Syttymässä uusi suomalainen bassotähti, kenties totuttua monipuolisempi ja huumorintajuisempi
Vahva motivaatio on edesauttanut Kareksen uraa ”Kun tajusin, että laulusta voi tulla ammattini, tuli hommaan hirveä tahto”
Oopperalaulaja Mika Kareksella kävi viime lauantaina suuri onni. Pekingin lento oli peruutettu Finnairin lakon takia. Hän oli kuitenkin niiden kuuden onnellisen joukossa, jotka otettiin muille lennoille. Hän pääsi 23 tunnin matkustamisen jälkeen Shanghain kautta Pekingiin perille. Matka oli aikamoista seikkailua, elämänmakuiseen elämään tottunut taiteilija kertoo. Ei mitään lyhytpinnaisen hommaa, huoahtaa hetki sitten perille päässyt Kares. Taikahuilun ensi-ilta on tulevana perjantaina 20.11. Kareksen ura on noussut lentoon vaikuttavalla tavalla. Muutaman viime vuoden aikana hän on saanut paitsi kiinnityksen isoon saksalaiseen Badenin valtionoopperaan Karlsruhessa, myös arvostetun Kultainen viuhka-palkinnon ja Savonlinnan oopperajuhlien Vuoden taiteilija – nimityksen. Lisäksi uunituore tieto kertoo hänen kiinnityksestään Valencian Oopperaan 2010 ja Salzburgin Mozart-viikoille 2011! Motivaatiota ja asennetta löytyy Kareksen nopeaa urankehitystä ovat edesauttaneet monet tekijät. Näistä tärkein on varmasti ollut vahva motivaatio, halu päästä laulajan ammattiin. Häntä ajaa eteenpäin halu yllättää – myös itsensä. Mikan mukaan kaikki tehdään aina täysillä eikä rutiinia tunneta. Tarina kertoo, että Kares oli menossa Sibelius-Akatemiassa pidettävään konserttiin, joka taltioitiin joulu CD:ksi. Hän oli unohtanut -11 vahvuiset piilolinssinsä kotiin. Arvannette, että huononäköinen mies ei nähnyt kapellimestarin kohotahteja ja aloituksia, mutta veti nauhoituksen asenteella läpi. Tämän lisäksi hän on hyvin suunnitelmallinen. Vaikka ensimmäiset laulutunnit hän otti vasta vuonna 2000, niin jo neljän vuoden kuluttua hän päätti suunnata ulkomaisille lavoille. Rohkaisuna toimi Matti Salmisen näkemys vuoden 2004 Timo Mustakallio -laulukilpailussa: ”Tällä Kareksella on kaikki mitä tarvitaan hienon karriäärin luomiseen!” Laulajan itseluottamus ja kunnianhimo ovat sen jälkeen vain kasvaneet. ”Kyllä Saksa opettaa” Kares päätti olla jäämättä Sibelius-Akatemian koulutusputkeen, ja lähti kokeilemaan siipiään Saksan suuriin oopperataloihin. Tosin Kareksen kohdalla ei voi puhua pelkästään siipien vähäisestä kokeilusta, sillä Saksassa hänellä on ollut kova työtahti. Nuori laulaja joko oppii paljolla työnteolla - tai kuluttaa äänensä. Paiskimalla töitä hullun lailla Kares halusi vakiinnuttaa paikkansa. Hän opetteli ensimmäisen kolmen vuoden aikana huimat 32 oopperaroolia! Sen jälkeen tahti on onneksi hieman hidastunut. Tänä päivänä hän joka tapauksessa omaa hämmästyttävän laajan ja monipuolisen ohjelmiston. Kareksen status on myös noussut Karlsruhessa nopeasti. Kansainvälisiä keikkoja ja vierailuja muihin maailman taloihin tulee yhä enemmän. Kaudella 2008-2009 Kares debytoi mm. Kuningas Filipin roolissa Verdin oopperassa Don Carlos, josta saavutti edellä mainitun Kultaisen viuhkan eli parhaan laulajan palkinnon Badenin valtionoopperassa. Toinen merkittävä rooli on ollut Kuningas Farasmanena Händelin oopperassa Radamisto. Badenin valtionooppera on suurimpien joukossa, se on saksalaisittain arvostettu talo, joka henkilöstömäärällä ja budjetilla mitattuna on Suomen Kansallisoopperan luokkaa. Useita kymmeniä suomalaisia oopperalaulajia on tällä hetkellä Saksassa, sillä siellä on hyvät kehittymismahdollisuudet ja korkea opetuksen taso. Työmahdollisuuksia on runsaasti enemmän: Suomessa on yksi oopperatalo, Saksassa sata. Saksassa oopperaan suhtaudutaan eri tavalla kuin Suomessa. Saksassa ooppera ei ole eliittin harrastus, vaan koko kansan nautinto. Liput ovat halpoja. Pitkä näyttämökokemus Ennen laulajanuraansa Kares viihtyi harrastaja- ja ammattiteattereissa, teki musikaaleja ja musiikkiteatteria. Hänellä on pitkä näyttämökokemus, toisin kuin nuorilla laulajilla yleensä. Näyttelijänlahjat ovat olleetkin Kareksen valttikortti. Miehen työskentely näyttämöllä on luontevaa ja irtonaista. Häntä on luonnehdittu oopperahahmona, joka on ja uskaltaa olla humoristi. Nykyisin oopperalaulajalta vaaditaan selvästi enemmän näyttelijäntaitoja ja moderneimmat käsikirjoitukset laittavat laulajat hankaliin lauluasentoihin, vaikkapa selälleen laulamaan. Luontaisesti kaunis, erityislaatuinen ääni Opettajat ovat patistaneet Karesta valmistumaan opinnoistaan, mutta Kares pitää kiinni siitä tosiasiasta, että paikkaa haetaan koelaulun kautta. Linja on toiminut. Hienon sertifikaatin puute ei ole ollut este oman paikan ja ammatti-identiteetin löytämisessä. Ammattilaisena hän alkoi pitää itseään vuonna 2006, jolloin hän syvällisesti ymmärsi, että lauluääni on kuin sormenjälki, kahta samanlaista ei löydy. Kareksen uran ponnistuslautana toiminut vuoden 2004 Mustakallio-laulukilpailu kertoi mitä tuleman pitää. Kilpailussahan ei etsitä parasta laulajaa, vaan parasta ääniainesta ja tuomariston mukaan se, mitä tarkoitetaan hyvällä ääniaineksella ruumiillistui Mika Kareksessa. ”Äänessä on jalo kvalititeetti, se on miellyttävä, soiva, vahva ja luonteva”. Kareksen matalaa bassoa on luonnehdittu eri yhteyksissä myös seuraavanlaisesti: ”Hänen kantavassa ja linjakkaassa bassossaan on paljon hyviä ominaisuuksia sekä syvä, tumma, voimakas basso”. Kares ei hurmaa pelkästään lauluäänellään, vaan hänen komeaan sporttiseen ulkomuotoonsa on myös kiinnitetty huomiota. Olemme tottuneet erittäin leveisiin suomalaisiin bassoihin, joten komearaaminen Kares pääsee tässäkin asiassa yllättämään. Mefistofelen rooli Savonlinnan Oopperajuhlille tuli yllättäen Kareksen asenne on ollut rautainen alusta saakka. Kun hän sai tietää seuraavan kesän Mefistofelen roolista vuonna 2007, ihan ensimmäiset tuntemukset olivat pelko, tuska ja ahdistus. Mutta pian Kares tuli siihen tulokseen, että vaikka hän on nuori, hän osaa työnsä. Saksan lyhyiden harjoitusjaksojen ansiosta iso haaste ei pelottanut. Mefistofele on vaativa rooli. Kyseistä oopperaa esitetään harvoin, koska solisteille se on vaikea ja teos tarvitsee ison ja laadukkaan kuoron. Savonlinna 2008: kasvun paikka taiteilijana Kares joutui monessa mielessä kasvamaan taiteilijana vuonna 2008. Hänen valintaansa Savonlinnan oopperajuhlien Vuoden taiteilijaksi kritisoitiin, etenkin itäsuomalaisissa lehdissä. Yleensä kyseisen kunnianosoituksen on saanut henkilö, joka on tehnyt jo useita vuosia näyttävää ja merkittävää työtä Savonlinnassa. Nimirooli toi joka tapauksessa paljon julkisuutta ja haastatteluja sekä uusia mielenkiintoisia työtarjouksia. Savonlinnan uusi taiteellinen johtaja Jari Hämäläinen alkoi ensi töikseen uudistaa ja kansainvälistää Savonlinnan Oopperajuhlien solistikuntaa. Hän antoi silloin nuorelle Karekselle tilaisuuden. Hämäläisen valinnat herättivät epäilystä. Tämä lienee hyvin odotettua konservatiivisessa taiteenlajissa. Nuori basso kypsynyt uudelle tasolle vuonna 2009 Maalikuussa 2009 musiikkikriitikko Katja Valmunen oli valmis nostamaan Kareksen seuraavalle tasolle, oppipojasta kisälliksi: ”Mika Kareksen basso soi mehevästi rintarekisterissä, ja hänen säveltarkkuutensa oli ihailtavaa.” Paavo Ruotsalaisen monologi Sallisen Viimeisissä kiusauksissa oli Kareksen tulkintana ”pysäyttävä”. Kesän 2009 Savonlinnan oopperajuhlilla Kareksen ääneen ilmestyi kriitikoiden mielestä enemmän ja enemmän matalampiakin taajuuksia. Syksyn 2009 Festivo-musiikkijuhlilla kriitikko Aija Haapalainen oli jo muutaman tahdin jälkeen valmis veikkaamaan, että ”tuolla äänellä lauletaan pitkään ja menestyksekkäästi”. Kareksen lavakarisma sai huomiota ja kerrontaa pidettiin luontevana ja uskottavana. Erityisen ilahduttavaa oli seuraava arvio: ”Toivo Kuulan Eteläpohjalaiset kansanlaulut olivat vastustamattomia Kareksen tulkintoina. Laulaja oli kuin naapurin nuori isäntä tuvassaan kertoillen jäyhään tyyliinsä omia ja kylän kuulumisia. Kaikki vaiheet eivät olleet edes kuulijoille tarkoitettuja, vaan ne olivat nuoren miehen omaa uhoa ja sydänsuruja. Kareksen esityksessä kaikki täsmäsi: habitus ja ääni puhuivat samaa asiaa. Musiikkikin tuntui jäävän sivuseikaksi, oli vain mies ja tarina.” Vaikka Jaakko Ryhäsen mukaan ääni ja taiteellinen identiteetti kehittyvät hiljalleen vuosien myötä ja bassot ylipäätään kypsyvät hitaasti, ovat parhaimmillaan viidenkympin kahta puolen, uskalletaan nyt 31-vuotiaan Kareksen kohdalla odottaa jossain määrin nopeampaa kypsymistä. Aasiaa valloittamassa Kares on palannut juuri Hong Kongista Taikahuilun esityksistä. Ohjaajan tuoreet kommentit laulajasta kertovat meille suomalaisille mukavia uutisia: ”Mikan bassoon on tullut aimo annos lisää muheutta ja syvyyttä.” Kareksen karisma oli koko produktion kantava voima. Suurien tunteiden tulkitsija Karekselle on tärkeää esiintyminen ja se, että antaa pienen palan itsestään yleisölle. Laulu on hänelle väline, jolla tuodaan esiin tunteita sisimmästään. Kares on sanojensa mukaan ääneltään ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan enemmän vakavien roolien laulaja. Karesta kuullaan seuraavan kerran Suomessa Lupaus keväästä –konsertissa Raumalla. Konsertti pidetään Rauma-salissa 21.3.2010 klo 18. Ennakkoliput tulevat myyntiin Lippupisteen kautta 11.1.2010. Edellinen Rauman konsertti oli loppuunmyyty. Muista kotimaan esityksistä on varmistunut rooli Egyptin kuninkaana ensi syksyn Kansallisoopperan Aidassa ja filosofi Collinena La Bohemessa. Taiteilijan uran koosteen tekijä: Lisätiedot ja valokuvat pyynnöstä: PR-tiedotus/markkinointi Paula Niittynen p. 0500-774634 paula.niittynen@gmail.com www.paulaniittynen.net www.mikakares.com
Avainsanat: