Taidekaava yhdistää rakentamisen ja arjen taiteen

Taide tuo kotiin

Arjen ympäristötaide nostaa päätään suomalaisessa asuinrakentamisessa. Matalankynnyksen taiteella luodaan identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja taloudellista kestävyyttä – niin asukkaille, kaupungeille kuin rakentajille. Uudenlaista rakentamisajattelua ryhdistää taidekaava.

”Ympäristötaide on kuin valo talon ikkunassa. Valon nähdessään ihminen ajattelee jonkun odottavan juuri häntä. Samoin taideteos on kiinnekohta ihmisen tuhansina kotiinpaluun kertoina: tämä on minun kotini.”

Näin tiivistää taidekoordinaattori, taiteen tohtori Tuula Isohanni asuinalueiden taiteen merkityksen filosofi Bachelardia lainaten.

Perinteisesti suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa on keskitytty julkisten ympäristöjen kollektiiviseen taiteeseen. Nyt heräillään huomaamaan arkisemman taiteen voimaa, ja taidetta tuodaan vähitellen myös asuinalueiden rakentamisen keskiöön.

Toistaiseksi ainoa valmis ja tunnetuin taidekaupunginosa on Helsingin Arabianranta. Siellä taide on rakennettu osaksi ympäristöä: kokonaiset pihapiirit muodostavat teoksia, joista asukkaat ovat ylpeitä ja joita he esittelevät vierailleen.

Nykyisenä brändäyksen aikakautena asuinalueiden identiteetti on kilpailutekijä asukkaiden, työnantajien ja matkailijoiden houkuttelussa. Taiteen luoman otollisen mielikuvan on nähty tuovan arvonnousua paitsi sosiaalisesti myös taloudellisesti – kaupungeille, kunnille, rakentajille ja asukkaille.

”Asunto on usein ihmisten suurin rahallinen omaisuus. Silloin on tärkeää, että omaisuuden arvo säilyy tai jopa nousee. Kaupunki ja rakentaja taas tarvitsevat varmuutta, että talot menevät kaupaksi”, Pirkanmaan läänintaiteilija Vesa Varrela sanoo.

Taiteeseen ei tarvitse kompastua

Ensimmäiseksi ympäristötaiteen käyttöön on tartuttu muutoinkin arvokkaiksi koetuilla ranta- ja perinnealueilla. Taidelähtökohdasta aluesuunnittelua tehdään muun muassa Joensuun Penttilänrannassa ja Espoon kartanon alueella.

Kynnyksenä tuoda taidetta asuinrakentamiseen on YIT:n Juha Kostiaisen mukaan monesti pelko.

”Ei oikein tiedetä, mitä se taide voisi olla. Taide on Suomessa iso asia, se ei ole kulttuurihistoriallista arkea meillä, kuten vaikkapa Italiassa”, kaupunkikehityksestä ja yhteisösuhteista vastaava johtaja sanoo.

Tuula Isohannin ja Vesa Varrelan mukaan taide voi olla myös ”tavallista”. Taiteen ei tarvitse aina olla patsas tai kuvateos. Se voi olla valaistusta, pihasuunnittelua,  materiaalipinta tai leikkipuiston väline. Venyvissä rakennushankkeissa taiteesta käy väliaikainen teos – vaikkapa laatikkoviljelmä tai istutukset toimivat osana ympäristötaidetta.

"Mahtipontinen taideteos saattaa jopa toimia itseään vastaan, se voi tulla liiaksi päälle.
Teoksen on sovittava ympäristöönsä, esimerkiksi yksinhuoltajaäidin arkeen", sanoo Isohanni.

Isohanni sekä Varrela painottavat silti, että taiteen on näytettävä taiteelta, ei askartelulta tai harjoitustyöltä.

”Taiteen on oltava vakavasti otettava osa rakennusta”, myös Kostiainen korostaa.

Ryhtiä taidekaavasta

Parhaita tuloksia taiteen käytöstä asuinrakentamisessa saadaan alueellisilla projekteilla, esimerkiksi taidekaupunginosia rakentamalla.

”Jokin kokonaisidea pitää olla. Muutoin tuloksena on tötsä siellä, tötsä täällä”, Varrela vastaa kysymykseen onnistuneesta taiderakennushankkeesta.

Asiantuntijat suosittelevat lähestymään taidesuunnittelua kuin mitä tahansa muutakin projektia: kokonaisuutena ja osana muuta rakentamista. Projektinhallinnan tueksi Vesa Varrela ja Juha Kostiainen ehdottavat taidekaavan ajatusta, joka heille syntyi Espoon kartanon alueen kehittämisen aikana.

”Yksinkertaistaen taidekaava on suunnitelma taiteen hankinnalle ja käytölle. Suunnitelma, joka kulkee muun kaavoituksen ja rakentamisen rinnalla”, Kostiainen sanoo.

Esimerkiksi Tampereen Tohlopinrantaan harkitaan taidekaavan tekemistä. Ajatuksena on pitää taide- ja asemakaava toistensa käsikynkässä. Myös asukkaita aiotaan osallistaa.

”Taidekaava on silti hyvä pitää ylätason suunnitelmana, jottei se muutu liian sitovaksi.
Osaksi yleis- tai asemakaavaa sitä ei ole syytä ottaa eikä se saa määritellä yksittäisiä teoksia”, sanoo Kostiainen.

Varrelan mielestä taidekaava toimii parhaiten joustavana ja kerroksittaisena. Kokonaisuuden voisi hänestä palastella vaikkapa vuositason suunnitelmiksi.

”Esimerkiksi rakentajalle saattaa olla helpompi lähestyä aihetta, kun lähdetään pienestä liikkeelle ja laajennetaan vähitellen. Silloin myös asukkaille voisi nykyistä luontevammin löytyä sopiva kohta päästä mukaan projektiin”, Varrela sanoo.

Kaikki heti mukaan

Taidekaavan keskeinen ajatus onkin ottaa alueen rakentamisen kaikki osapuolet ja tekijät hyvissä ajoissa mukaan. Myös budjettiin.

”Taidekustannukset pitää selvittää ja kirjata heti alusta kokonaisbudjettiin. Muutoin taiteesta tulee vain rasite, joka ei enää mahdu lopussa mukaan”, Varrella neuvoo kokemuksesta.

­Toisena kriittisenä onnistumistekijänä haastatellut pitävät taiteen hankinnan ja toteutuksen koordinointia.

”Osaava ja innostunut taidekoordinaattori helpottaa kaikkien elämää, sillä hänellä on ymmärrys kokonaisuudesta ja mahdollisuuksien rajoista. Koordinaattori toimii puskurina rakentajan ja taiteilijan välillä”, Arabianrannan koordinaattorina toiminut Isohanni tietää.

Koordinaattorin lisäksi taiteen hankinnan työryhmään otetaan yleensä rakentajan, tilaajan ja käyttäjän edustaja. Ryhmä miettii käytännön kautta miksi, mitä, milloin ja keneltä taidetta tilataan.

Ryhmän tehtäväksi jää myös varmistaa, että valittujen teosten taitelijat tekevät talonkirjoihin kirjattavat huoltosuunnitelmat. Näin vältytään yllättäviltä jälkilaskuilta.

”Arvon säilymisen lisäksi teoksesta huolehtimisesta tulee asukkaiden yhteisöllistä toimintaa. Huoltotyö myös lisää teokseen sitoutumista”, Isohanni huomauttaa.

Penttilänrantaa tehdään taiten

Joensuussa rakennetaan kunnianhimoisesti Penttilänrannan asuinaluetta Pielisjoen kupeeseen. Entinen saastuneen maan saha-alue saa uuden identiteetin taidekaupunginosana, joka nojaa kestävän kehityksen periaatteisiin.

Penttilänrannan monipuolinen taide nivotaan olennaiseksi osaksi rakennuksia ja muuta ympäristöä. Erityispiirteeksi on nostettu monipuolinen kuvataide. Ensimmäinen alueelle valmistunut teos on Pekka Paikkarin uppotukeista ja kierrätyslasista tekemä Joet. Kiitelty teos ulottuu YIT:n rakentaman talon julkisivulta asuntoihin sisään.

Penttilänrantaan valitusta taiteesta pidetään ja asunnoille onkin ollut kysyntää. Myös rakennuttajien ja Joensuun kaupungin näkökulmasta alue näyttäisi olevan onnistunut hanke paitsi myynnillisesti myös toimintatavoiltaan. YIT:n johtaja Juha Kostiaisen mukaan Penttilänranta on alueellisesti keskitetyn ja harkitun taiderakentamisen malliesimerkki.

Suunnittelua Penttilänrannassa tehdään kumppanuuskaavamenettelynä, taidekaavan ajatusten hengessä. Mallissa rakennusliikkeet pääsevät kaavoitukseen mukaan jo alkumetreillä, ja tuleville asukkaille raivataan osallistumisen mahdollisuuksia.

Taiteeseen liittyviä asioita käsittelee taidehankintatyöryhmä, jossa toimii arkkitehteja sekä kaavoituksen ja taiteen asiantuntijoita. Käytännön koordinoinnista vastaa kuvataiteen läänintaiteilija Hannu Aaltonen. Hankintojen helpottamiseksi on luotu taiteilijapankki.

Taidehankintojen rahoittamiseen käytetään ns. taiteen prosenttiperiaatetta, jossa varataan 0,5–2 prosenttia rakennushankkeen kustannuksista taiteeseen. Penttilänrannan rakentamiseen lasketaan investoitavan seuraavan 10–20 vuoden aikana 400 miljoonaa euroa, joten taidepotti kasvanee kattavaksi.

Teksti: Camilla Lehtinen

Lisätietoja:
 Juha Kostiainen, johtaja, kaupunkikehitys ja yhteistyösuhteet, puh. +358 400 721 475, juha.kostiainen@yit.fi


Seuraa blogia: http://nokkelakaupunki.fi

Avainsanat: