Vehon alkua varjosti sota, mutta nousu alkoi nopeasti
Oy Veho Ab:n perustava kokous pidettiin Helsingissä Hotelli Kämpissa 1.2.1939. Uusi yhtiö ilmoitettiin kaupparekisteriin 16.2.1939. Maaliskuussa Mercedes-Benz esiintyi näkyvästi Helsingin Messuhallissa pidetyssä autonäyttelyssä, mutta sodan uhka varjosti yhtiön alkua. Jo 1950 Vehosta oli kuitenkin kehittynyt Suomen suurin autontuoja.
Oy Veho Ab:n perustamiskokous pidettiin 1.2.1939 hotelli Kämpissä. Suomen vanhimman autoalan yrityksen Oy Nikolajeff Ab:n sisaryhtiöksi perustettu Veho ilmoitettiin kaupparekisteriin 16.2.1939. Maaliskuussa uusi yhtiö teki Daimler-Benzin kanssa sopimuksen Mercedes-Benzin maahantuonnista. Jo samassa kuussa yhtiöt esiintyivät näyttävästi yhdessä Helsingin Messuhallissa (nyk. Kisahalli) pidetyssä autonäyttelyssä, jonka yhdeksi vetonaulaksi oli saatu tehtaan esittelyauto Mercedes-Benz 540 K Cabriolet B. Näyttelyauto myös myytiin Suomeen eikä se enää palannut tehtaalle.
Veho aloitti kahden työntekijän voimin vuokralla Helsingissä Kalevankatu 4:ssä, jonne syntyi yksi aikansa upeimmista autoliikkeistä. Konttoria johti Martta Hiidenheimo, ja autoja myi Toivo Sirola. Melkein saman tien saatiin myös ensimmäinen piirimyyjä, Halldin, Vaasaan. Talvisodan syttymisestä huolimatta yhtiön ensimmäinen tilivuosi oli lopulta 600 019,70 markkaa voitollinen.
Vaikealla 1940-luvulla myytiin kaikkea mitä saatiin
Viisi sodan vuotta eivät helpottaneet aloittaneen yrityksen alkutaivalta. Strategia oli pakon sanelema: sitä myytiin, mitä myytäväksi saatiin. Tällaisia tuotteita olivat esimerkiksi vuonna 1940 myytäväksi saadut Svedlundin puukaasuttimet eli häkäpöntöt. Vuosina 1940–1941 ja jopa vuoden 1944 alussa Daimler-Benz pystyi toimittamaan Suomeen sekä henkilö- että kuorma-autoja – joista osan armeijan käyttöön – mutta vähitellen kauppa tyrehtyi kokonaan. Eräs sotavuosien kuuluisimmista Mercedes-autoista on sotamarsalkka Mannerheimille 16.12.1941 luovutettu Mercedes-Benz 700 F-Cabriolet eli Grosser Mercedes –henkilöauto.
Sodan jälkeen autoalan edessä oli uusi taistelu: kamppailut tuontilisensseistä ja valuuttaluvista, joiden saamiseen vaadittiin hyvät suhteet viranomaisiin ja jopa valvontakomissioon. Veho onnistui jo syksyllä 1945 saamaan tuontiluvan 50:lle Austin-kuorma-autolle ja niiden perävaunuille. Pian valikoimiin tulivat amerikkalaiset Diamond T –kuorma-autot sekä Englannista ja Belgiasta rahdatut renkaat, jarruhihnat ja jopa 35 000 polkupyörän rengasta. Ensimmäiset sodanjälkeiset henkilöautot olivat vuonna 1947 tuodut 70 Austinia ja pian sen jälkeen taksikäyttöön saadut 40 amerikkalaista Kaiseria.
Vuonna 1950 Vehosta oli kehittynyt Suomen suurin autontuoja, kun maahan saatiin yhteensä 3691 autoa. Myös Mercedes-Benzin maahantuonti oli käynnistynyt uudelleen. Mutta miten maksaa autot, kun valuutta oli pitkälti säännösteltyä? Vehon tiedetään kattaneen tuontiaan ainakin puolukoilla, poronlihalla, vanerilla, silavalla, voilla, puolalaisella sokerilla, neuvostoliittolaisilla matolääkkeillä ja platinalla, romanialaisella teräksellä, itämaisilla painokankailla sekä kiinalaisilla sianharjaksilla, joista valmistettiin Englannissa partasuteja, vuonna 1989 julkaistu yhtiön 50-vuotishistoriikki kertoo.
Vehosta kehittyy Aminoffin suvun perheyritys
Vehon perustajan Walter Greulingin tytär Dorrit avioitui nuoren lääkärin Cecil Aminoffin kanssa, joka omistautui sodan jälkeen liike-elämälle Mercantilessä, Helvarissa sekä Oy Veho Ab:ssä. Dorrit Aminoff peri isänsä Veho-osakkeet, ja 1940-luvun lopussa tapahtuneen omistusjärjestelyn myötä yrityksestä tuli suvun täysin omistama perheyhtiö.
Kuvissa Kalevankadun myymälä, vanhoja automainoksia, Helsingin messuhallin Mercedes-Benz -näyttelyosasto, edessä osastolla Rudolf Caracciolan Euroopan mestaruuden voittanut "Hopeanuoli", sekä Veho75-logo.
Lisätietoja:
Karin Bäcklund, tiedotuspäällikkö, Veho Group Oy Ab, puh. 010 569 2202 ja 050 3834490 karin.backlund@veho.fi
