Yläkouluikäisten urheilijoiden mukaan kouluruokailusta puuttuu ruokakasvatus

Nuoret urheilijat eivät välttämättä tunnista kouluaterian merkitystä fyysisen jaksamisen ja urheilussa menestymisen kannalta. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin yläkouluikäisten urheilijoiden näkemyksiä kouluruokailusta heitä haastattelemalla. Tulosten mukaan yläkoulujen opettajat eivät osallistu aktiivisesti nuorten ruokailuun ja ruokakasvatukseen, vaan nuoret päättävät melko itsenäisesti koulupäivän aikaisesta ruokailusta.

Lounas on urheilijan päivän tärkein ateria

Yläkoululaisista merkittävä osuus jättää kouluruokailun väliin vähintään kerran viikossa. Urheileville nuorille, kuten kaikille muillekin, lounas on kuitenkin yksi päivän tärkeimmistä aterioista. Urheilun näkökulmasta täysipainoinen ja monipuolinen lounas on tärkeä, koska se turvaa riittävää energiansaantia. Säännöllinen ateriarytmi on avainasemassa riittävän ravitsemuksen saavuttamiseksi, eikä se toteudu, mikäli kouluateria jätetään syömättä.

Ravitsemuksellisesta näkökulmasta laadukasta harjoittelua ja urheilumenestystä tukee riittävä energian saanti ja se, että tarvittavia ravintoaineita on käytettävissä sekä harjoituksen aikana, että sen jälkeen tehokkaan palautumisen varmistamiseksi harjoitusten välissä.

Urheiluseurojen olisi hyödyllistä kiinnittää huomiota nuorten ruokakasvatukseen

Osa haastatelluista nuorista ei tunnistanut koululounaan vaikutusta urheiluunsa. – Nuorten olisi hyödyllistä saada urheiluseurasta tukea urheilijan hyvään ravitsemukseen. Viimeistään yläkouluiässä nuorten urheilijoiden tulisi tunnistaa urheiluravitsemuksen erityispiirteitä sekä omaksua terveyttä ja urheilua tukevia ruokailutottumuksia, sanoo pro gradu -tutkielman tekijä, ravitsemustieteen opiskelija Henna Lappi.

Nuorten mukaan opettajat lähinnä valvovat järjestystä kouluruokailussa

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan kouluruokailu on osa opetusta ja siihen sisältyy myös ruokakasvatuksellisia tavoitteita. Yläkouluissa kouluruokailun yhteydessä tapahtuva ruokakasvatus näyttää kuitenkin tutkielman valossa puutteelliselta. Opettajien pääasiallinen tehtävä oli haastateltujen nuorten mukaan valvoa, ettei ruokalaan mennä ulkovaatteissa tai väärällä ruokailuvuorolla ja ettei siellä käytetä puhelimia. Itse ruokailuun, siihen osallistumiseen tai aterioiden koostamiseen opettajat eivät anna ohjausta. – Nuoret kokivat tämän suurena puutteena, johon yläkoulujen henkilöstön olisi mahdollista luoda vaikuttavampia toimintatapoja, Lappi toteaa.

Lisätietoja:

Ravitsemustieteen opiskelija Henna Lappi, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, henlap (a) student.uef.fi

Väitöskirjatutkija Aija Laitinen, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, p. 040 417 4194, aija.laitinen (a) uef.fi

https://uefconnect.uef.fi/henkilo/aija.laitinen/

Opinnäytetyö:

Henna Lappi. Yläkouluikäisten urheilijoiden näkemyksiä kouluruokailusta. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto 2024. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20240613