UPM: Kahdeksan vuoden kokemukset harjujen paahde-elinympäristöjen hoidosta yksiin kansiin
Yhteistyöhankkeissa huomattiin, että metsätalous, luonnonhoito ja vaateliaiden lajien turvaaminen eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan niitä voidaan toteuttaa samanaikaisesti kustannuksia säästäen.
Harjumetsien paahteiset elinympäristöt ja niihin erikoistunut lajisto ovat taantuneet muun muassa umpeenkasvun ja metsäpalojen torjumisen seurauksena. Suomen ympäristökeskus on koordinoinut vuodesta 2006 alkaen kolmea harjujen paahde-elinympäristöjen hoitoa kehittävää hanketta. Hankkeissa on tunnistettu hoidon kannalta tärkeitä kohteita, tutkittu hoitomenetelmien vaikuttavuutta ja lisätty käytännön tason yhteistyötä harjujen luonnonhoidossa. Suomen ympäristökeskuksen pääyhteistyötahot hoitokokeiden suunnittelussa, toimenpiteiden ideoinnissa ja luonnonhoitotoimenpiteiden toteutuksessa olivat Suomen metsäkeskus, Metsähallitus ja UPM.
Nyt hankkeiden tulokset on koottu yksiin kansiin kaikkien saatavilla olevaksi raportiksi. Näkemys harjujen luonnonhoidosta on vuosien varrella kehittynyt monella tapaa.
"Harjujen paahteisia elinympäristöjä tarkastellaan entistä enemmän siitä näkökulmasta, miten ne voisivat muodostaa kytkeytyneen verkoston. Varsinaisia arvokkaita harjualueita voivat yhdistää toisiinsa esimerkiksi avoimina pidetyt teiden varret ja vanhat sorakuopat", kertoo raportin viimeistellyt vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.
Raportissa esitellään monivuotisiin seurantoihin perustuvia tuloksia harjujen hoitokokeista. Tutkimuskohteina on ollut paahdeympäristöjen tyypillisiä kasvilajeja, kuten kangasajuruoho ja kissankäpälä. Kokeiluista ja seurannoista saadun tiedon perusteella umpeenkasvaneen harjurinteen luonnonhoito saa olla rajua. Ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen UPM:ltä on ollut mukana alusta saakka ja toteuttanut paahdekohteiden hoitoa yhtiön omistamissa metsissä.
"Umpeenkasvaneella kohteella puuston poiston ja kivennäismaan paljastamisen on oltava riittävän laaja-alaista, jotta arvokas lajisto saa elintilaa. Kulotus on erittäin tehokas hoitomuoto ja se kannattaakin toteuttaa aina, kun mahdollista", vahvistaa Valonen.
Harjujen hoitoa myös ihmistä varten
Harjut ovat osa suomalaista kansallismaisemaa ja tärkeitä virkistysalueita. Vaikka harjualueiden avoimena pitäminen voi vaatia voimakkaita toimenpiteitä, voidaan hyvällä suunnittelulla varmistaa, että paahdeympäristöjen luonnonhoito on sopusoinnussa maiseman kanssa. Raportti tarjoaa menetelmiä harjujen luonnonhoidon ja maisemanäkökulman yhteensovittamiseen.
"Vaikka ihmisten mieltymykset vaihtelevat, niin osin niitä ohjaavat hyvin alkukantaiset perustarpeet. Esimerkiksi metsän suojasta avautuvat näkymät koetaan useimmiten miellyttävinä, koska niihin liittyy turvallisuuden ja hallinnan kokemus. Tällaiset kokemukset ovat harjuilla liikkuessa tavallisia", kuvailee Ryttäri.
Harjujen luonnonhoitoa edistetään monella rintamalla: Suomen metsäkeskus toteuttaa luonnonhoidon hankkeita yksityismailla ja Metsähallitus huolehtii valtion omistamien harjumetsien hoidosta. Metsäyhtiöt voivat toteuttaa luonnonhoitoa omilla kohteillaan. Meneillään olevassa valtakunnallisessa Paahde-LIFE -hankkeessa kaikki edellä mainitut tahot toteuttavat paahdeympäristöjen hoitoa yhdessä. Hanke jatkuu vuoteen 2020 ja hyödyntää juuri julkaistun raportin oppeja.
Lisätietoja
Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 585, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä, Suomen metsäkeskus, p. 029 432 4706, etunimi.sukunimi@metsakeskus.fi
Ympäristöasiantuntija Maarit Kaukonen, Metsähallitus (metsätalous), p. 0205 64 6662, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen, UPM, p. 0400 152 416, etunimi.sukunimi@upm.com
Linkit
Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -raportti
Lisätietoa harjumetsien paahdeympäristöistä
Paahde-LIFE -hanke
Harjujen vapaaehtoinen hoito ja suojelu osana METSO-ohjelmaa
Metsäluonnon hoitohankkeet yksityismetsissä