Markku Niemivirta Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professoriksi

Koulujen tulisi tukea sisäistä motivaatiota

Tuore kasvatustieteen professori on huolissaan oppilaiden hyvinvoinnista. Suorituksiin keskittymisestä ei välttämättä seuraa hyvää.

Oppilaiden jaksaminen huolestuttaa. Viime aikoina on puhuttu korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiongelmien lisäksi paljon myös lukiolaisten uupumuksesta ja kuormituksesta, ja nyt jaksamisen on todettu hiipuvan myös peruskouluikäisten joukossa.

Kasvatustieteen professori Markku Niemivirran mukaan syitä kuormitukselle ja uupumisen tunteille on varmasti monia, mutta vaikuttaisi siltä, että yksi syy on lisääntynyt suoritusten korostuminen.

– Korkeakoulutukseen pääsemisen paineiden vuoksi valmennuskurssit ovat lisääntyneet lukiossa, ja jo peruskoulun päättyessä oppilaat miettivät mitä kursseja lukiossa pitäisi valita voidakseen optimoida opintopolkunsa jatkon kannalta.

Se tiedetään, että opiskeluun liittyvä hyvinvointi on vahvasti yhteydessä motivaatioon. Tutkimusten mukaan kyllästymisen, uupumuksen ja jopa masentuneisuuden riskit kasvavat suoritushakuisuuden kylkiäisenä. Näin ollen vallitseva tilanne kaipaa jonkinlaista muutosta.

– Toivon, että käynnissä olevien opetussuunnitelma- ja arviointiuudistusten käytännön toteutukset olisivat sen kaltaisia, että tilaa löytyisi enemmän omien kiinnostusten tunnistamiselle ja niiden mukaisille valinnoille.

Niemivirta nimettiin loppuvuodesta erityisesti opetuksen ja oppimisen tutkimukseen erikoistuneeksi professoriksi Itä-Suomen yliopistoon. Hänen tutkimuksensa ovat keskittyneet lasten ja nuorten motivaatioon, oppimiseen ja hyvinvointiin kasvatuspsykologisesta näkökulmasta.

– Ulkoisten kannustimien sijaan opiskelun tulisi nojata enemmän sisäiseen motivaatioon. Koulun pitäisi pystyä tukemaan oppilaiden motivaatiota ja tuoda opiskeluun enemmän iloa pakon ja painostuksen sijaan.

Osaamisen vertailu haitallista

Opetushallitus päätti vuoden alussa yhdenmukaistaa arviointia peruskoulussa. Tavoitteena on parantaa oppilaiden yhdenvertaisuutta. Päätöksen myötä numeroarviointi alkaa kaikissa kouluissa viimeistään neljännellä luokalla.

Niemivirta sanoo ymmärtävänsä yhdenmukaisuuden tavoitteen päätöksen taustalla, mutta näkee siinä myös ongelmia.

– Mitä enemmän korostetaan ja vertaillaan suhteellista osaamista, sen haitallisempaa se on oppimiseen liittyvän motivaation kannalta. Kilpailukin voi toki motivoida, mutta silloin tavoitteet ovat usein jossain muualla kuin uuden oppimisessa.

Niemivirtaa harmittaa koko koulumaailmaa leikkaava arviointi.

– Harvoja rohkaisee jatkuva vertailu muihin. Valitettavasti jo pienimmätkin oppilaat ovat hyvin tietoisia siitä, kuka luokassa on hyvä esimerkiksi matematiikassa ja kuka vähemmän taitava käsitöissä. Näiden asioiden ei pitäisi olla oppimisen keskiössä. Oppimisen kannalta keskittyminen formatiiviseen arviointiin olisi olennaisempaa kuin summatiivisen arvioinnin korostaminen.

Avainsanana innostuneisuus

Niemivirran mukaan luokista löytyy motivaation kannalta hyvinkin erilaisia oppilaita: jotkut aidosti tavoittelevat oppimista, jotkut taas hyviä suorituksia. On myös niitä, jotka haluavat selvitä työskentelystä mahdollisimman vähin ponnistuksin.

– Näiden oppilaiden kohdalla myös toimivimmat pedagogiset ratkaisut ovat erilaisia. Opettajan olisi hyvä ymmärtää oppilaiden erilaisia pyrkimyksiä ja tukea oppimista sen mukaan.

Niemivirta pitää innostuneisuutta äärimmäisen tärkeänä asiana silloin kun on tarkoitus oppia uusia asioita.

– Vaikka oppimisympäristö sekä opettajan ja oppilaan vuorovaikutus ovat uuden oppimisessa kriittisiä tekijöitä, on osin myös yksilöstä kiinni, innostuuko hän enemmän esimerkiksi uuden oppimisesta vai toisten kehuista. Joidenkin kohdalla tarve tulla nähdyksi on niin suuri, että se ylittää omat kiinnostuksenkohteetkin.

Motivaatio ja itseluottamus

Kun olemme kiinnostuneita jostain asiasta, motivoidumme oppimaan siitä lisää. Tästä seuraa se, että koemme olevamme asiassa hyviä ja luotamme itseemme. Vai meneekö se sittenkin toisinpäin – kun tunnemme itsemme varmaksi ja hyväksi jollain alueella, kiinnostumme siitä enemmän?

– Tiedämme oikeasti yllättävän vähän siitä, miten itseluottamus toimii suhteessa kiinnostukseen ja motivaatioon. Miksi saatamme aloittaa jonkin tehtävän innostuneena, mutta huomaammekin kesken kaiken, että kiinnostus hiipuu? Mitä meissä tapahtuu tuon tehtävän aikana ja mitkä asiat siihen vaikuttavat?

Niemivirran ja hänen tutkimuskollektiivinsa tutkimuksissa on keskitytty juuri motivaation ja suoriutumisen tilannekohtaiseen ja kehitykselliseen dynamiikkaan. Vaikuttavia tekijöitä on etsitty kontekstitekijöiden lisäksi myös muun muassa yksilöllisistä eroista, kuten temperamentista, taipumuksesta perfektionismiin ja erilaisista tavoitteista.

– Etenkin koulumaailmassa olisi tärkeää ymmärtää, miksi ja miten motivaatio vaihtelee suoritustilanteissa. Tutkimme tällä hetkellä muun muassa matematiikan taitojen ja motivaation vuorovaikutusta, koska matematiikassa taitojen ja motivaation yksilöllinen vaihtelu on suurta, ja myöhempien valintojen osalta myös varsin sukupuolittunutta.

Niemivirta korostaa, ettei heidän tutkimuksissaan anneta valmiita pedagogisia ratkaisuja opettajia varten.

– Vaikka meiltä ei löydy valmista reseptiä siihen, miten opetustilanteissa tulisi toimia, on tärkeää tunnistaa näitä taustalla olevia mekanismeja ja pyrkiä erilaisiin ratkaisuihin niiden pohjalta.

Oslosta Joensuuhun

Markku Niemivirta lähti muutama vuosi sitten Suomesta osin eräänlaisena protestina koulutukseen kohdistettujen leikkausten takia. Hän työskenteli vajaan kolmen vuoden ajan Oslon yliopistossa.

– Kävi kuitenkin nopeasti ilmi, miten erilaista ja vanhahtavaa opetus- ja hallintokulttuuri siellä on. Norjassa opin arvostamaan Suomessa normaalina pidettyä akateemista autonomiaa.

Myös jatkuva matkustaminen kävi raskaaksi, joten oli siis aika palata takaisin Suomeen.

– Vaikka tulen tässä uudessakin työssä matkustamaan paljon Helsingin ja Joensuun väliä, voin junassa tehdä töitä lähes ovelta ovelle. Enää ei tarvitse turhautuneena odotella lentokentillä tai istuskella metrossa.

Ja Osloon jäi kuitenkin hyviä kontakteja, joiden kanssa myös tutkimusyhteistyö on tulevaisuudessa mahdollista.

Itä-Suomen yliopisto on näyttänyt Niemivirralle alkuun parhaat puolensa.

– Täällä on ollut ylivoimaisesti tehokkain ja proaktiivisin rekrytointiprosessi, jossa olen ollut mukana. Ajattelin sen ensin olevan vain alkuhuumaa, mutta myös arki on osoittautunut äärimmäisen positiiviseksi. Olen käynyt Joensuussa vain näin talviaikaan, joten odotan kovasti kevättä ja kesää, jolloin kaupunki muuttuu varmasti vieläkin parempaan suuntaan.

Markku Niemivirran painolaatuinen kuva: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/36019?encoding=UTF-8

Markku Niemivirta

• Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen, erityisesti opetuksen ja oppimisen tutkimuksen professori 1.12.2019–
• Professori, kasvatuspsykologia, Oslon yliopisto, Norja 1.1.2017–31.8.2019
• Professori, empiirinen kasvatustiede, Helsingin yliopisto 1.1.2011–31.12.2016
• Kasvatuspsykologian dosentti, Helsingin yliopisto, 2008

Lisätietoja:
Professori Markku Niemivirta, markku.niemivirta(at)uef.fi, p. 050 518 9827