Läpileikkaus ulkoministeri Stubbin ensimmäisestä ministerivuodesta
Tänään julkaistu Ei, herra ministeri - Ulkoministerin ensimmäinen vuosi (WSOY) on Alexander Stubbin blogimerkintöihin perustuva katsaus ulkoministerin etsikkovuoden huippuhetkiin ja murheen alhoihin. Kuinka Georgian kriisi ja sitä seurannut sota muuttivat maailmaa? Mitä mieltä nykyinen ulkoministerimme on Yhdysvaltain nykyisestä presidentistä? Entä Ahtisaaren Nobelista?
”Tavoitteena on luoda kuvaa siitä, millaista on ulkoministerin työ ja ulkopolitiikan tekeminen ylipäätään. Ei tässä ole mitään mystiikkaa. Suomen asioiden hoitamista kotimaassa ja maailmallahan tämä on. Mitä avoimempaa, sen parempaa. Olisin myös erittäin kiitollinen jos vilkas ulkopoliittinen keskustelu jatkuisi blogissani. Antaa palaa vaan.” Stubb pureutuu vuosikatsannossaan muiden muassa laajentuvan EU:n, kansainvälisen finanssikriisin, Nato-kysymyksen, Venäjän kaasutoimitusten, Gazan konfliktin, Lissabonin sopimuksen ja yhä jatkuvan Afganistanin selkkauksen problematiikkaan. ”Päätöslauselmavalmistelujen aikana tilanne kentällä paheni hetki hetkeltä. Turvallisuusneuvostokäsittelyn aikana Gazan alueella kuoli yli 400 henkilöä, joukossa paljon siviilejä. […] Suuri kysymys on se, miten sitova päätöslauselmasta tulee. Pysäyttääkö se Israelin sotakoneiston, lopettaako se Hamasin rakettien ampumiset ja asesalakuljetukset? Loppuvatko siviilien kärsimykset?” Ulkoministerin työkenttään kuuluu koko maailma. Yhden kesäkuukauden aikana hän matkustaa Keski-Aasiaan ensin Tadzhikistaniin, Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin ja sen jälkeen Kirgisiaan ja Kazakstaniin. Samaan aikaan Suomessa politiikan uskottavuutta tahraavat esiin tulleet kansanedustajien vaalirahat. Euroopan johtajat saavat puolestaan harmaita hiuksia, kun irlantilaiset hylkäävät kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksen, jonka tarkoituksena on järkeistää EU:n tehottomaksi arvosteltua toimintaa ja päätöksentekoa. ”On tullut reissattua Venäjällä, Yhdysvalloissa, Keski-Aasiassa ja tietenkin monessa EU-maassa. Olen tavannut tai keskustellut yli 60 ulkoministerikollegan kanssa. […] Kansainvälinen politiikka ei ole pelkkiä muodollisia sopimuksia. Päivittäinen ulkoministerin työ on ennen kaikkea kontaktien luomista, diplomatiaa sen kaikissa eri muodoissa.” Kirjassa pääsevät ääneen myös Alexander Stubbin blogin kommentaattorit: myötäsukaiset linjan komppaajat, vastarannan kiisket, henkilökohtaiset fanit, kotikutoiset nojatuolidiplomaatit sekä muut valppaat kansalaiset, joille ulkopolitiikkamme edusmiehen ajatusten kommentointi on demokratian välttämätön elinehto. ”Kun otin vastaan tämän tehtävän, korostin kolmea asiaa - jatkuvuutta, aktiivisuutta ja avoimuutta. Toivon, että tästä kirjasta välittyy uudenlaista aktiivisuutta ja avoimuutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.” ”Vallankumouksellista on myös tämä bloginpito. Kukaan ei tietenkään odota, että kaikki epämuodolliset ja kosketusarat keskustelut julkistettaisiin, mutta ei todella ole syytä kuorruttaa kampaviinerein ja pannukahvein jokapäiväistä diplomatiaa. Hurrah!”, kirjoittaa blogia kommentoiva Hanna Laurén. Ei, herra ministeri -kirjan on toimittanut Anu-Elina Lehti.
