Merilevästä on tulossa miljardien eurojen bisnes myös Euroopassa, mutta sosiaalisesti oikeudenmukaisen kestävyyssiirtymän mahdollisuudet ovat vähäiset

Kiinnostus merileväteollisuuteen kasvaa Euroopassa nopeasti ja merilevänviljely nähdään yhtenä kestävyyssiirtymän airuena, joka hyödyttää laajasti paikallisia yhteisöjä. Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa lupaukset sosiaalisesti oikeudenmukaisesta kestävyyssiirtymästä. Norjassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että merileväteollisuuden ennakoimien kehityskulkujen ja rannikkoyhteisöjen osallistumismahdollisuuksien välillä on epäsuhta.

– Merileväteollisuuden nykyinen poliittis-taloudellinen toimintaympäristö jättää vähän mahdollisuuksia vaihtoehtoisille ja osallistaville kehityskuluille. Vaikka merilevänviljelyn mahdollisuudet tuottaa elintarvikkeita, rehuja ja biomateriaaleja kestävästi ovat suuret, keskittyminen laajamittaisiin, teknisesti innovatiivisiin ja keskitettyihin prosesseihin rajoittaa sen mahdollisuuksia yhteisöllisiin muutoksiin, apulaisprofessori Moritz Albrecht Itä-Suomen yliopistosta toteaa.

Kestävän kehityksen tutkijat ovat vaatineet, että kestävyyssiirtymässä tulisi keskittyä enemmän paikallisiin arvoketjuihin, pienemmän mittakaavan lähestymistapoihin sekä uudenlaisin tuotannon ja kuluttamisen tapoihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millä tavalla näihin vaatimuksiin on pystytty vastaamaan Norjassa sekä miten nykyinen merilevätuotannon kehitys vastaa julkisesti esitettyjä poliittisia tavoitteita.

Tutkimuksessa selvitettiin yrittäjien ja sidosryhmien näkemyksiä merilevänviljelyn tulevasta kehityksestä sekä nykyisistä käytännöistä ja haasteista. Erityisesti verrattiin sitä, miten merilevänviljelyn ja merilevämarkkinoiden biologisia, fyysisiä sekä merileväalan toimintaympäristön haasteita aiottiin ratkaista tulevan kehityksen näkökulmasta.

Kestävä rahoitus ja investoinnit ovat keskeinen osa Norjan merileväalaa ja sen poliittisia tavoitteita. Tutkimuksen perusteella merileväalan kasvusta saatavat alueelliset ja paikalliset hyödyt perustuvat ajatukseen valumaefektistä. On kuitenkin todennäköistä, että hyödyt tulevat jakautumaan epätasaisesti.  Aluepolitiikan ja paikallisesti osallistavan kehityksen näkökulmasta merileväalan roolin, politiikan sekä investointien tulisi olla monipuolisempia vaihtoehtoisten kehityspolkujen mahdollistamiseksi. Tämä edellyttää teknisinnovatiivisten ratkaisujen ohella sosiaalisesti innovatiivisia lähestymistapoja.

Esimerkkejä paikallista kehitystä tukevista toimista ovat hajautetut jalostuslaitokset sekä agroekologisiin menetelmiin perustuvat paikalliset arvoketjut, jotka täydentävät vientiin suuntautuvia keskitettyjä biojalostamoja ja muita korkean teknologian jalostuslaitoksia. Paikallisten markkinoiden luomisen tulisi olla keskiössä ja poliittisesti palkitsevaa, koska näin mahdollistetaan parhaiten paikallisen elintarvike- ja ruokakulttuurin muutos merilevää hyödyntäväksi ja kestävää sosiaalista muutosta tukevaksi.

– Vaikka tutkimus on tehty Norjassa, sen tuloksilla on vaikutusta myös Euroopan unionin politiikkaan ja mahdollisuuksiin oikeudenmukaisen siirtymän edistämisessä.

Tutkimuksessa haastateltiin merilevätuotannon yrittäjiä, asiantuntijoita ja institutionaalisia toimijoita vuosina 2019–2022 sekä analysoitiin poliittisia asiakirjoja ja muita julkisesti saatavilla olevia aineistoja, kuten uutismateriaaleja ja tilastotietoja. Avoimesti saatavilla oleva tutkimusartikkeli on osa Green Economies Network -verkoston jäsenten laatimaa kestävää rahoitusta ja investointeja käsittelevää erityisnumeroa.

Tutkimusartikkeli:

A billion-euro industry? (De-)territorialisation processes of Norway’s seaweed farming assemblage. https://doi.org/10.1111/tesg.12609

Lisätietoja:

Apulaisprofessori Moritz Albrecht, puh. 050 337 1783, moritz.albrecht(at)uef.fi