Painonnousu lapsuudesta varhaisaikuisuuteen siirryttäessä voi kertoa hyvästä verisuoniterveydestä – kunhan rasvaa ja lihasta kertyy oikeassa suhteessa
Tuhansia lapsia varhaisaikuisuuteen asti seuranneessa tutkimuksessa ylimääräisellä rasvakudoksella ei havaittu yhteyttä valtimonkovettumataudin varhaismuutoksiin. 15 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen tulokset julkaistiin Hypertension Research -tiedelehdessä.
Liiallisen rasvakudoksen haitoista sydän- ja verisuoniterveydelle puhutaan paljon. Liikapaino tai lihavuus määritellään tavallisesti suhteuttamalla paino pituuteen esimerkiksi painoindeksilaskurillla, ja korkeaa iänmukaista painoindeksiä pidetään yhtenä perusteena puuttua myös kasvuikäisten lasten ja nuorten painoon. Hoikkuudesta voi tulla tavoite tai jopa pakkomielle jo varhain. Vanhempia lasten korkea painoindeksi voi huolettaa, vaikka nämä muutoin olisivat täysin terveitä.
Nyt julkaistun tutkimuksen perusteella painoindeksi ei ole lapsilla ja nuorilla luotettava mittari, sillä painoindeksin lukemaan voi heillä vaikuttaa enemmän lihas- kuin rasvamassan määrä. Tutkimuksessa oli 3800 osallistujaa, joilta mitattiin toistuvasti 15 vuoden seurannan aikana lihasmassan ja rasvamassan määrä matalaenergiseen röntgensäteilyyn perustuvalla DEXA-laitteella. Lihasmassan määrä oli sekä 9 että 17 vuoden iässä keskimäärin nelinkertainen rasvamassaan nähden. Sen sijaan 24 vuoden iässä lihasmassaa oli painoindeksin mukaan normaalipainoisilla enää kolme kertaa enemmän kuin rasvamassaa eli lihas- ja rasvamassan suhde oli 3. Osallistujista 730 oli painoindeksin perusteella liikapainoisia tai lihavia. Heillä lihas- ja rasvamassan suhde oli 9 vuoden iässä 2,3 ja 17 vuoden iässä 1,7. 24 vuoden iässä suhde oli 1,69.
Tutkijoiden mukaan merkillepantavaa on, että koko tutkimusjoukossa sukupuolesta riippumatta rasvamassan määrä kolminkertaistui, kun taas lihasmassan määrä kaksinkertaistui 15 vuoden seurannassa. Rasvamassan lisääntyminen seurannan aikana voidaan kuitenkin katsoa osaksi normaalia kehitystä, kun myös lihasmassa kasvoi sopivassa suhteessa eikä rasvamassan lisääntymisellä havaittu yhteyttä valtimonkovettumataudin varhaismuutoksiin.
– Korkeaa painoindeksiä pidetään sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä, mutta riskin on virheellisesti tulkittu liittyvän vain rasvamassan määrään. Painoindeksi ei kuitenkaan erottele lihas- ja rasvamassaa. Lasten ja nuorten kannustaminen painonpudotukseen voikin johtaa lihasmassan vähenemiseen ja huonompaan lihas- ja rasvamassan suhteeseen, sanoo lääkäri ja kliininen epidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.
Lihasmassan suurempi kasvu liittyi tutkimuksessa erityisen hyvään verisuoniterveyteen etenkin miespuolisilla osallistujilla. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa pienemmällä lihasmassalla on havaittu yhteys suurempaan sydän- ja verisuonitautien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja syöpien riskiin. Verisuonten normaalin toiminnan ja kehityksen vuoksi onkin tärkeää kerryttää riittävästi lihasmassaa lapsuudesta varhaisaikuisuuteen siirryttäessä.
– Toimivat ja terveet valtimot voivat edistää parempaa sydän- ja verisuoniterveyttä myös myöhemmässä elämässä. Onkin tärkeää suojata nuoria pakonomaiselta laihduttamiselta ja ruokailun rajoittamiselta, jotka voivat heikentää verisuonten toimintaa ja johtaa myöhemmin sydän- ja verisuonitauteihin, Agbaje toteaa.
– Tulosten perusteella ei silti voi puoltaa merkittävää lihomista, joka muuttaa lihas- ja rasvamassan normaalia suhdetta. Vaikean ja sairaalloisen lihavuuden tiedetään lisäävän useiden sairauksien riskiä, ja riskiin vaikuttaa myös matala lihas- ja rasvamassan suhde.
– Painonnousu lapsuudesta varhaisaikuisuuteen siirryttäessä ei kuitenkaan aina ole pahasta sydän- ja verisuoniterveydelle. Se voi olla merkki terveestä lihasten rakentumisesta, joka auttaa sydäntä ja verisuonia pumppaamaan verta ja happea tehokkaasti.
Agbajen mukaan avain parempaan verisuoniterveyteen ja suositeltava tavoite lapsuudesta alkaen on nelinkertainen määrä lihasmassaa rasvamassaan nähden. – Tästä neljän suhde yhteen -muistisäännöstä pitäisi niin sote-ammattilaisten kuin vanhempienkin olla tietoisia.
– Näiden yllättävien ja vakiintuneita ajatustapoja osin haastavienkin tulosten julkaiseminen ei ollut helppoa, ja joiltakin arvioijilta saimme suorastaan vihamielistä palautetta. Tiede kuitenkin korjaa itse itseään mittaustekniikoiden, tutkimusasetelmien ja analyysimenetelmien kehittyessä. Tieteentekijöiden tulisi aina säilyttää rakentavan kriittinen, objektiivinen ja joustava asenne vakiintuneita ajattelutapoja kohtaan, Agbaje toteaa.
Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö sekä Lastentautien tutkimussäätiö.
Lisätietoja:
Andrew Agbaje, MD, MPH, Cert. Clinical Research (Harvard), Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, andrew.agbaje (at) uef.fi, +358 46 896 5633
https://uefconnect.uef.fi/en/person/andrew.agbaje/
Tutkimusartikkeli:
Agbaje AO, Barker AR, Tuomainen T-P. Cumulative muscle mass and blood pressure but not fat mass drives arterial stiffness and carotid intima-media thickness progression in the young population and is unrelated to vascular organ damage. Hypertens Res 2022. https://www.nature.com/articles/s41440-022-01065-1
urFIT-CHILD-tutkimus:
Kuva liitteenä, kuvateksti: Lapsuudesta (9 v.) varhaisaikuisuuteen (24 v.) varttuessa kehon rasvamassa kolminkertaistui painon noustessa. Tähän rasvamassan kasvuun ei kuitenkaan liittynyt valtimonkovettumataudin varhaismuutoksia, luultavasti koska myös lihasmassa kasvoi merkittävästi. Nelinkertainen määrä lihasmassaa rasvamassaan nähden voi edistää erityisen hyvää verisuoniterveyttä lapsuudesta alkaen. Kuva: Andrew Agbaje.
