Venäläisellä imperialismilla on satojen vuosien juuret

Venäläisen imperialistisen ajattelun muotoutuminen on ollut monitahoinen prosessi. Sitä muovasivat keskiajalta saakka kohtaamiset toisten ryhmien ja yhteisöjen kanssa. Nuo ”toiset” olivat usein ulkopuolisia, mutta sitä mukaa, kun keisarikunta laajeni, monista ryhmistä tuli sen sisäisiä vähemmistöjä.

Venäläisyyden suhdetta ”toiseuteen” tarkastellaan laajassa, juuri ilmestyneessä kansainvälisessä artikkelikokoelmassa, jonka toinen toimittaja on Venäjän historian dosentti Kati Parppei Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitokselta. Yhdysvaltalaisen tiedekustantamon Academic Studies Pressin julkaisema ajankohtainen kirja taustoittaa neljän vuosisadan ajalta nykypäivän venäläisyyden rakentumista ja sen ilmentymiä.

Samalla kirja tekee näkyväksi prosesseja, joilla keisarillinen Venäjä pyrki sulauttamaan valtaamiensa alueiden asukkaat osaksi monikansallista imperiumia. Nykyisen Venäjän johto syyttää mielellään ”länsimaita” kolonialismista, mutta keisarikunnan toimien esimerkiksi Siperiassa ja Kaukasuksella voidaan väittää täyttäneen kolonialistisen hyväksikäytön kriteerit.

Kun keisarikunta alkoi kohdata yhä enemmän jännitteitä ja kriisejä 1900-luvulle tultaessa, vihamielisistä ”toisista” luoduilla uhkakuvilla ja stereotypioilla pyrittiin yhdistämään hajanaista kansaa. Toisaalta kiristyvän tilanteen myötä propagandaa alettiin tuottaa myös kilpailevista poliittisista ryhmittymistä ja toimijoista. Kirjassa esitellyt tapaustutkimukset osoittavat, että toiseuden rajat ovat aina olleet liikkuvia ja häilyviä.

Teoksessa on toimittajien laatiman johdannon lisäksi viisitoista artikkelia, joiden kirjoittajat ovat Yhdysvalloista, Saksasta, Suomesta ja Venäjältä. Suomalaista tutkimusta edustavat Kiovan suurlähetystön päällikkönä työskentelevän ulkoasiainneuvos ja filosofian tohtori Jaakko Lehtovirran ja Åbo Akademin erikoistutkija Johanna Wassholmin artikkelit.

Kirjan ensimmäinen osio käsittelee sitä, miten uskonnollisia ja etnisiä ”toisia” kuvattiin moskovalaisissa lähteissä 1500–1700-luvulla. Toisessa osiossa tarkastellaan vähemmistöjen – esimerkiksi tataarien, kalmukkien ja juutalaisten – kuvaamista kasvavassa keisarikunnassa 1600-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Kolmannen osion teemana ovat ”toiseuden” kuvat kriisiytyvässä imperiumissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Osioiden yhteenvedot ovat kirjoittaneet kutsuttuina kunkin teeman parhaat asiantuntijat.

Teos:

Kati Parppei, Bulat Rakhimzianov (toim.). Images of Otherness in Russia, 1547-1917. Academic Studies Press (2023).

Lisätietoja:

Yliopistonlehtori, dosentti Kati Parppei, puh. 050 531 3543, kati.parppei(at)uef.fi

Kirja kustantamon verkkosivuilla: https://www.academicstudiespress.com/imperialencounters/9798887191461