Uusien lääkehoitojen vaikuttavuusperusteisista rahoitusmalleista tehtiin selvitys
Voitaisiinko uusien lääkkeiden käyttöönoton yhteydessä sopia niiden toimivuustakuusta, jolloin niistä maksettaisiin täysi hinta ainoastaan, jos hoitovaste on odotuksen mukainen? Tuoreen Itä-Suomen yliopistossa tehdyn selvityksen mukaan vastaus on kyllä ja tällaisia hoidon vaikuttavuuteen pohjautuvia rahoitusmalleja on maailmalla käytössä jo suhteellisen paljon. Euroopassa tällaisia sopimuksia on tehty erityisesti Italiassa.
Uudet lääkehoidot ovat entistä kalliimpia, mikä on herättänyt huolta siitä, saadaanko hoidoilla riittävästi terveyshyötyjä suhteessa niiden kustannuksiin. Yhtenä ratkaisuna tämän epävarmuuden hallintaan maailmalla on otettu käyttöön vaikuttavuusperusteisia rahoitusmalleja, joissa lääkkeestä maksettava lopullinen hinta määräytyy sen vaikuttavuuden perusteella. Vaikuttavuus määritellään etukäteen asetettujen kriteerien – perusteella. – Innovatiivisilla rahoitusmalleilla pyritään jakamaan riskiä ja vähentämään hoitojen kustannuksiin ja vaikuttavuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Malleihin voi liittyä myös ominaisuuksia, joilla pyritään tasaamaan hoidon kustannuksia useammalle vuodelle eli lääkkeille tehdään eräänlaisia osamaksusopimuksia, joissa osamaksun suuruus pohjautuu saavutettuun terveyshyötyyn, toteaa selvityksen tekijä, professori Janne Martikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Vaikuttavuusperusteisilla rahoitusmalleilla voidaan nopeuttaa uusien lääkehoitojen saamista potilaiden käyttöön. Suomi on lääkkeiden saatavuuden suhteen kärkimaita Euroopassa, mutta esimerkiksi uusien syöpälääkkeiden käyttöönottoviive tiputtaa Suomen kärkimaiden joukosta käyttöönoton nopeuden suhteen. Käyttöönottoviiveisiin vaikuttavat monet seikat, kuten hoidon vaikuttavuuteen ja kustannuksiin liittyvä epävarmuus. Jakamalla tätä epävarmuustekijöiden aiheuttamaa riskiä lääkeyritysten ja maksajan välillä voidaan käyttöviivettä lyhentää ja siten nopeuttaa uusien lääkkeiden saamista potilaiden käyttöön.
– Suomessa sairaaloiden kattavat tietojärjestelmät antavat hyvät mahdollisuudet kokeilla näitä uusia rahoitusmalleja sairaalaympäristöissä. Tämä tilaisuus tulisi ilman muuta hyödyntää, sanoo professori Martikainen.
Vaikuttavuusperusteisten rahoitusmallien soveltamisessa avohoidon lääkehoitoihin on haasteensa. Vaikuttavuuden todentaminen vaatii tosielämän dataa, jonka keruuseen tarvittavan tietojärjestelmäinfrastruktuurin kypsyysasteessa on kansallisesti merkittäviä alueellisia eroja. Myös kansallisia rekistereitä tulisi hyödyntää osana lääkkeiden vaikuttavuusperusteisia rahoitusmalleja esimerkiksi sairauspoissaolojen ja ennenaikaisten eläköitymisten muutosten arvioimiseksi. – Hoidon vaikuttavuuden ja potilaan päivittäisen toiminta- ja työkyvyn tulisi olla keskiössä, kun mietitään terveydenhuollon rajallisten voimavarojen tehokasta kohdentamista, sanoo Martikainen.
Selvitystyötä tuki taloudellisesti Lääketeollisuuden tutkimussäätiö.
PDF-esitys selvityksestä liitteenä.
Lisätietoja:
Professori Janne Martikainen, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, p. 040 355 2600, janne.martikainen (a) uef.fi