Salametsästys hälyttävissä lukemissa Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa
Mosambikin pohjoisosassa tapettiin vuosina 2011–2013 jopa 480–900 norsua, selviää WWF:n teettämästä tutkimuksesta. Quirimbasin kansallispuistossa loppuvuodesta 2013 toteutetuissa ilmakuvauksissa lähes puolet havaituista norsuista osoittautui kuolleiksi. Tuoreiden tilastojen mukaan myös sarvikuonojen salametsästys on jatkunut eteläisessä Afrikassa huolestuttavana.
”Laiton salametsästys on todennäköisesti syy norsujen kuolemaan Quirimbasissa. Näin suuret menetykset ovat tuhoisia alueen norsukannalle”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
Suojelujärjestöjä, villieläinasiantuntijoita ja valtioiden virkamiehiä kokoontui tällä viikolla Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Tapaamisessa etsittiin keinoja eteläisen Afrikan sarvikuonojen ja norsujen salametsästyksen pysäyttämiseksi.
”Mosambikista on tullut yksi norsujen teurastuksen ja norsunluun salakuljetuksen pääpaikoista. Lisäksi se toimii varastona Aasian markkinoille päätyville sarvikuonon sarville. Salametsästyksen pysäyttämiseksi tarvitsemme tehokkaampaa korruption kitkemistä, valtioiden rajojen valvonnan parantamista, riittäviä resursseja ja parempaa yhteistyötä eri organisaatioiden välille”, Rohweder sanoo.
Etelä-Afrikan sarvikuonojen salametsästys jatkunut huolestuttavana
Tuoreet tilastot osoittavat, että toukokuun loppuun mennessä Etelä-Afrikassa on salametsästetty jo 442 sarvikuonoa. Etelä-Afrikan ympäristöviranomaisten mukaan 293 näistä sarvikuonoista salametsästettiin Krugerin luonnonpuistossa. Lisäksi luonnonpuiston viranomaiset ovat ilmoittaneet ensimmäisestä salametsästetystä norsusta kymmeneen vuoteen.
Vuosituhannen alussa sarvikuonoja salametsästettiin Etelä-Afrikassa vain muutamia kymmeniä vuodessa. Viime vuonna tapettujen sarvikuonojen määrä oli jo noin 1 000 yksilöä. Sarvikuonon sarven kasvanut kysyntä Aasiassa on lisännyt salametsästystä räjähdysmäisesti. Aasiassa sarvikuonon sarvea käytetään statussymbolina ja muun muassa syövästä parantavana ihmelääkkeenä. Sarvikuonon sarvi koostuu pääosin keratiinista, joka on myös muun muassa ihmisen hiusten ja kynsien rakennusaine. Lääketieteellisesti sarven parantavista ominaisuuksista ei ole näyttöä.
Uhanalaisten lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kansainvälistä kauppaa ja kuljettamista säätelee CITES-sopimus. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden edustajat tapaavat heinäkuussa ja arvioivat muun muassa norsunluukaupassa mukana olevien maiden edistymistä salametsästyksen ja laittoman kaupan kitkemisessä. Sarvikuonon sarven tapaan norsunluuta salakuljetetaan Afrikasta lähinnä Aasian markkinoille. Erityisen suurta norsunluun kysyntä on Thaimaassa ja Kiinassa, missä siitä valmistetaan koriste-esineitä.
”CITES on yrittänyt auttaa Mosambikia ongelman torjumisessa, mutta se on saanut vain vähän vastakaikua. Hallitusten edustajat tapaavat Genevessä ensi kuussa keskustellakseen tilanteesta, mutta nyt on jo kiire. Kansainvälisen yhteisön pitää lähettää selkeä viesti kaikille eläinten osien laittomaan kauppaan sekaantuneille maille”, Rohweder painottaa.
Lisätietoja:
Pääsihteeri Liisa Rohweder, WWF Suomi, puh. 040 840 7461