Urheiluautolegenda huomenna 70 vuotta

• Mercedes-Benz 300 SL esiteltiin lehdistölle 12. maaliskuuta 1952

• 300 SL suunniteltiin ja rakennettiin vain yhdeksässä kuukaudessa

• Ylös nousevat lokinsiipiovet nostivat 300 SL:n kulttiasemaan

• Ainoa Suomeen uutena myyty 300 SL luovutettiin Scuderia Askolin-tallille 1956

• Mercedes voitti 300 SL:lla Nürburgringillä, Le Mansissa, Bernissä ja Carrera Panamericanassa

Urheiluautojen klassikko Mercedes-Benz 300 SL (W 194) täyttää lauantaina 12. maaliskuuta 70 vuotta. 300 SL oli yksi Mercedes-Benzin menestyksellisen moottoriurheiluketjun tärkeimmistä lenkeistä ja hopeanuolten suora jatkumo.

Automallin syntyhistoria ulottuu vuoteen 1950, jolloin Mercedes-Benzin moottoriurheiluosasto ryhtyi johtajansa Alfred Neubauerin vetämänä miettimään yhtiön tulevaisuutta autourheilumaailmassa.

Paluu kilparadoille

Mercedes-Benzin johtoryhmä päätti 15. kesäkuuta 1951 pitämässään kokouksessaan, että huippuluokan kilpa- ja urheiluautot sopivat yhtiön markkinointisuunnitelmiin jatkossa ja autovalmistaja päätti palata tehdastallina kilparadoille.

Uusia kilpa-autoja jouduttiin kuitenkin odottamaan vuoteen 1954 asti, koska voimassa olleet F1-säännöt olivat umpeutumassa vuoden 1951 lopussa ja kausille 1952–1954 oli tulossa väliaikainen nykyistä F2-luokkaa vastaava kahden litran moottoreilla varustettu F1-säännöstö, joka ei vastannut Mercedes-Benzin profiilia ja tuotevalikoimaa.

Kesällä 1951 saksalaisvalmistajan kilpaosaston johto matkusti Ranskaan seuraamaan Le Mansin 24 tunnin ajoa. Kilpailun voittoon ajaneen Jaguar XK120C -urheiluauton voittoisa konsepti, kevyt runko ja kori sekä mahdollisimman monta vakiokomponenttia vastaavasta tuotantoautosta, vakuutti kilpaosaston johtoryhmän.

Vähemmän kiloja, enemmän hevosvoimia

Mercedes-Benz 300 SL:n kehittämisestä ja suunnittelusta vastaavaa tiimiä johti Rudolf Uhlenhaut.

Uusi coupé-urheiluauto luotiin 300 S-mallin pohjalle yhdeksässä kuukaudessa ja se esiteltiin lehdistölle 12. maaliskuuta 1952. Kirjaimet SL tarkoittavat Sport ja Light.

Mercedes-Benz 300 SL-malliin käytettiin suoraa tai modifioituna merkittävä määrä 300 S-mallista tuttua tekniikkaa. Kevyt jousitus ja alustaratkaisut muokattiin kyseisestä mallista. Edessä oli erillisjousitus ja päällekkäiset kolmiotukivarret ja takana heiluriakselisto. Hydrauliset teleskooppi-iskunvaimentajat kierrejousineen asennettiin eteen ja taakse. S-mallin perinteiset vääntövarret jätettiin SL:n alustasta tarkoituksellisesti pois.

Raideleveyksien osalta suunnittelutiimi päätyi leveän ja kapean raideleveyden välillä kompromissiin. Keveyden, alusta- ja jousitusratkaisujen sekä 15-tuumaisten renkaiden ansiosta SL oli erinomainen ja vakaa auto ajaa. Vanteet kiinnitettiin autoon ensimmäisissä versoissa pulteilla, myöhemmin keskimutterilla. 300 S:n rumpujarrujen halkaisijaa suurennettiin SL-malliin 90 millillä.

SL:n kuusisylinteriseen 265 kg painavaan 3,0-litran rivimoottoriin toteutettiin useita muutoksia. Uudistettujen nokka-akselien, suurempien imu- ja pakoventtiilien sekä kolmen Solex-alaimukaasuttimen avulla perusmoottorin 85 kW (115 hv) huipputehot nousivat 129 kW:iin (175 hv). Matalamman nokkapinta-alan ja alemman painopisteen saavuttamiseksi moottori kallistettiin 50 asteen kulmassa vasemmalle ja siinä käytettiin kuivasumppuvoitelua. Moottorin jatkona oli 300 S-mallista tuttu nelivaihteinen käsivaihteisto.

Maailmankuulu design: lokinsiipiovet

300 SL:n uusi putkikehikkorunko tarjosi saman vääntöjäykkyyden kuin aiempi tikapuurakenteeseen perustunut W 154-mallin runko. Korirakenteeseen integroidun magnesiumista rakennetun turvakehikon paino ilman apurakenteita oli ainoastaan 50 kg ja koko putkikehikon vain 86 kg. Jotta rakenne olisi mahdollisimman vakaa, kehikon sivurakenteet piti rakentaa rungon sivuilta ylös. Siksi normaalit etuovet eivät tulleet korisuunnittelussa kysymykseen.

Ratkaisu oli yksinkertainen ja nerokas: etuovet saranoitiin ovien yläreunasta auton kattoon, jolloin ne aukesivat ylös. Niin kutsuttuja lokinsiipiovia ei siis alun perin suunniteltu kauniin auton design-yksityiskohdaksi vaan ne toteutettiin käytännön syihin perustuen.

Mercedes-Benz 300 SL:n kori valmistettiin alumiinista ja magnesiumista ja koko auto painoi 1 295 kg. Painopiste oli rakennettu matalalle ja korin ilmanvastuskerroin oli ainoastaan 0,25 Cd. Auton väri oli hopeanharmaa.

Sarjatuotantoon vuonna 1954

Mercedes-Benz debytoi 300 SL-mallilla Italian Mille Miglia maantieajossa toukokuussa 1952. Debyyttikilpailussaan Mercedes ajoi 300 SL:llä toiseksi ja sai kaksi autoa neljän nopeimman joukkoon. Kahta viikkoa myöhemmin Sveitsin Bernissä Mercedes otti 300 SL-autoillaan kolmoisvoiton, Ranskan Le Mansin 24 tunnin ajossa kaksoisvoiton ja voiton Meksikon Carrera Panamericanassa.

Vuonna 1954 Mercedes-Benz aloitti kilpailemisen formula ykkösissä, eikä autonvalmistaja ollut suunnitellut 300 SL:ää sarjatuotantomalliksi. Yhtiön johto lopulta pyörsi päätöksensä ja aloitti katulaillisen kilpa-auton 300 SL:n (W 198) sekä hieman edullisemman roadster-korimallisen 190 SL:n (W 121 B II) tuotannon, ja loppu on historiaa: automaailman klassikko oli syntynyt.

Mediapankit:

Vehon media-arkisto, tiedotteet ja pienet kuvat löytyvät osoitteesta

https://www.veho.fi/uutishuone/

Lisätietoja Daimlerin kansainvälisiltä lehdistösivuilta: https://media.daimler.com/marsMediaSite/en/instance/ko/Start.xhtml?oid=4836258

Lisätietoja:

Pekka Koski, Mercedes-Benz, lehdistöpäällikkö, puh. 0400 210 490, pekka.koski@veho.fi