suomi

Turvesuon tulevaisuus tehdään yhdessä paikallisten kanssa

Report this content

Miten siirtymä turpeen energiakäytöstä voitaisiin tehdä niin, että mikään osapuoli ei kärsi siitä kohtuuttomasti? Tähän oikeudenmukaiseen siirtymään vastauksia etsitään Itä-Suomen yliopiston vetämässä kehittämishankkeessa Suo 2.0 – Kokonaiskestävyydestä elinvoimaa Ilomantsiin. Hankkeessa kartoitetaan vaihtoehtoisia muotoja soiden ja turpeen perinteisen hyödyntämisen tilalle ja uudistetaan turpeen energiakäyttöön liittyviä elinkeinoja ja yhteisöllisiä ajattelutapoja.

Rahoitusta kehittämishanke on saanut Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta, joka pyrkii lieventämään ilmastosiirtymän haitallisia vaikutuksia tukemalla alueita ja työntekijöitä, joihin siirtymä vaikuttaa eniten. Suomessa rahastolla tuetaan tavoitetta turpeen energiakäytön puolittamisesta vuoden 2030 loppuun mennessä.

Jotta soiden käyttöä saataisiin muutettua ympäristön kannalta kestävämmäksi, on otettava huomioon ne moninaiset vaikutukset, joita muutoksella on ympäröivään yhteisöön. Tällaisesta ajattelutavasta käytetään termiä kokonaiskestävyys, joka koostuu ekologisesta, kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta ulottuvuudesta eli pilarista.

Suo 2.0 -hanke lähestyy kokonaiskestävyyttä siitä näkökulmasta, että ekologinen pilari on kaiken perusta, jonka kärsiessä muutkin pilarit voivat romahtaa.

– Meidän pitää hyväksyä se, että pilarit eivät ole täysin verrannollisia ja rinnakkaisia, vaan kyllä ekologinen on tärkein. Jotta se saadaan pysymään vakaana, on myös muut pilarit otettava huomioon, hankkeen johtaja Simo Häyrynen avaa.

Hankkeessa suon roolia yhteisön kulttuurisessa omakuvassa vahvistetaan ilomantsilaisen näyttämökerhon toteuttaman näytelmän kautta. Yhteistä ymmärrystä tulevaisuuden soista hanke pyrkii luomaan myös järjestämällä osallistavia suokokeiluita, joissa haetaan muuttuvan suon käyttöön soveltuvia ratkaisuja yhdessä paikallisten ihmisten kanssa heidän omista lähtökohdistaan.

Kokeiluihin on tarkoitus kutsua kaikki alueen soiden kanssa tekemisissä olevat ihmiset, kuten maanomistajat, vapaa-ajan asukkaat ja metsäkoneyrittäjät, yhteen ja keskustella erilaisista suonkäyttömahdollisuuksista. Tutkijat toivovat voivansa luoda fyysisesti lähekkäin mutta henkisesti melko kaukana toisistaan olevien ihmisryhmien välille uusia keskusteluyhteyksiä.

Kokeiluihin osallistujille esitellään ajatuksia, miten suota voisi hyödyntää. Voisiko metsäkoneyrittäjä turpeen noston sijaan ennallistaa soita samalla työkoneella? Voisiko suon kulttuurisia merkityksiä hyödyntää nykyistä enemmän matkailussa tai elintarviketuotannossa?

– Toivon, että pystymme auttamaan paikallisia soiden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä lähemmäksi yhteistä tilannekuvaa soista ja siitä, miten niitä voitaisiin katsoa kokonaisvaltaisemmin kuin vain esimerkiksi turpeen lähteenä, hankkeen tutkija Jani Karhu sanoo.

Suo 2.0 – Kokonaiskestävyydestä elinvoimaa Ilomantsiin 2024–2026

Lisätietoja:

Yliopistonlehtori Simo Häyrynen, historia- ja maantieteiden laitos, simo.hayrynen@uef.fi, p. 050 442 2483

Tilaa