Aktian Taloudellinen katsaus 2/2010
Lehdistötiedote vapaasti julkaistavissa 20.4.2010 klo 10.00
Aktian Taloudellinen katsaus 2/2010 FINANSSIKRIISIN VAIKUTUS VAIMENEE JA GLOBAALI ELPYMINEN ETENEE MAAILMANTALOUDEN PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN AASIAAN KIIHTYNYT SUOMI NOUSEE, MUTTA KUOPPA ON KOVIN SYVÄ Vuoden 2009 keskeinen ennustekysymys oli "onnistuuko elvytys". Ennustimme jo tammikuussa 2009, että se onnistuu ja maailmantalouden nousukäänne nähdään syksyllä 2009. Niin myös kävi. Ennusteen 2010-11 ykköskysymykset ovat "onnistuuko elvytyspolitiikan exit" ja "mikä on tulevan kasvun kulmakerroin". Jos ja kun kasvu jää kehittyneissä maissa vuosien ajaksi selvästi hitaammaksi kuin mihin totuttiin ennen kriisiä, finanssikriisi jälkivaikutuksineen merkitsee maailmantalouden painopisteen nopeutuvaa siirtymistä Aasiaan. Maailmantalouden taantuma alkoi keväällä 2008 ja se päättyi kesään 2009 tultaessa. Se, että Suuri Lama vältettiin, johtui talouspolitiikan ennen näkemättömän voimakkaasta, samanaikaisesta elvytyksestä USAssa, Kiinassa, Japanissa ja Euroopassa. Kun Aasia lähti kasvuun jo vuosi sitten keväällä ja ulkomaankauppaa käyvien yritysten rahoitus alkoi helpottua kehittyneissä maissa, maailmankauppa kääntyi nousuun kesän 2009 aikana. Elvytyksessä kumuloitunut velka on kuitenkin niin suuri ja sen sulattaminen kehittyneissä maissa vie niin kauan, että maailmantalouden nopea paluu entiseen trendikasvuun on toiveajattelua. Varsinkin Yhdysvalloissa keskuspankin aggressiivisuus on ollut ennen näkemätön. Kun siihen yhdistyy finanssipolitiikka, joka vei budjettivajeen yli 10 prosenttiin BKTsta 2009, elvytyspanos lienee suurin koskaan nähty. Yhdysvaltain joulukuussa 2007 alkanut taantuma on pisin sitten Suuren Laman. Vaikka euroalueen taantuma alkoi jo keväällä 2008, EKP käänsi ohjauskorkonsa laskuun vasta lokakuussa 2008. Aggressiivinen laskujakso vei ohjauskoron 1.0 prosenttiin toukokuussa 2009. EKP otti monien muiden keskuspankkien tavoin käyttöön myös ns. epätavanomaisen keskuspankkipolitiikan työkalupakin. Matalat korot, rahoituksen saatavuuden paraneminen, maailmankaupan elpyminen ja kansallinen elvytys käänsivät talouden kasvuun Saksassa ja Ranskassa jo keväällä 2009. Muualla Euroopassa suhdannekäänne ajoittui heinä-syyskuuhun. Elvytys nosti euromaiden yhteenlasketun budjettivajeen 6 prosenttiin BKTsta 2009 ja vaje supistuu ennustejaksolla vain vähän. Kreikan velkakriisi, joka palaa ajoittain otsikoihin jatkossakin, ei vaaranna euroalueen vakautta eikä eurotalouden elpymistä. Kokonaisuutena katsoen kehittyneiden maiden yhteenlaskettu velka nousee ennen näkemättömälle tasolle. Velan rahoittaminen saattaa johtaa pitkien korkojen merkittäväänkin nousuun. Jos niin käy, se heijastuisi myös yrityslainojen korkoihin. Jos pitkät korot nousevat merkittävästi samaan aikaan, kun rahapolitiikka kiristyy ja budjettivajeita sulatetaan, finanssikriisin seurausvaikutukset rajoittavat velkaantuneiden maiden kasvua vielä voimallisemmin kuin tänään uskalletaan ennustaa. Suomen taantuma alkoi loppusyksyllä 2008 ja päättyi syksyyn 2009 tultaessa. Taantuma ei ollut pitkä, mutta sen rajuus oli ainutkertainen. BKT supistui -7.8 % vuonna 2009 eli enemmän kuin yhtenäkään vuonna sitten kansalaissodan 1918. Maailmankaupan elpyminen ja Venäjän talouskasvun virkoaminen tukevat vientiämme ennustejaksolla. Kun elpyminen pysähtyi viime vuoden lopulla, kova talvi painoi aktiviteettia kuluvan vuoden alussa sekä meillä että meille tärkeissä vientimaissa ja päälle tuli ahtaajien lakko, BKT 2010 kasvaa vain 1.2 %. Korjausliikkeen ansiosta ensi vuonna päästään 2.3 prosentin kasvuun. Jo 2011 lopulla kasvuvauhti vakiintuu noin 2 prosentin tasolle ja heilahtelee sen tuntumassa ennustejakson jälkeen. Taloutemme keskikasvu jää siis selvästi matalammaksi kuin se, johon ennen kriisiä oli totuttu. Työttömyys lisääntyy vielä, mutta alkaa jo vuoden jälkipuoliskolla hitaasti supistua. Pahimmat työttömyyden lisääntymistä koskevat uhkakuvat eivät siis toteudu eivätkä vauriot vertaudu 90-luvun alun laman menetyksiin. Talouspolitiikan liian nopea kiristäminen saattaisi vaarantaa tämän kehityskuvan ja olisi siten vakava virhe. Taantuma päättyi nopeammin kuin monet uskoivat. Talouden tila on silti heikko vielä vuosien ajan. Suomessa kokonaistuotanto saavuttaa kesän 2008 lakipisteen uudestaan aikaisintaan 2012. Siksi julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen pysyvät talouspolitiikan työlistan kärkisijoilla. Keskipitkällä aikavälillä Suomen kasvumahdollisuuksia kaventaa kilpailukyvyn rapautuminen, jota viime vuosien kilpailijamaita suuremmat palkankorotukset ovat ruokkineet. Yksi kriisin opetuksista on se, että talouspolitiikan rooli on keskeinen myös tämän päivän modernissa, globalisoituneessa maailmassa. Talouspolitiikka oli päättymässä olevan kriisin keskeinen kätilö. Vaikka talouspolitiikka oli myös se ratsuväki, joka pelasti maailman 30-luvun laman globaalilta toisinnolta, voiko sille antaa sankarin viitan siitä, että se auttoi maailmantalouden ulos itse aiheuttamastaan kriisistä? Pelastusoperaation laskuja maksetaan ympäri maailmaa vuosien ajan korkeamman työttömyyden, hitaamman elintason nousun ja julkisten palvelujen karsimisen muodossa. Kaiken koetun vuoksi talouspolitiikan doktriinit ja niiden takana olevat talousopit vaativat syvällistä uudelleenarviointia tulevien vuosien aikana. Tammikuun jälkeen tapahtuneet ennusteilmapiirin tärkeimmät muutokset ovat: USAssa hyperelvytyksen vauhdittama 2009 lopun talouskasvu ylitti odotukset. Nyt konsensusennuste on, että kasvu vakiintuu 3-3½ prosenttiin 2010-11. Toisaalta vahvasti on esillä myös se näkemys, että elvytyksen purkaminen ja pitkien korkojen nousu painavat kasvun 2 prosentin tasolle jo kesään mennessä. Jälkimmäinen on lähempänä meidän odotustamme. Kiinan ja Intian vedossa Aasia on elpynyt odotettuakin nopeammin. Samaan aikaan keskustelu Kiinan ylikuumenemisesta ja inflaatioriskeistä on entisestään aktivoitunut. Exit-riskit ovat nyt huomion keskipisteessä. Euroalueen kasvun pysähtyminen 2009 lopussa oli yllätys ja suuri pettymys, joka on lietsonut Euroopan kasvumahdollisuuksia koskevaa skeptisyyttä. Kreikan rahoituskriisi on lisännyt huolta entisestään. Keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta jatkuu kiihkeänä. Vaikka hintapaineet ovat lyhyellä tähtäimellä pienet, olemme pitäneet ja pidämme varsinaisen deflaation todennäköisyyttä vähäisenä. Pitemmällä tähtäimellä kiihtyvän inflaation todennäköisyyttä on vaikeampi arvioida. Jos rahapolitiikka kiristyy ja keskuspankkien exit toteutuu ajoissa, inflaation irtipääsy on epätodennäköinen. Jos talouspolitiikan hyperelvyttävyyden purkaminen 2010-11 myöhästyy, inflaatioriskistä 2011-2013 tulee todellinen. Kehittyneiden talouksien valtionvelan kasvun vaikutuksia potentiaalisen tuotannon kasvuvauhtiin pohditaan yhä yleisemmin. Yksi keskeinen odotuksiin vaikuttava tekijä liittyy pitkien korkojen nousuun, kun 1) riskipreemiot palaavat normaalimmille tasoille ja 2) kehittyneiden maiden yhteenlaskettu valtionvelka nousee ennen näkemättömälle tasolle. Eri valtioiden eritahtinen velkaantuminen, jonka lopullisia saldoja on vielä vaikea arvioida, tekee valuuttakursseihin kohdistuvien paineiden ennakoimisen poikkeuksellisen hankalaksi. Kiinan yuanin aliarvostus on kurssikeskustelun keskiössä. Raakaöljyn hinta nousi nopeasti 2009 aikana. Hyperkevyt rahapolitiikka kasvattaa huolta raaka-aineiden hintakuplan kehittymisestä maailmantalouden elpyessä. Suomen kokonaistuotannon nousu pysähtyi vastoin odotusta 4. neljänneksellä eikä pettymystä helpota se, että seisahdus oli yleiseurooppalainen. Vaikka Suomi kärsi vientivetoisena maana maailmankaupan romahduksesta monia muita enemmän, maailmankaupan elpyminen ei ole vielä heijastunut vientiimme. Venäjänvientimme supistui kriisin aikana erityisen rajusti, eikä sen elpymisestä ole merkkejä vaikka Venäjän tuonnissa vahvistumista on näkynyt. Keskeiset talousluvut Finanssikriisin kärjistyminen syksyllä 2008 johti maailmankaupan rajuun supistumiseen. Vakava taantuma levisi ja maailmantalous supistui 2009 yli prosentin ja 30-luvun laman globaali toisinto vältettiin vain talouspolitiikan ainutlaatuisen aggressiivisuuden ansiosta. Maailmantalouden taantuma päättyi kesällä 2009. Maailman BKT kasvaa 3 3/4 % 2010 ja 2011. Kehittyvät taloudet kasvavat 5-6 % per annum, kun taas kehittyneiden maiden kasvu jää 1½-2½ prosenttiin. Taloustilanteen heikkeneminen painoi kehittyneissä maissa kotoperäisen inflaation laskuun eikä inflaatio ole talouspolitiikan ongelma lyhyellä aikavälillä. Jos rahapolitiikka pysyy hyperkevyenä pitkään, se lisää kuitenkin pitemmän ajan inflaatioriskejä varsinkin, kun paine raakaöljyn kallistumiseen kasvaa maailmantalouden elpyessä. Jos keskuspankkien exit tapahtuu 2010-11 ajoissa, inflaatio pysyy lähivuodet hyvin hallinnassa. USAn vakava taantuma alkoi joulukuussa 2007. Hurjapäisen elvytyksen ansiosta talous sai kovaa maata jalkojensa alle viime vuoden jälkipuoliskolla ja BKTn supistuminen 2009 jäi -2.4 prosenttiin. Vuonna 2010 BKT kasvaa 3.0 %. Keskuspankki FED kääntää ohjauskoron vähittäiseen nousuun vasta, kun työmarkkinatilanne on ehtinyt parantua selvästi. Ensimmäinen korotus nähdään syksyn aikana. Ylitsepursuavaa likviditeettielvytystä puretaan jo aiemmin. Hyperelvytyksen oikea-aikainen purkaminen on välttämätöntä, jotta inflaatio-odotusten nousu estyy ja uusien kuplien kasvu rajoittuu. Elvytyksen purkaminen jarruttaa kasvua, joka 2011 jää noin 2 prosentin tuntumaan eli yleistä odotusta vaisummaksi. Kiinan BKT kasvaa 9.5 % vuonna 2010 ja 9.0 % vuonna 2011. Kiina päästää lähikuukausien, ehkä jo lähiviikkojen aikana, yuanin vahvistumaan suhteessa dollariin. Euro-BKT supistui -4.0 % 2009, vaikka eurotalous kääntyi kasvuun jo kesän 2009 aikana elvytyksen tehotessa ja maailmankaupan vahvistuessa. Kun viime vuoden lopulla talouden vahvistuminen yllättäen katkesi ja kova talvi iski aktiviteettiin kuluvan vuoden alussa, BKTn kasvu 2010 jää 1.2 prosenttiin. Vuonna 2011 kasvua on 1.7 %. Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun syksyllä. Kuluvan vuoden lopussa ohjauskorko on 1.25 % ja 2011 lopussa 2½-3 %. Sekä USAssa että euroalueella keskuspankkien ohjauskorko on tällä hetkellä sillä tasolla, jolle se asetettiin kriisin ollessa pahimmillaan: silloin, kun torjuttiin lamaa. Nyt lama on torjuttu ja hätätila takana, mutta korot ovat edelleen alert-asemassa. Perusennusteessa ohjauskorot kääntyvät nousuun syksyn aikana Atlantin molemmin puolin. Rahapolitiikan käänne 2010 on kuitenkin ehdollinen sille, että talouden nousu osoittautuu kestäväksi. Mikäli uuden taantuman merkit nostavat päätään ns. double-dip -skenaarion mukaisesti, rahapolitiikan normalisoituminen viivästyy. Annamme uhkaskenaariolle, jossa kehittyneiden maiden kasvu painuu uudelleen lähelle nollaa 2010 aikana, 20 prosentin todennäköisyyden, ja uuteen taantumaan vievälle hidastumiselle 10 prosentin todennäköisyyden. Euroalueella nuo todennäköisyydet ovat selvästi suuremmat, 40% ja 20%. Vaikka akuutti kriisi jää taakse, aktiviteetin taso pysyy kehittyneissä maissa pitkään vaisuna. Finanssi- ja rahapolitiikan kiristyminen ja valtionvelan kasvu rajoittavat vuosien ajan kehittyneiden maiden talouskasvua, joka jää totuttua hitaammaksi vuosikymmenen lopulle asti. Suomen talous romahti 2008 lopussa ja 2009 alussa, kun maailmankauppa supistui nopeasti. Puolen vuoden aikana Suomen BKT supistui liki 9 %. Huhti-kesäkuussa 2009 kokonaistuotannon alamäki hidastui ja kesän lopulla talous kääntyi varovaiseen kasvuun. Varsinainen taantuma kesti vain muutaman kuukauden, mutta sen voima oli hurja. Pudotus oli rajumpi, mutta onneksi lyhyempi, kuin 90-luvun alussa. BKT supistui -7.8 % 2009 eli enemmän kuin yhtenäkään vuonna sitten kansalaissodan 1918. Kokonaistuotannon elpyminen pysähtyi yllättäen 2009 lopussa. Kun kylmä talvi ja ahtaajien lakko rasittavat alkuvuotta, BKTn kasvu 2010 jää 1.2 prosenttiin. Vuonna 2011 BKT lisääntyy 2.3 % ja siitä eteenpäin kasvu vakiintuu noin 2 prosentin tasolle. Kilpailijamaita suuremmat palkankorotukset viime vuosina ovat rapauttaneet hintakilpailukykyämme ja se rasittaa talouskasvua paitsi ennustejaksolla myös sen jälkeen. Työttömyysaste nousee viime vuoden 8.2 prosentista 9.7 prosenttiin 2010 ja alenee 9.3 prosenttiin 2011. Inflaatio, joka oli 0.0 % vuonna 2009, on 1.1 % vuonna 2010 ja 1.6 % 2011. Keskeiset epävarmuudet ja uhkat Globaali taantuma on takana ja maailmantalous kasvaa 3 3/4 % sekä 2010 että 2011. Elpymisen käynnistymistä tukivat 1) ekspansiivinen rahapolitiikka, 2) ekspansiivinen finanssipolitiikka, 3) rahoitusmarkkinoiden normalisoituminen ja 4) luottamuksen vahvistuminen. Uhkaskenaariossa elpyminen katkeaa esimerkiksi uusiin rahoitusmarkkinahäiriöihin, öljyn rajuun kallistumiseen tai elvytyspolitiikan liian nopeaan lopettamiseen. Epävarmuuden lähteitä on lukuisia. Tuleeko finanssimarkkinoilta uusia häiriöitä? Jääkö Kreikan kriisi yksittäistapaukseksi? Vahvistuuko yksityinen kulutus vai rapauttaako korkea työttömyys kotitalouksien luottamuksen? Alkavatko yritykset investoida? Onnistuuko talouspolitiikan exit? Kestääkö asuntomarkkina lainakorkojen nousun? Jos keskuspankkien exit toteutuu Atlantin molemmin puolin oikea-aikaisesti, inflaation irtipääsy on epätodennäköinen. Jos talouspolitiikan hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa 2010-11, inflaatioriskistä tulee todellinen. Kiina-riski on, että elvytyksellä vauhtiin sysätty kasvu alkaa yskiä 2010 aikana. Kiinan tuonnin väheneminen heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan myös raaka-ainetuottajiin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Eikä pidä aliarvioida potentiaalisia vaikutuksia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihinkaan. Tällä hetkellä pidämme Kiina-riskejä toissijaisina. Pitkässä juoksussa ympäristöongelmat ja yhteiskunnallisen vakauden vaarantuminen ovat Kiinan menestystarinan merkittävimmät uhkat. Suomen lyhyen välin riskit liittyvät viennin elpymiseen, työttömyyden nousuun ja kuluttajien luottamukseen. Suuri huoli on kilpailukyvyn rapautuminen, joka johtuu kilpailijamaita nopeammasta palkkojen noususta. Kun sähkötekninen teollisuus on kypsymässä matalan kasvun sektoriksi ja väestön ikääntyminen etenee, taloutemme trendikasvu hidastuu pysyvästi. Pitkän ajan riski on, että rakenteiden ja asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää tuottavuuskasvua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pystytäänkö välttämään syrjäytymistä ruokkivat, Manner-Euroopasta tutut virheet maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa? Globaalitalouden pitkän aikavälin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja kasvihuonekaasujen hillitsemiseen. Toinen -- paitsi kaikkia kehittyneitä maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) koskettava -- pitkän aikavälin megahaaste liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen. Aktian taloudellinen katsaus Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki; viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi. AKTIA PANKKI OYJ Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543 Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström, puh. 010 247 6294 Jakelu: Tiedotusvälineet