaisen uoman ja haukia sisältäneen suvannon välillä.
Vapapyynti näytti siis kohdistuvan nälkäisiin taimeniin, kun taas verkkoihin takertuivat parhaiten kasvaneet kalat.
– Sekä haukiriskistä että luonnon haasteista parhaiten selvisivät isoimmat kalat. Luonnonvalinta suosii ihmisen onneksi aina nopeasti kasvavia kaloja.
Tärkeimpänä tuloksena havaittiin, että villeistä purotaimenemoista tuotetut poikaset kasvoivat sekä allasoloissa, että luonnonlammissa laitostaustaisiin järvitaimeniin verrattuna hyvin heikosti. Kun taas laitoskannan naaras risteytettiin villin purotaimenkoiraan kanssa, kasvoivat jälkeläiset vastaavasti kuin puhtaat järvitaimenet.
– Tutkimustulos on tärkeä varsinkin taimenkantojen elvyttämisen kannalta, sanoo Vainikka.
– Purotaimenet ovat geneettisesti hidaskasvuisia, ja vaeltavia suurikokoisia naaraita tarvitaan kutemaan myös puroihin, jos purokunnostuksilla halutaan luoda ja palauttaa taloudellisesti arvokkaita vaeltavia järvitaimenkantoja.
Hankkeessa havaittiin myös, että purotaimenten jälkeläiset vaeltavat selvästi heikommin kuin järvitaimenten smoltit.
– Tämä tarkoittaa, että sisävesitaimenten jako vaeltaviin järvitaimeniin ja paikallisiin, hidaskasvuisiin tammukoihin on geneettisesti perusteltua.
Syksyllä 2022 alkavassa uudessa Suomen Akatemian rahoittamassa, Luonnonvarakeskuksen kanssa yhteistyössä toteuttavassa Vainikan johtamassa konsortiohankkeessa paneudutaan elinkiertostrategioissa havaittavien perinnöllisten erojen genomiseen taustaan. Hankkeen tavoitteena on lähivuosien aikana tuottaa edullisia työkaluja, joilla kalanäytteistä voidaan suoraan arvioida elinkiertopiirteiden jakaumaa geneettisten markkerien avulla.
Koetaimenten tuottamisesta vastannut Luonnonvarakeskus puolestaan on edelleen kehittämässä Euroopan Meri- ja Kalatalousrahaston rahoituksella käytäntöjä, joilla risteyttäminen voitaisiin ottaa osaksi emokalastojen villiytystä ja paikallisesti sovitettuja istutusohjelmia myös käytännössä.
Lisätietoja: Professori Anssi Vainikka, ympäristö- ja biotieteiden laitos, p. 050 569 5538, anssi.vainikka(at)uef.fi