Transkraniaalisella magneettistimulaatiolla mitattu aivokuoren toiminnan esto kertoo EPM1-epilepsian yksilöllisistä piirteistä

Juuri julkaistussa tutkimuksessa harvinaista EPM1-epilepsiaa sairastavilta potilailta mitattiin aivokuoren estävää toimintaa transkraniaalisella magneettistimulaatiolla (TMS) ja siinä havaituilla poikkeavuuksilla havaittiin yhteys geenimuutoksen laajuuteen. Tutkijoiden mukaan menetelmästä voisikin olla hyötyä potilaiden ennusteen arvioinnissa.

Kuopion yliopistollisen sairaalan, Itä-Suomen yliopiston sekä lontoolaisen Chalfont Centre for Epilepsyn ja University College of Londonin toteuttaman tutkimuksen tulokset julkaistiin kansainvälisessä Epilepsia -lehdessä.

EPM1 eli tyypin 1 etenevä myoklonusepilepsia on suomalaiseen tautiperimään kuuluva epilepsia, joka tunnetaan myös nimellä Unverricht-Lundborgin tauti. Se aiheutuu molemmilta vanhemmilta periytyvästä muutoksesta CSTB-geenissä. Valtaosa sairaustapauksista liittyy geenin tietyn toistojakson pidentymiseen. Ei ole selvää, millä mekanismilla CSTB:n toiminnan puutos johtaa epilepsiaan ja muihin EPM1-taudin ilmentymiin. Aiempien tutkimusten perusteella se voisi liittyä aivokuoren gamma-aminovoihappo- eli GABA-välitteisten, hermosolujen aktivaatiota estävien verkostojen poikkeavaan toimintaan.

Valitettavasti EPM1-tautiin ei ole taudinkulkuun vaikuttavaa hoitoa. Taudin edetessä useimmat potilaat menettävät kyvyn kävellä ilman apuvälineitä ja heillä on vaikeuksia päivittäisissä toimissa. Taudinkulussa on kuitenkin paljon vaihtelua potilaiden välillä. Aiemmin on havaittu, että pidempi toistojakso CSTB-geenissä voi liittyä vaikeampaan taudinkuvaan. 

Paripulssi-TMS on transkraniaalisen magneettistimulaation menetelmä, jonka avulla voidaan kajoamattomasti tutkia aivokuoren GABA-välitteisten estävien verkostojen toimintaa. Se voisi auttaa ymmärtämään paremmin myös EPM1-tautia. Aiemmin menetelmällä onkin osoitettu, että EPM1:tä sairastavilla potilailla lyhyellä pulssivälillä ilmenevä aivokuoren esto (short-interval intracortical inhibition, SICI) oli heikentynyt.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin aivokuoren estävän toiminnan yhteyttä potilaiden taudinkuvaan ja geneettisiin piirteisiin. Tutkimukseen osallistui 19 EPM1:tä sairastavaa potilasta ja seitsemän verrokkia. Potilaiden aivokuorella oli merkitsevästi vähemmän lyhyen pulssivälin estoa kuin verrokeilla. Ryhmätasolla eroja ei todettu pitkällä pulssivälillä ilmenevässä  estossa (long-interval intracortical inhibition, LICI). Näiden kahden mittarin yhdistelmällä potilaat ja verrokit voitiin erottaa luotettavasti toisistaan. Toistojaksojen pituus korreloi merkitsevästi molempien mittaustulosten kanssa, niin että niillä, joilla oli enemmän toistojaksoja, oli enemmän poikkeavuutta aivokuoren estävässä toiminnassa.

Tulokset tukevat aikaisempi havaintoja poikkeavasta GABA-välitteisestä aivokuoren estävästä toiminnasta EPM1:ssä. Sitä mittaava transkraniaalinen magneettistimulaatio voisi tulevaisuudessa olla käyttökelpoinen menetelmä EPM1:n hoidon vasteen ja ennusteen arvioinnissa.

Lisätietoja:

Neurologian erikoislääkäri, väitöskirjaopiskelija Katri Silvennoinen
katri.silvennoinen(a)kuh.fi

Neurologian professori Reetta Kälviäinen,
reetta.kalviainen(a)uef.fi, puh. 040-5839249

Epilepsiakeskus
Neurokeskus
Kuopion yliopistollinen sairaala

Neurologia, Itä-Suomen yliopisto

Department of Clinical and Experimental Epilepsy
UCL Queen Square Institute of Neurology
Lontoo, Yhdistynyt Kuningaskunta

Julkaisu:

Silvennoinen K, Säisänen L, Hyppönen J, Rissanen SM, Karjalainen PA, D'Ambrosio S, Jimenez-Jimenez D, Zagaglia S, Rothwell JC, Balestrini S, Sisodiya SM, Julkunen P, Mervaala E, Kälviäinen R. Short- and long-interval intracortical inhibition in EPM1 is related to genotype. Epilepsia. 2022, Nov 17. doi:10.1111/epi.17466