Sanna Vehviläinen opinto- ja uraohjauksen professoriksi
Ohjaus on avainroolissa muuttuvassa yhteiskunnassa
Elämme yhteiskunnassa, jossa tarvitaan yhä enemmän erilaisia ohjaustaitoja, kuten muutosprosessien luotsaamista, dialogia ja yhteistä tavoitteiden asettelua. Tässä tukena ovat ohjauksen ammattilaiset, ja heitä tarvitaankin jatkuvasti enemmän.
– Kaikki tietävät mitä tapahtuu, jos lääkäri mokaa. Mutta kaikki eivät välttämättä tiedä, mitä tapahtuu, jos ohjauksen ammattilainen töppää, tiivistää opinto- ja uraohjauksen professori Sanna Vehviläinen ohjauksen alan hahmottamista.
Vaikka ohjausta on yhteiskunnassamme joka puolella, harva silti osaa äkkiseltään nimetä, mitä ohjauksen ammattilaiset tekevät työkseen.
– Suurin osa osaa toki nimetä koulujen ja oppilaitosten opinto-ohjaajat. Moni meille opiskelemaan tulevakin ajattelee ohjauksen tarkoittavan vain opon ammattiin valmistumista. Opintojen edetessä heille sitten selviää, miten monipuolisesta alasta tässä on kyse.
Ohjaukseen liittyvät työnkuvat kytkeytyvät usein koulutukseen ja työllisyyteen. Toisaalta ne ovat myös lähellä niitä tehtäviä, joissa kehitetään työelämää ja organisaatioita. Esimerkiksi henkilöstöhallinnossa, ammattiliitoissa ja työvoimahallinnossa työskentelee usein ohjauksen ammattilaisia.
– Ohjauksen ammatit ovat viime vuosikymmeninä professionaalistuneet. Tällä hetkellä ainoa ”suojattu” ohjauksen nimike on kuitenkin opinto-ohjaaja.
Itä-Suomen yliopistossa on nyt neljättä kertaa käynnistymässä suosittu Uraohjauksen erikoistumiskoulutus. Sen yksi tarkoitus on vahvistaa uraohjauksen ammatillisuutta tutkimusperustaisesti.
Ohjaus apuna muutoksissa
Ohjaus antaa valmiuksia monenlaiseen työhön, ja ohjausammattilaisten tarve kasvaa koko ajan.
– Elämme tieto- ja oppimisintensiivisessä yhteiskunnassa, mikä tarkoittaa sitä, että me kaikki kohtaamme jatkuvasti muutoksia sekä työssä että vapaa-ajalla. Lisäksi monet vaihtavat alaa ja ammattiaan montakin kertaa elämänsä aikana. Ohjausosaaminen on yksi tapa tukea ihmisiä näissä muutoksissa.
Aikaamme leimaa myös vahva yksilöllisyyden korostaminen. Ajatellaan, että jokaisen pitää pystyä rakentamaan oman elämänsä mielekkääksi ja omanlaiseksi.
– Minuus ja oma elämä ovat ikään kuin projekteja, joihin haetaan apua erilaisilta ohjaajilta ja valmentajilta. Mitä enemmän vaaditaan itseohjautuvuutta, sitä enemmän on kysyntää myös ohjaukselle.
Arviointi haasteellista
Ohjauksen noustessa jatkuvasti tärkeämpään rooliin vaaditaan myös sen arviointia sekä ohjauksen vaikuttavuuden tutkimusta. Ohjauksessa tarkastellaan usein kokonaisvaltaisia asioita, joihin vaikuttavat yhtä aikaa monet tekijät. Siksi ohjauksen vaikuttavuuden mittaaminen on osoittautunut työlääksi.
– Se, mitä jonkin instituution tai päättäjien parissa ajatellaan ohjauksen tavoitteista, ei välttämättä olekaan se lopputulos, johon ohjattavan kanssa päädytään.
Tavoitteena voi olla vaikkapa työllistyminen, mutta ohjauksen aikana saatetaankin huomata, ettei se olekaan tässä tilanteessa ohjattavalle aiheellista.
Tästä syystä ohjaustutkimuksessa kaivataan uudenlaisia, monimenetelmäisiä tapoja tutkia ohjauksen tuloksellisuutta.
– Tutkimuksen avulla pääsemme hahmottamaan, panostammeko ohjauksessa oikeisiin asioihin. Arvioinnin kannalta olisi tärkeintä tietää, pääseekö ohjattava työstämään hänelle oleellisia asioita ja vaikutetaanko ohjauksella keskeisimpiin toimijuuden esteisiin.
Uusia tapoja ohjaustilanteisiin
Yksi näkökulma ohjauksen tuloksellisuuteen on kysyä, onnistuuko peruskoulu tasoittamaan sosiaalisen taustan mukaisia eroja. Ohjaus osana koulun toimintaa on yksi niistä tekijöistä, jonka avulla eriarvoisuutta voidaan olla joko ylläpitämässä tai purkamassa.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että perheen sosioekonominen tausta sanelee yhä nuoren koulutuspolun suunnan. Haluamme tutkimuksen avulla löytää niitä tekijöitä, jotka ohjauksen prosesseissa vaikuttavat eriarvoistavaan suuntaan. Lisäksi haluamme aktiivisesti etsiä käytäntöjä, jotka auttavat ohjausta rakentamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Vehviläinen on kiinnostunut myös niistä mekanismeista, joita ohjauksellisissa kohtaamisissa tapahtuu. Ohjausvuorovaikutus on hänen ominta tutkimusaluettaan.
– Olemme pohtineet, miten koulun tai TE-toimiston tapa ohjata voi olla viritetty tiettyyn näkemykseen ”normaalista asiakkaasta”. Ohjaustilanteessa istutaan usein toimistomaisessa ”aikuisen tilassa”, joka on jo lähtökohtaisesti monelle nuorelle vieras ja jännittävä.
Lisäksi ohjauksen keskustelukäytänteissä voi huomaamattomasti tapahtua paljon muitakin asioita, jolloin ohjattava ikään kuin ohitetaan iän, etnisen taustan tai jonkun muun tekijän vuoksi.
– Toisaalta monet arjen mikrokäytänteet voivat myös mahdollistaa yhteistyötä, toimijuuden vahvistamista ja hyvää tekevää dialogia. Nämä hyvät asiat eivät synny itsestään, vaan niihin tarvitaan tutkimuksenkin tukea.
Suomessa tehdään nykyisin paljon tasokasta ohjausvuorovaikutuksen tutkimusta.
– Ydinkysymys ohjauksessa on se, pystytäänkö ohjaustilanteeseen luomaan sellainen tila, jossa ohjattava voi turvallisessa ilmapiirissä pohtia valintojaan, tulla kuulluksi ja löytää tapoja päästä elämässä eteenpäin.
Tulevaisuutta ei voi hallita täydellisesti
Oppivelvollisuuslain muutos, valintakoeuudistus, ammatillisen koulutuksen reformi… Nykynuoret elävät keskellä suuria muutoksia ja lisääntyviä paineita opiskeluun liittyen. Omaa elämää koskevat painavat päätökset pitäisi kyetä tekemään yhä aiemmin.
Opojen tehtävänä on miettiä, miten puhua elämästä, valinnoista, suoriutumisesta ja opiskeluun liittyvistä päätöksistä niin, ettei paineita luovaa kulttuuria pidettäisi ohjauksessakin yllä.
– Yliopistoissakin keskitytään enenevästi vain suorituksiin, ja opiskelijat yrittävät tehdä täsmällisiä valintoja kaikessa. Mikään ei saisi mennä pieleen, vaan pelätään että jos tekee yhdenkin väärän valinnan, vaikuttaa se negatiivisesti kaikkeen.
Vehviläinen sanoo painokkaasti, ettei ohjauksen tarkoituksena ole luoda kuvaa täydellisesti hallittavasta tulevaisuudesta.
– Oleellista olisikin purkaa auki käsitykset, jotka luovat tällaista mielikuvaa. Nuorille voisi pikemminkin näyttää, että elämässä saa tehdä myös virheitä ja tukeutua muihin. Koulu tai oppilaitos ei ole tarkoitettu vain täydellisille opiskelijoille, vaan sen tehtävänä on tukea jokaisen vahvuuksia. Ajatus kaiken hallitsemisesta on luotaantyöntävä, ja se sulkee ulkopuolelleen heti suuren joukon ihmisiä, jotka eivät tunne kykenevänsä siihen.
Kaikkien yhteinen tehtävä
Ohjauksen ammattilaiset tarjoavat parhaillaan Itä-Suomen yliopistossa koko yliopistolle suunnattuja yhteisiä tilaisuuksia, joissa kiteytetään sitä, mitä ohjaus yliopistossa tarkoittaa ja miten se on osa jokaisen työtä.
– Tilaisuuksien tarkoituksena on vahvistaa ohjauksen tasalaatuisuutta sekä yhdenvertaisuutta. Lähes kaikki yliopistolaiset tekevät kuitenkin jonkinlaista ohjaustyötä oppimiseen, opinnäytteisiin, harjoitteluun, opiskeluun ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.
Kokonaisvaltaisen ohjauksen myötä opiskelijat oppivat opiskelun taitoja, löytävät oman polkunsa, kasvavat – ja osaavat hakea tulevaisuudessakin ohjausta oikealta suunnalta.
– Haluamme tarjota siis oman ohjausosaamisemme nyt koko yliopiston käyttöön. Toivottavasti sitä halutaan käyttää monipuolisesti hyödyksi!
Sanna Vehviläisen kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/46123?encoding=UTF-8 ja https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/46122?encoding=UTF-8
SANNA VEHVILÄINEN
- Opinto- ja uraohjauksen professori 1.1.2022–, Itä-Suomen yliopisto
- S. 1967 Espoo
- kasvatustieteen tohtori, 1999, Helsingin yliopisto
- aikuiskasvatuksen dosentti, 2001, Helsingin yliopisto ja 2004 Tampereen yliopisto
- ohjausvuorovaikutuksen tutkimuksen dosentti, 2020, Itä-Suomen yliopisto
TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT
- Päätoiminen freelancer ja yrittäjä, 2018–2020
- Opinto- ja uraohjauksen professori, Itä-Suomen yliopisto, 2016–2018
- Vanhempi tutkija, Työterveyslaitos, 2015–2016
- Projektipäällikkö, Tampereen yliopisto, 2013–2014
- Yliopistotutkija, 2011–2013
- Ohjauksen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, 2007–2010
- Yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, 2005–2007
- Tutkija, Helsingin yliopisto, 2004–2005