Väitös 15.12. Ikääntyneen päivystyspotilaan kotona pärjäämistä ei aina selvitetä
Ikääntyneellä kotona asuvalla voi olla haasteita itsenäisessä lääkehoidossa, muistihäiriön ja masennuksen oireita sekä vaikeuksia selviytyä päivittäisissä toiminnoissaan päivystyskäynnin jälkeen. Kristiina Kariniemi-Örmälän väitöstutkimuksen mukaan näitä ongelmia ei aina tunnisteta päivystyksessä.
Väestön ikääntyminen koskettaa kaikkea sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä erikoissairaanhoidon toimintaa. Samalla ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä hyvinvointiin kohdistuvien uhkien torjunta on tärkeää. Päivystyksessä tai akuuttivastaanotoilla työskentelevät hoitotyön ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa tunnistamassa ikääntyneen turvallisen kotona asumisen jatkumisen esteitä. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kotona asuvien 70-vuotiaiden ja sitä vanhempien itsenäistä lääkehoidon hallintaa, muistihäiriöiden ja masennuksen oireita, selviytymistä kotona päivittäisissä toiminnoissa sekä jatkohoitoa päivystyskäynnin jälkeen. Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 141 ikääntynyttä vuosien 2004–2005 aikana. Tutkimuksessa havaittiin haasteita kaikissa edellä mainituissa osa-alueissa.
Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin niitä hoitotyöhön liittyviä tekijöitä, jotka johtivat ikääntyneen hoidossa keskeisen tai tarpeellisen asian huomiotta jäämiseen päivystys- tai kiirevastaanotoilla. Tietoa kerättiin hoitotyön esimiehiltä ja ammattilaisilta strukturoidun kyselyn avulla vuosien 2019 ja 2020 aikana. Kyselyssä hyödynnettiin Kalischin mallia toteutumatta jääneestä hoitotyöstä.
Toteutumaton hoitotyö on tärkeää tunnistaa
Esteitä itsenäisen lääkehoidon hallinnan, muistihäiriöiden ja masennuksen oireiden tunnistamisen, toimintakyvyn arvioinnin ja jatkohoidon selkeyden toteutumiselle ikääntyneen päivystyspotilaan hoitotyössä havaittiin useita.
Tutkimuksessa tunnistettiin useita tekijöitä, jotka voivat johtaa ikääntyneen päivystyspotilaan tarvitseman hoitotyön toteutumatta jäämiseen. Useimmiten esiin nousseet tekijät liittyivät resursseihin, kuten puuttuviin arviointikäytäntöihin ja -mittareihin sekä hoitohenkilöstön kokemaan kiireeseen. Kiireessä, ikääntyneen lyhyen päivystys- tai vastaanottokäynnin aikana, hoitohenkilöstö priorisoi muita tehtäviä kuin ikääntyneen lääkehoidon hallinnan, muistamattomuuden tai masennuksen oireiden tai kotona päivittäisissä toiminnoissa selviytymisen tarkistamista tai jatkohoito-ohjeiden kertomista.
Tärkeäksi tekijäksi nousi myös päivystyspotilaan hoitoon osallistuneen moniammatillisen tiimin riittävä vuorovaikutus. Puutteellinen vuorovaikutus ikääntyneen läheisten sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten välillä voi niin ikään estää tarpeellisen hoitotyön toteutumista.
Ikääntyneen kotona-asuvan päivystyspotilaan huomiotta jääneen, mutta tarpeellisen hoitotyön ja siihen liittyvien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää, koska ne ovat ennaltaehkäistävissä. Ongelmien varhainen tunnistaminen ja tuen tarpeeseen vastaaminen edistävät ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä ja vahvistavat itsenäisen kotona asumisen jatkuvuutta. – Päivystyksen ja kiirevastaanottojen hoitotyön ammattilaiset ovat etulinjassa tunnistamassa ikääntyneen itsenäisen lääkehoidon hallinnan osaamista, muistihäiriöiden ja masennuksen oireita, toimintakykyä kotona ja jatkohoitoa. Hoitotyön keinoin sekä moniammatillisella yhteistyöllä on mahdollista tukea ja parantaa ikääntyneiden itsenäistä, turvallista ja laadukasta asumista kotona, Kariniemi-Örmälä toteaa.
Terveystieteiden maisteri Kristiina Kariniemi-Örmälän väitöskirja Older people in emergency department tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Satu Elo Lapin ammattikorkeakoulusta ja kustoksena professori Katri Vehviläinen-Julkunen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa 15.12.2020 klo 12 alkaen.
Väittelijän painolaatuinen kuva: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/38552?encoding=UTF-8
Väitöskirja verkossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3639-4