Teknologia parantaa sote-alan tiedonhallintaa mutta inhimillinen tekijä kulkee mukana

Sairaanhoitajasta professoriksi edennyt Ulla-Mari Kinnunen tuntee sote-alan tiedonhallinnan arjen hoitotyötä tehneenä ja tulevaisuuden tutkijana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan professorina lokakuussa aloittanut Ulla-Mari Kinnunen muistaa hyvin ajan, jolloin hän nuorena lähettinä poimi nipun potilaspapereita sairaalan valtavasta arkistosta ja toimitti niitä ympäriinsä hoitohenkilökunnalle. Toisinaan eksyneitä papereita ja röntgenkuvia etsittiin sieltä ja täältä.

Niistä ajoista sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta on muuttunut täysin. Tiedonhallinta merkitsee tiedon dokumentointia, muokkaamista, varastoimista, hyödyntämistä, hallinnoimista ja tietoon perustuvaa johtamista.

Nykyisin tiedonhallinta perustuu mittaviin tietokantoihin ja teknologiaratkaisuihin, jotka tähtäävät tiedon sujuvaan liikkumiseen ja eroon papereista. Silti suurissa muutoksissa nousee esiin asenne, että ennen kaikki oli paremmin. Oliko?

– Tiedonhallinta on ehdottomasti muuttunut parempaan suuntaan. Tieto on paremmin saatavilla, mutta se tarvittaisiin vielä yhdenmukaiseen rakenteeseen. Siksi kehitämme muun muassa hoitotyön tiedon standardisointia. Meillä on tästä upeita esimerkkejä Suomessa, olemme kansainvälisesti edelläkävijöitä, mutta vielä on parannettavaa. Tiedon yhdenmukaistaminen ei koske pelkästään sote-alaa, vaan sen tarve kohdataan kaikkialla, Kinnunen sanoo.

Tiedonhallinta nousee esiin hoitotyön vaaratapahtumissa

Digitalisaatio ja tekoälyn hyödyntäminen mahdollistavat paljon sote-alalla, mutta miten teknologinen kehitys suhteutuu asiakas- ja potilasturvallisuuteen? Kumpi aiheuttaa enemmän vaaraa hoitotyössä, tietojärjestelmät vai inhimillinen tekijä?

– Kyllä se on inhimillinen tekijä loppupeleissä. Tietojärjestelmien kohdallakin virheen tekee useimmiten käyttäjä. Esimerkiksi lääkitystietojen syöttämisessä tapahtuu paljon virheitä. Tietoja saatetaan kirjata väärälle potilaalle, tai tieto on väärässä paikassa. Tiedonhallinta nousee koko ajan esiin vaaratapahtumissa.

Sairaanhoitopiirien käyttämät uudet ja suuret tietojärjestelmät saavat alati moitteita hoitohenkilökunnalta. Tietojärjestelmien käytettävyydessä piisaakin rutkasti parannettavaa. Ratkaisu lähtee Kinnusen mukaan siitä, että käyttäjät otetaan mukaan tietojärjestelmien kehitystyöhön.

– Järjestelmän pitää tukea sote-ammattilaista, ei niin, että sote-ammattilainen tukee järjestelmää.

Käyttäjänäkökulma tulee huomioida myös asiakkaan osalta, jotta iäkkäät asiakkaat osaavat ja pääsevät käyttämään tietojärjestelmiä ja katsomaan omia tietojaan.

Sote-ammattilaisten osaamiseen panostettava

Ulla-Mari Kinnusen työura on kulkenut sairaanhoitajasta akateemiselle uralle. Kiinnostus tiedonhallintaan virisi, kun nuorena sairaanhoitaja Kinnunen kirjasi paljon tietoja järjestelmiin ja toimi työyhteisönsä kouluttajana.

Itä-Suomen yliopiston täydennyskoulutuksessa Kinnunen tutustui sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan professoriin Kaija Sarantoon ja hakeutui alan maisterikoulutukseen. Esikuvana toimi myös sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen laitosjohtajana toiminut Anneli Ensio, joka oli työskennellyt aiemmin myös ylihoitajana.

Maisteritutkinnon jälkeen Kinnunen väitteli terveystieteiden tohtoriksi vuonna 2013. Nyt lokakuun alusta alkaen hän on toiminut sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan professorina. Vakituiseen professuuriin Kinnunen siirtyi yliopistonlehtorin tehtävästä.

– Tähän saakka olen tehnyt yliopistonlehtorina paljon opetusta. Nyt professorina painotusta tulee enemmän tutkimukseen.

Tutkimuksen parissa riittääkin aiheita, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan alue on hyvin laaja. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousee sote-ammattilaisten osaaminen tiedonhallinnassa.

– Sote-ammattilaiset ovat todellisia tietoammattilaisia. Heille pitää antaa täydennyskoulutusta ja peruskoulutustakin tiedonhallintaan. Samoin sairaanhoitajien uusin kansallinen opetussuunnitelma sisältää hyvin tiedonhallintaa.

Osaamisen haasteet liittyvät esimerkiksi siihen, miten yhdistetään uusien diginatiivien taidot ja eläköityvien sote-ammattilaisten hiljainen osaaminen. Lisäksi Kinnunen kantaa huolta työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista teknologisoituvan työn äärellä.

– Sote-alalle tulee uusia sovelluksia ja järjestelmiä. Hoito- tai sosiaalityössä olevan henkilöstön pitäisi pystyä hallitsemaan näitä tietojärjestelmiä asiakas- ja potilastyön ohella. Jos järjestelmät eivät toimi, se vaikuttaa paljon työhyvinvointiin, Kinnunen muistuttaa.

Kinnusen työryhmä on myös päivittämässä aiemmin tekemäänsä kansallista hoitosuositusta, joka on pitkäjänteistä, aikaa vievää työtä ja vaatii järjestelmällisiä tietokantahakuja, tutkimusten menetelmällisiä arviointia ja suosituslauseiden laatimista.

– Onneksi sitä on tekemässä huipputiimi, myhäilee Kinnunen.

Ulla-Mari Kinnunen

• Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan professori, Itä-Suomen yliopisto, 10/2021–
• Terveystieteiden tohtori, Itä-Suomen yliopisto, 2013.
• Terveystieteiden maisteri, Itä-Suomen yliopisto, 2007.
• Erikoissairaanhoitajan pätevyys, Kuopion sairaanhoito-oppilaitos, 1989.

Tärkeimmät tehtävät

• Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, 2015–2021.
• Yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto, 2013–2014.
• Amanuenssi, Itä-Suomen yliopisto, 2010–2012.
• Projektikoordinaattori, Itä-Suomen yliopisto, 2007–2010.
• Erikoissairaanhoitaja, Varkauden sairaala, 1989–2007.
• Sairaanhoitaja, Kuopion yliopistollinen sairaala, 1986–1989.

Lisätietoja:

Ulla-Mari Kinnunen, sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan professori, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto, ulla-mari.kinnunen@uef.fi, p. 040 355 3953

Painolaatuinen kuva on ladattavissa mediakäyttöön verkossa osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/44266?encoding=UTF-8. Kuvaaja: Raija Törrönen / Itä-Suomen yliopisto.