Miksi vuorovaikutus videopalavereissa ei onnistu?

Videopalavereista on tullut työelämän uusi musta ja lähes jokaisella on kokemusta väsyttävistä Teams- tai Zoom- maratoneista. Videopalaverit ovat helpottaneet työn tekemistä ja yhteydenpitoa ihmisten välillä, mutta aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että videopohjainen vuorovaikutus aiheuttaa Zoom-uupumusta, kun ihmiset väsyvät katsomaan itseään ja toisiaan ruudulta.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisen läsnäolon merkitystä videopalavereissa kansainvälisen myynnin kontekstissa. Sosiaalinen läsnäolo tarkoittaa tunnetta siitä, että on tekemisissä aidon ihmisen kanssa. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Industrial Marketing Management -lehdessä.

– Tulokset osoittivat, että videopohjainen vuorovaikutus oli haastavampaa silloin, kun vuorovaikutuksen osapuolten kulttuurierot olivat suuret. Videopohjainen vuorovaikutus joko heikentää tai parantaa sosiaalista läsnäoloa, apulaisprofessori Jonna Koponen kertoo.

Videopohjaista vuorovaikutusta kansainvälisen myynnin kontekstissa on tutkittu yllättävän vähän. Vaikka miljoonakauppoja on tehty videovälitteisesti, aiempi tutkimus ei ole vielä pystynyt selittämään, miksi videovuorovaikutus myyjän ja asiakkaan välillä ei aina onnistu.

Tutkimuksen aineisto koostui 31 kansainvälistä myyntiä tekevän myyjän tai myynnin johtajan ja heidän kahdeksan asiakkaansa haastatteluista. Myyjäosapuolet olivat kaikki suomalaisia ja asiakkaat tulivat useista eri maista. Heidän ryhmiteltiin joko matalan tai korkean viestintäkontekstin kulttuureihin. Matalan viestintäkontekstin kulttuureissa (esim. Ruotsi, Alankomaat, Yhdysvallat) viestin sisältö kerrotaan yleensä yksityiskohtaisesti ja suoraan. Korkean viestintäkontekstin kulttuureissa (esim. Kiina, Japani, Indonesia) viestinnän tilanneyhteys ja viestijöiden väliset suhteet ovat merkittäviä viestin ymmärtämisessä ja tulkinnassa.

Videoyhteys vaikeuttaa tunneilmaisujen tulkitsemista

Videoyhteys parantaa interaktiivista ja visuaalista sosiaalista läsnäoloa, jolloin myyjät ja asiakkaat kokivat, että videon kautta on helppoa jakaa liiketoimintaan liittyvää tietoa. Video parantaa visuaalista sosiaalista läsnäoloa, koska sen avulla pystytään näyttämään fyysiseen sijaintiin liittyviä asioita, kuten tehtaaseen liittyviä yksityiskohtia, sekä yksityiselämään liittyviä asioita, kuten henkilökohtainen työympäristö tai juuri syntynyt uusi perheenjäsen.

Videopohjaiseen vuorovaikutukseen liittyy kuitenkin myös haittoja, sillä se myös heikentää sosiaalisen läsnäolon tuntua. Nämä vaikutukset ilmenivät erityisesti kohdattaessa asiakkaita korkean viestintäkontekstin kulttuureista, kuten Japanista, Kiinasta, Saudi Arabiasta ja Indonesiasta.

– Asiakkaista saattoi tulla passiivisia ja he raportoivat vähemmän ongelmia videon kautta kuin kasvokkain fyysisesti kohdattaessa. Lisäksi tunneilmaisuja voi olla vaikea tulkita ja toisaalta asiakkaan vakuuttaminen on haastavaa, Koponen kertoo.

Linkki tutkimusartikkeliin: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0019850124000737

Lisätietoja:

Apulaisprofessori Jonna Koponen, jonnapauliina.koponen@uef.fi, p. 050 343 7446