Maanvyörymillä on pitkäaikaisia vaikutuksia tundra-alueiden kasvillisuuteen
Tuore tutkimus osoittaa, että maanvyörymillä on pitkäaikaisia vaikutuksia tundra-alueiden kasvillisuuteen. Luoteis-Siperiassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kasvipeite palautui nopeasti vuonna 1989 tapahtuneen maanvyörymien massaesiintymisen jälkeen. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin ero maanvyörymäalueen ja sitä ympäröivien alueiden kasvillisuudessa kuitenkin tasoittui, eikä maanvyörymien kasvipeite ole vielä kolmenkymmen vuoden jälkeenkään lähellä ympäröivien alueiden kasvipeitettä.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että vihreän kasvillisuuden määrää kuvaava NDVI-kasvillisuusindeksi on muuttunut Arktisilla alueilla. Kasvillisuusindeksin laskemisessa käytetyillä kaukokartoitusaineistoilla ei kuitenkaan ole tähän saakka pystytty erottamaan yksityiskohtaisesti maisematason tekijöitä, jotka vaikuttavat vihertymiseen.
– Esimerkiksi ikiroudan sulamisesta johtuvat maanvyörymät yleistyvät Luoteis-Siperiassa sekä muilla Arktisilla alueilla ilmastonmuutoksen seurauksena ja vaikuttavat myös alueen kasvillisuuteen, mutta maanvyörymien vaikutusta kasvillisuusindeksin muutoksiin on vaikeaa erottaa hyvin karkean erotuskyvyn satelliittiaineistoista, professori Timo Kumpula toteaa.
Tutkijat muistuttavat, että ikiroudan sulaminen vaikuttaa myös kaikkeen rakentamiseen ja tutkimusalueella sijaitsee yksi laajimmista Venäjän arktisen alueen kaasukentistä, Bovanenkovon kenttä. Ikiroudan sulaminen voi aiheuttaa erilaisia sortumisia ja vaaratilanteita infrastruktuurille ja vaikuttaa sitä kautta erilaisten ympäristövahinkojen syntymiseen.
VHR-satelliittikuva-aineistot antavat tarkempaa tietoa alueellisista kasvillisuusmuutoksista
Itä-Suomen yliopiston, Pohjois-Arizonan ja Lapin yliopiston tutkimus ilmestyi Environmental Research Letters -julkaisussa. Tutkimuksessa käytettiin Landsat-satelliittiaineiston lisäksi QuickBird-2-satelliitin sekä WorldView-2 ja 3-satelliittien tuottamia erittäin korkean erotuskyvyn VHR-kuva-aineistoja maanvyörymien jälkeisten kasvillisuusmuutosten tutkimiseen. Jamalin niemimaalla sijaitsevan tutkimusalueen laajuus oli 35 neliökilometriä.
– VHR-kuvien avulla on mahdollista havaita pienialaisetkin maanpeitteen muutokset, kuten kasvillisuuden tilapäinen väheneminen tai uudet, jopa alle 0,1 hehtaarin kokoiset maanvyörymät sekä jo olemassa olevien ikiroudan sulamisalueiden laajeneminen, tutkija Mariana Verdonen Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Lisätiedot:
Nuorempi tutkija Mariana Verdonen, puh. 050 568 9783, mariana.verdonen(at)uef.fi, UEF Connect
Professori Timo Kumpula, puh. 050 372 8566, timo.kumpula(at)uef.fi, UEF Connect
Tutkimusartikkeli:
Mariana Verdonen, Logan T Berner, Bruce C Forbes and Timo Kumpula. Periglacial vegetation dynamics in Arctic Russia: decadal analysis of tundra regeneration on landslides with time series satellite imagery. Environmental Research Letters. 2020. https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/abb500