75 vuotta Volvon takseja
Volvo käynnisti ensimmäisten taksimallien valmistuksen 75 vuotta sitten. Yhtiö on siitä lähtien tuonut markkinoille uusia taksimalleja tasaisin väliajoin. Vain harvalla automerkillä on takanaan yhtä pitkä ja menestyksekäs ura maailman vaativimpana pidetyllä markkinasegmentillä. 75 taksivuoden kunniaksi Volvo esittelee juhlataksimallin Suomen markkinoilla.
Volvo aloitti ensimmäisten erityisesti taksikäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen valmistuksen 75 vuotta sitten maaliskuussa 1930. Vuonna 1929 esiteltiin ensimmäisen kuusisylinterinen malli PV651, josta taksinkuljettajat kiinnostuivat välittömästi. Volvo halusi vastata taksiyrittäjien erityistarpeisiin vieläkin perusteellisemmin, joten se toi markkinoille kaksi nimenomaan taksikäyttöä varten suunniteltua mallia, TR671 ja TR672. Kirjaimet TR (ruotsin kielen sanasta “trafikvagn”) varattiin Volvon ensimmäisiä taksimalleja varten. Mallinimien ensimmäinen numero (6-sarjan autoissa) viittasi sylinterien ja toinen (7) istumapaikkojen määrään. Viimeinen numero oli erityinen versiotunniste. TR-malleissa oli pidempi akseliväli (310 cm) kuin PV-malleissa. Rungon reilut mitat mahdollistivat tilavan seitsenpaikkaisen matkustamon. Matkatavarat pinottiin telineelle auton taakse. TR-mallit myivät hyvin silloisen markkinatilanteen huomioiden, ja niitä paranneltiin tasaisesti (TR673-TR679). TR6-sarja korvattiin lopulta vuonna 1935 TR7-sarjan tuotteilla. Uusi mallisto muistutti ulkoisesti edeltäjäänsä paljon, mutta sen autoissa oli tehokkaampi moottori (yli 80 hv) ja 325 senttimetrin akseliväli. Sarja käsitti vuosien 1935 ja 1937 välisenä aikana neljä eri versiota (TR701 - TR704). PV800 –sarja Volvo hylkäsi taksiensa TR-etuliitteen vuonna 1938 ja esitteli huomattavasti nykyaikaisemman näköiset PV801- ja 802-mallit. PV800-sarjan taksit olivat teknisesti melko paljon edeltäjiensä kaltaisia, mutta niiden muotoilu oli huomattavasti virtaviivaisempaa. Matkatavaroita ei tarvinnut enää kuljettaa telineellä taksin ulkopuolella, sillä ajoneuvoihin oli asennettu tavaratila. Akseliväli oli edelleen 325 senttimetriä, mutta istumapaikkoja oli uusien järjestelyjen ansiosta peräti kahdeksalle matkustajalle. 3,7-litrainen kuusisylinterinen moottori kehitti tehoa lähes 90 hevosvoimaa ja osoittautui vuosien varrella äärimmäisen kestäväksi. PV800/820-sarjan taksit pysyivät tuotannossa lähes kymmenen vuoden ajan. Ajoneuvojen valmistus lopetettiin vuonna 1948. "Emakko" saapuu Seuraava erityisesti taksimarkkinoille valmistettu malli lanseerattiin vuonna 1950, ja siitä tuli Ruotsissa sodan jälkeisen ajan tunnetuin Volvo-taksi. Auton tunnus oli PV831, mutta se sai hellyttäväksi lempinimekseen "Suggan", joka tarkoittaa suomeksi emakkoa. Sodan jälkeisestä amerikkalaisesta muotoilusta vaikutteita keränneen ajoneuvon kori oli edelleen riittävän suuri 7-8 matkustajalle. Taksissa oli erillisetujousitus ja edeltäjästään tuttu sulava 3,7 litran moottori, joka uudelleen viritettynä kehitti tehoa täydet 90 hevosvoimaa. Takaovet oli klassiseen taksityyliin ja matkustajien mukavuuden varmistamiseksi edelleen saranoitu takaa. Etusäleikkö oli rohkeine vaakalinjoineen kokonaan konepellin alapuolella. Volvo esitteli PV831-mallista myös ylellisen "siviiliversion", jota kutsuttiin Disponentiksi (johtaja). Se oli suunniteltu autonkuljettajia käyttävien yritysjohtajien tarpeisiin. Auton tilava ja mukava matkustamo oli verhoiltu villaisella kankaalla, matot olivat pehmeät ja savukkeensytyttimiä löytyi useampi kappale. Mallin taksiversiot olivat kuitenkin suurempi menestys, ja ne pysyivät tuotannossa vuoteen 1958 asti. Viimeinen erityisesti taksikäyttöön valmistettu malli kantoi tunnusta PV834. Väliaikainen vetäytyminen taksimarkkinoilta Vuonna 1956 lanseeratun Volvo 120 -sarjan (Volvo Amazon) autoissa ei ollut kaikkien taksikuskien mielestä riittävän suuri matkustamo. Joitakin autoja käytettiin tästä huolimatta takseina esimerkiksi Sveitsissä. Vankat PV800-sarjan taksit jatkoivat sen sijaan voittokulkuaan. Autot olivat erittäin kestäviä, ja niitä nähtiin jokapäiväisessä ammattikäytössä vielä 1970-luvulla. Taksimallien uusi aika Volvon uusi tuleminen taksimarkkinoille näki päivänvalon vuonna 1966, jolloin yhtiö lanseerasi Volvo 144 -mallin. Suoralinjainen, neliovinen ajoneuvo oli täydellinen taksikäyttöön. Ajat olivat muuttuneet, ja taksien yleiseksi normiksi olivat muodostuneet neljän asiakkaan matkustamot. Volvo 144:n akseliväli oli 260 senttiä, joten jalkatilaa ei ollut yhtä paljon kuin vanhassa PV831:ssä – mutta tavaratilaa löytyi sen sijaan huomattavasti enemmän. Bensiini, diesel ja biokaasu Volvo on 144-mallin ensiesiintymisestä lähtien pystynyt tarjoamaan monista suuremmista malleistaan neli- ja viisiovisia taksikäyttöön soveltuvia versioita. Takseina on nähty 200-, 700- ja 900-sarjan ajoneuvojen lisäksi myös 850-, S70-, V70-, S80- ja XC90-malleja. Myös pienempiä 400-sarjan Volvoja on 1980- ja 1990-luvulla satunnaisesti käytetty taksityössä. Vuonna 1979 esitelty dieselvaihtoehto antoi Volvoa suosiville taksiyrittäjille entistä enemmän valinnanvaraa. Dieselit ovat sittemmin kehittyneet huikeasti, ja nykypäivänä yli puolet Euroopassa myydyistä Volvo-autoista on varustettu dieselmoottorilla. Volvon Bi-Fuel-mallit ovat vuodesta 1996 lähtien tuoneet markkinoille CNG:n ja biokaasun kaltaisia uusia polttoainevaihtoja. Erityisen pitkällä akselivälillä varustetut Volvo 200-, 700- ja 900-sarjan seitsenpaikkaiset erikoisversiot ovat myöskin olleet suosittuja taksi- ja limusiiniyrityksissä. Huikeita kilometrimääriä Taksit joutuvat todella kovalle rasitukselle, sillä niillä ajetaan pitempään ja hankalammissa oloissa kuin useimmilla muilla autoilla. Taksi on kuljettajansa työpaikka, ja sekä kuljettaja että asiakas odottavat aina pääsevänsä ongelmitta perille. Taksi voi toimintatavoistaan riippuen ajaa vuodessa 150 000 - 200 000 kilometriä. Lukemat vastaavat lähes viittä maailmanympärimatkaa. Ei ole laisinkaan epätavallista kohdata liikenteessä Volvo-takseja, joiden matkamittarit näyttävät valtavia ajomääriä. Päivittäisessä käytössä olleiden autojen lukemat voivat hyvinkin ylittää 500 000 kilometriä – ja tämä huikea matka on vieläpä taitettu alkuperäisellä moottorilla. 1950-luvun Volvo PV830 -malleja käytettiin vakituisina takseina vielä 1970-luvulla, ja Etelä-Ruotsissa on kesäisin yhä liikenteessä yksi vuodelta 1954 peräisin oleva PV832. Auto on matkannut tähän mennessä jo yli miljoona kilometriä. Nerokas kokeellinen taksi Volvo suunnitteli muotoilukilpailua varten taksin prototyypin vuonna 1976. Se oli turvallisuuden, toimivuuden ja ergonomian suhteen innovaation huipentuma. Mallissa oli taloudellinen kuusisylinterinen dieselmoottori, tilat kolmelle asiakkaalle ja tasainen lattia, jotta myös pyörätuolissa olevat henkilöt pääsivät mukavasti matkustamoon. Matkustajilla ei ollut turvavöitä, vaan heitä suojasi sylin korkeudelle lukittava turvapalkki. Auton etuosa oli kuljettajan turvallisuuden vuoksi eristetty matkustamosta. Volvon kokeellista taksia ei siirretty koskaan sarjatuotantoon, mutta se teki silti omalta osaltaan autoilusta turvallisempaa ja tehokkaampaa. Malli on nykyään nähtävissä Volvon museossa Göteborgissa. Volvon erikoisajoneuvot Takseina käytettävien Volvo-ajoneuvojen toimittamisesta on viimeisimmän kymmenen vuoden ajan vastannut Volvo Car Special Vehicles -yksikkö. Taksiajoneuvoja myydään yksikön kautta noin 2 000 kappaletta vuodessa. Volvo-taksien suurimman markkina-alueen muodostavat Ruotsi ja muut Pohjoismaat, mutta autoja viedään myös Manner-Eurooppaan ja sen ulkopuolelle. Uusia ja vanhoja Volvon takseja näkee monissa eri maissa. Yksi eksoottisimmasta kohteista lienee Pohjois-Korean Pyongyang, jossa 1970-luvun alkupuolelta peräisin olevat Volvo 144 -mallit ovat edelleen täydessä vauhdissa. Volvo taksit Suomessa Taksien 75-juhlavuoden kunniaksi Volvo teki huippuvarustellun V70-juhlataksimallin Suomen, Ruotsin ja Norjan markkinoille. V70 –juhlamallin vakiovarusteita ovat taksimallivarusteiden lisäksi mm. Momentum-varustetaso, bi-xenon ajovalot, audiojärjestelmä, nahkaverhoilu ja metalliväri. 10.6.2005 www.media.volvocars.com Tämän lehdistötiedotteen sisältämät kuvaukset ja tiedot koskevat Volvo Car Corporationin kansainvälistä mallistoa. Tiedot voivat vaihdella maittain ja muuttua ilman erillistä ilmoitusta.
