Aktian Taloudellinen katsaus 2/2010

Lehdistötiedote                                                                 
vapaasti julkaistavissa                                                         
20.4.2010 klo 10.00                                                             
Aktian Taloudellinen katsaus 2/2010                                             

FINANSSIKRIISIN VAIKUTUS VAIMENEE JA GLOBAALI ELPYMINEN ETENEE                  
MAAILMANTALOUDEN PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN AASIAAN KIIHTYNYT                     
SUOMI NOUSEE, MUTTA KUOPPA ON KOVIN SYVÄ                                        
Vuoden 2009 keskeinen ennustekysymys oli "onnistuuko elvytys". Ennustimme jo    
tammikuussa 2009, että se onnistuu ja maailmantalouden nou­su­kään­ne näh­dään  
syksyllä 2009. Niin myös kävi. Ennusteen 2010-11 ykkös­kysymykset ovat          
"onnistuuko elvytyspolitiikan exit" ja "mikä on tulevan kasvun kulma­ker­roin". 
Jos ja kun kasvu jää kehit­ty­neissä maissa vuosien ajaksi selvästi hitaammaksi 
kuin mihin totuttiin ennen kriisiä, finanssikriisi jälkivaikutuksineen merkitsee
maailman­talouden painopisteen nopeutuvaa siirtymistä Aasiaan.                  

Maailmantalouden taantuma alkoi ke­väällä 2008 ja se päättyi kesään 2009        
tultaessa. Se, että Suuri Lama vältettiin, joh­tui talouspolitiikan en­nen      
näke­mättömän voimak­kaasta, samanaikaisesta elvytyksestä USAssa, Kiinassa,     
Japanissa ja Euroopassa. Kun Aasia lähti kasvuun jo vuosi sitten keväällä ja    
ulko­maan­kauppaa käyvien yritysten rahoi­tus alkoi helpottua kehittyneissä     
maissa, maa­il­man­kauppa kääntyi nousuun kesän 2009 aikana. Elvytyksessä       
kumuloitunut velka on kuitenkin niin suuri ja sen sulatta­mi­­nen kehittyneissä 
maissa vie niin kauan, että maailmantalouden nopea paluu entiseen               
tren­di­kasvuun on toive­ajattelua.                                             

Varsinkin Yhdysvalloissa keskuspankin agg­res­sii­­visuus on ollut en­nen       
näkemätön. Kun siihen yh­distyy fi­nans­­­­si­­politiikka, joka vei             
budjettivajeen yli 10 prosenttiin BKTsta 2009, elvytys­pa­nos lienee suu­rin    
koskaan nähty. Yhdysvaltain joulukuussa 2007 alkanut taantuma on pisin sitten   
Suu­ren Laman.                                                                  

Vaikka euroalueen taantuma alkoi jo keväällä 2008, EKP käänsi ohjauskorkonsa    
laskuun vasta loka­kuus­sa 2008. Aggres­sii­vinen laskujakso vei ohjauskoron 1.0
prosenttiin touko­kuussa 2009. EKP otti monien muiden keskuspankkien tavoin     
käyttöön myös ns. epätavan­omaisen keskus­pank­kipolitiikan työkalupa­kin.      
Mata­lat korot, rahoituksen saatavuuden paraneminen, maailmankaupan elpy­mi­nen 
ja kansallinen elvytys kään­­sivät talouden kasvuun Saksassa ja Ranskassa jo    
keväällä 2009. Muualla Euroopassa suhdan­ne­kään­ne ajoit­tui heinä-syyskuuhun. 
Elvytys nosti euro­maiden yhteen­las­ketun budjettivajeen 6 pro­sent­tiin BKTsta
2009 ja vaje supistuu ennustejaksolla vain vähän. Kreikan velkakriisi, joka     
palaa ajoittain  otsikoihin  jatkossakin, ei vaaranna euroalueen vakautta eikä  
eurotalouden elpymistä.                                                         

Kokonai­suu­tena katsoen kehittyneiden maiden yhteenlaskettu velka nousee ennen 
näkemättömälle tasol­le. Velan rahoittaminen saattaa johtaa pitkien korkojen    
merkittäväänkin nousuun. Jos niin käy, se heijastuisi myös yrityslainojen       
korkoihin. Jos pitkät korot nousevat merkittävästi samaan aikaan, kun           
rahapolitiikka kiristyy ja budjetti­vajeita sulatetaan, finanssikriisin         
seurausvaikutukset rajoittavat velkaantuneiden maiden kasvua vielä              
voimallisemmin kuin tänään uskalletaan ennustaa.                                

Suomen taantuma alkoi loppusyksyllä 2008 ja päättyi syksyyn 2009 tultaessa.     
Taantuma ei ollut pitkä, mutta sen rajuus oli ainutkertainen. BKT supistui -7.8 
% vuonna 2009 eli enemmän kuin yhtenäkään vuonna sitten kansalaissodan 1918.    

Maailmankaupan elpyminen ja Venäjän talouskasvun virkoaminen tukevat vientiämme 
ennuste­jaksolla. Kun elpyminen pysähtyi viime vuoden lopulla, kova talvi painoi
aktiviteettia kuluvan vuoden alussa sekä meillä että meille tärkeissä           
vientimaissa ja päälle tuli ahtaajien lakko, BKT 2010 kasvaa vain 1.2 %.        
Kor­jaus­liikkeen ansiosta ensi vuonna päästään 2.3 prosentin kasvuun. Jo 2011  
lopulla kasvuvauhti vakiintuu noin 2 prosentin tasolle ja heilahtelee sen       
tuntumassa ennustejakson jälkeen. Taloutemme keskikasvu jää siis selvästi       
matalammaksi kuin se, johon ennen kriisiä oli totuttu. Työt­tömyys lisääntyy    
vielä, mutta alkaa jo vuoden jälkipuoliskolla hitaasti supistua. Pahimmat       
työttömyyden lisääntymistä koskevat uhkakuvat eivät siis toteudu eivätkä vauriot
vertaudu 90-luvun alun laman menetyksiin. Talouspolitiikan liian nopea          
kiristäminen saattaisi vaarantaa tämän kehityskuvan ja olisi siten vakava virhe.

Taantuma päättyi nopeammin kuin monet uskoivat. Talouden tila on silti heikko   
vielä vuosien ajan. Suomessa kokonaistuotanto saavuttaa kesän 2008 lakipisteen  
uudes­taan aikaisintaan 2012. Siksi julkisen talouden kestävyys ja              
hyvinvointipalvelujen turvaaminen pysyvät talous­politiikan työlistan           
kärkisijoilla. Keskipitkällä aikavälillä Suomen kasvumahdol­li­suuksia kaventaa 
kilpailukyvyn rapautuminen, jota viime vuosien kil­pai­li­ja­mai­ta suuremmat   
palkan­korotukset ovat ruokkineet.                                              

Yksi kriisin opetuksista on se, että talouspolitiikan rooli on keskeinen myös   
tämän päivän modernissa, globa­li­soi­tu­neessa maailmassa. Talouspolitiikka oli
päättymässä olevan kriisin keskeinen kätilö. Vaikka talous­politiikka oli myös  
se ratsuväki, joka pelasti maailman 30-luvun laman globaalilta toisinnolta,     
voiko sille antaa sankarin viitan siitä, että se auttoi maailmantalouden ulos   
itse aiheuttamastaan kriisistä? Pelastusoperaation laskuja maksetaan ympäri     
maailmaa vuosien ajan korkeamman työttömyyden, hitaamman elintason nousun ja    
julkisten palvelujen karsimisen muodossa.                                       

Kaiken koetun vuoksi talouspolitiikan doktriinit ja niiden takana olevat        
talousopit vaativat syvällistä uudelleenarviointia tulevien vuosien aikana.     
Tammikuun jälkeen tapahtuneet ennusteilmapiirin tärkeimmät muutokset ovat:      
USAssa hyperelvytyksen vauhdittama 2009 lopun talouskasvu ylitti odotukset. Nyt 
konsensusennuste on, että kasvu va­kiin­tuu 3-3½ pro­sen­ttiin 2010-11.         
Toisaalta vahvasti on esillä myös se näkemys, että elvytyksen purkaminen ja     
pitkien korkojen nou­su painavat kasvun 2 pro­sen­tin tasolle jo kesään         
mennessä. Jälkimmäinen on lähempänä meidän odotustamme.                         
Kiinan ja Intian vedossa Aasia on elpynyt odotettuakin nopeammin. Samaan aikaan 
kes­­kus­telu Kiinan ylikuumenemisesta ja inflaatioriskeistä on entisestään     
aktivoitunut. Exit-riskit ovat nyt huomion keskipisteessä.                      
Euroalueen kasvun pysähtyminen 2009 lopussa oli yllätys ja suuri pettymys, joka 
on lietso­nut Euroopan kasvumahdollisuuksia koskevaa skeptisyyttä. Kreikan      
rahoituskriisi on lisännyt huolta entisestään.                                  
Keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta jatkuu kiihkeänä.  
Vaikka hintapaineet ovat lyhyellä täh­täi­mellä pienet, olemme pitäneet ja      
pidämme varsinaisen def­­laation toden­nä­köi­syyttä vähäisenä. Pi­tem­mäl­lä   
tähtäimellä kiihtyvän inflaation todennäköisyyttä on vaikeampi arvi­oida. Jos   
raha­po­li­tiik­ka kiris­tyy ja kes­kus­pank­kien exit toteutuu ajoissa,        
inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos talous­poli­tii­kan             
hyperelvyttävyyden purkaminen 2010-11 myöhästyy, inflaatio­riskistä 2011-2013   
tulee todellinen.                                                               
Kehittyneiden talouksien valtionvelan kasvun vaikutuksia potentiaalisen         
tuotannon kasvu­vauh­tiin pohditaan yhä yleisemmin. Yksi keskeinen odotuksiin   
vaikuttava tekijä liittyy pitkien korkojen nousuun, kun 1) riskipreemiot        
palaavat normaalimmille tasoille ja 2) kehittyneiden maiden yhteenlaskettu      
valtionvelka nousee ennen näkemättömälle tasolle.                               
Eri valtioiden eritahtinen velkaantuminen, jonka lopullisia saldoja on vielä    
vaikea arvioida, te­­kee valuuttakursseihin kohdis­tu­vien painei­den           
ennakoi­misen poik­keuk­sellisen hanka­laksi. Kiinan yuanin aliarvostus on      
kurssikeskustelun keskiössä.                                                    
Raakaöljyn hinta nousi nopeasti 2009 aikana. Hyper­kevyt rahapolitiikka         
kasvattaa huolta raaka-aineiden hintakuplan kehittymisestä maailmantalouden     
elpyessä.                                                                       
Suomen kokonais­tuo­tannon nousu pysähtyi vastoin odotusta 4. neljänneksellä    
eikä petty­mystä helpota se, että seisahdus oli yleiseurooppalainen. Vaikka     
Suomi kärsi vientivetoisena maana maail­man­­kau­­pan ro­mah­duksesta monia     
muita enem­­­män, maailmankaupan elpy­minen ei ole vielä heijastunut vientiimme.
Venäjän­vien­­timme supistui kriisin aikana erityisen rajusti, eikä sen         
elpymisestä ole merkkejä vaikka Venä­jän tuonnissa vahvistumista on näkynyt.    
Keskeiset talousluvut                                                           
Finanssikriisin kär­­jistyminen syksyllä 2008 johti maa­il­man­kaupan rajuun    
supistumiseen. Va­ka­va taan­­tu­ma levisi ja maail­man­talous supis­tui 2009   
yli prosentin ja 30-luvun laman glo­baali toisinto vältettiin vain              
ta­lous­­po­­li­tii­kan ai­nut­­laa­tui­sen agg­res­sii­visuu­den ansiosta.     
Maail­man­ta­lou­den taantuma päättyi kesällä 2009. Maa­il­man­­­ BKT kas­vaa 3 
3/4 % 2010 ja 2011. Kehit­ty­vät ta­lou­det kas­va­vat 5-6 % per annum, kun taas
kehitty­neiden maiden kasvu jää 1½-2½ prosenttiin.                              
Taloustilanteen heikkeneminen pai­noi ke­hittyneissä maissa kotoperäisen        
inflaa­tion las­­kuun eikä inflaatio ole talouspolitiikan ongelma lyhyellä      
aikavälillä. Jos rahapolitiikka pysyy hyperkevyenä pitkään, se lisää kuitenkin  
pitemmän ajan inflaatio­riskejä varsinkin, kun paine raaka­öljyn                
kallistu­mi­seen kasvaa maailmantalouden elpyessä. Jos keskus­pankkien exit     
tapahtuu 2010-11 ajoissa, inflaatio pysyy lähivuodet hyvin hallinnassa.         
USAn vakava taantuma alkoi joulukuussa 2007. Hurjapäisen el­vy­tyk­sen ansiosta 
talous sai kovaa maata jal­ko­jen­sa alle viime vuoden jälkipuoliskolla ja BKTn 
supistuminen 2009 jäi -2.4 prosenttiin. Vuonna 2010 BKT kasvaa 3.0 %.           
Kes­kus­­pank­­ki FED kääntää oh­jaus­­­koron vähit­täi­seen nou­suun vasta, kun
työmarkkinatilanne on ehtinyt parantua selvästi. Ensimmäi­nen korotus nähdään   
syksyn aikana. Ylitsepursuavaa lik­vi­di­teetti­elvytystä pu­re­taan jo aiemmin.
Hyperelvytyksen oikea-aikainen pur­kami­nen on välttämätöntä, jot­ta            
inflaatio-odotusten nousu estyy ja uusien kuplien kasvu rajoittuu. Elvy­tyk­sen 
purka­mi­nen jarruttaa kasvua, joka 2011 jää noin 2 prosentin tuntumaan eli     
yleistä odotusta vaisummaksi.                                                   
Kiinan BKT kasvaa 9.5 % vuonna 2010 ja 9.0 % vuonna 2011. Kiina päästää         
lähikuukausien, ehkä jo lähiviikkojen aikana, yuanin vahvistumaan suhteessa     
dollariin.                                                                      
Euro-BKT supistui -4.0 % 2009, vaikka eurotalous kääntyi kasvuun jo kesän 2009  
aikana elvy­tyksen tehotessa ja maailman­kau­pan vahvistuessa. Kun viime vuoden 
lopulla talouden vahvistuminen yllättäen katkesi ja kova talvi iski             
aktiviteettiin kuluvan vuoden alussa, BKTn kasvu 2010 jää 1.2 prosenttiin.      
Vuonna 2011 kasvua on 1.7 %.                                                    
Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun syksyllä. Kuluvan vuoden  
lopussa ohjauskorko on 1.25 % ja 2011 lopussa 2½-3 %.                           
Sekä USAssa että euroalueella keskuspankkien ohjauskorko on tällä hetkellä sillä
tasolla, jolle se asetettiin kriisin ollessa pa­him­­millaan: silloin, kun      
torjuttiin lamaa. Nyt lama on torjuttu ja hätätila takana, mutta korot ovat     
edelleen alert-asemassa. Pe­rus­ennusteessa ohjauskorot kääntyvät nousuun syksyn
aikana Atlantin molemmin puolin. Raha­­poli­tiik­an käänne 2010 on­ kui­­tenkin 
ehdollinen sille, että talouden nousu osoittautuu kestäväksi. Mikäli uuden      
taantuman merkit nosta­vat päätään ns. doub­le-dip -ske­naarion mukaisesti,     
raha­po­li­tii­kan nor­ma­­li­soi­tumi­nen viiväs­tyy. Annamme                  
uh­ka­skenaariolle, jossa kehit­ty­nei­den maiden kasvu painuu uudelleen lähelle
nollaa 2010 aikana, 20 prosentin toden­näköisyyden, ja uuteen taantumaan        
vie­väl­le hidas­tu­miselle 10 prosentin todennä­köi­syyden. Euroalueella nuo   
todennäköisyydet ovat selvästi suuremmat, 40% ja 20%.                           
Vaikka akuutti kriisi jää taakse, aktiviteetin taso pysyy kehittyneissä maissa  
pitkään vaisuna. Finanssi- ja raha­politiikan kiristyminen ja valtionvelan kasvu
rajoittavat vuo­sien ajan kehit­ty­nei­den maiden ta­lous­kasvua, joka jää      
totuttua hitaammaksi vuosikymmenen lopulle asti.                                
Suomen talous romahti 2008 lopussa ja 2009 alussa, kun maailmankauppa supistui  
nopeasti. Puolen vuoden aikana Suomen BKT supistui liki 9 %. Huhti-kesäkuussa   
2009 kokonaistuotannon alamäki hidastui ja kesän lo­pulla talous kääntyi        
varo­vai­seen kasvuun. Varsinainen taantuma kesti vain muu­taman kuu­kau­den,   
mutta sen voima oli hurja. Pudotus oli rajumpi, mutta onneksi lyhy­em­pi, kuin  
90-luvun alussa. BKT supistui -7.8 % 2009 eli enemmän kuin yhtenäkään vuonna    
sitten kansalaissodan 1918.                                                     
Kokonaistuotannon elpyminen pysähtyi yllättäen 2009 lopussa. Kun kylmä talvi ja 
ah­taa­jien lakko rasittavat alkuvuotta, BKTn kasvu 2010 jää 1.2 prosenttiin.   
Vuonna 2011 BKT lisääntyy 2.3 % ja siitä eteen­päin kasvu vakiintuu noin 2      
prosentin tasolle.  Kil­pai­­lijamaita suuremmat palkan­koro­tuk­set viime      
vuosina ovat rapaut­taneet hinta­kil­pai­lu­kykyämme ja se rasit­taa            
talou­skasvua paitsi ennus­te­jaksolla myös sen jälkeen.                        
Työttömyysaste nousee viime vuoden 8.2 prosentista 9.7 prosenttiin 2010 ja      
alenee 9.3 prosenttiin 2011. Inflaatio, joka oli 0.0 % vuonna 2009, on 1.1 %    
vuonna 2010 ja 1.6 % 2011.                                                      

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat                                                 
Glo­baa­li taan­tu­ma on takana ja maailmantalous kasvaa 3 3/4 % sekä 2010 että 
2011. Elpymisen käynnistymistä tukivat 1) ekspansiivinen rahapolitiikka, 2)     
ekspansiivinen finans­si­­po­li­tiik­ka, 3) rahoitusmarkkinoiden                
normalisoituminen ja 4) luottamuksen vahvistu­minen. Uhkaske­naa­ri­os­sa       
elpyminen katkeaa esimerkiksi uusiin rahoitus­markkina­häi­ri­öi­hin, öljyn     
rajuun kallistumiseen tai elvytyspolitiikan liian nopeaan lopettamiseen.        
Epävarmuuden lähteitä on lukuisia. Tuleeko finanssi­mark­ki­noil­ta uusia       
häiriöitä? Jääkö Kreikan kriisi yksittäis­tapaukseksi? Vahvistuuko yksityinen   
kulutus vai ra­paut­taako korkea työttömyys koti­ta­louksien luottamuksen?      
Alkavatko yritykset investoida? Onnistuuko talouspo­li­tii­kan exit? Kestääkö   
asuntomarkkina lainakorkojen nousun?                                            
Jos kes­kus­pank­kien exit toteutuu Atlantin molemmin puolin oikea-aikaisesti,  
inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos talous­poli­tii­kan             
hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa 2010-11, inflaatio­riskistä tulee          
todellinen.                                                                     
Kiina-riski on, että elvytyksellä vauhtiin sysätty kasvu alkaa yskiä 2010       
aikana. Kiinan tuonnin väheneminen heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan myös     
raaka-aine­tuot­ta­jiin Afrikassa ja Etelä-Ame­rikassa. Eikä pidä aliarvioida   
potentiaalisia vai­ku­­tuk­sia Eurooppaan ja Yhdysval­toi­hinkaan. Tällä        
hetkellä pidämme Kiina-riskejä toissijaisina. Pitkässä juoksussa                
ym­pä­ris­tö­ongelmat ja yhteis­kun­nal­lisen vakauden vaarantu­mi­nen ovat     
Kiinan menestystarinan merkittävimmät uhkat.                                    
Suomen lyhyen välin riskit liittyvät viennin elpymiseen, työttömyyden nousuun ja
ku­lut­ta­­­­­jien luottamukseen. Suuri huoli on kil­pailukyvyn rapautuminen,   
joka johtuu kilpailijamaita nopeammasta palk­­ko­jen noususta. Kun              
sähkö­tekninen teolli­suus on kypsy­mäs­sä matalan kas­­vun sek­to­­rik­si ja   
väes­tön ikääntyminen etenee, taloutemme trendi­kasvu hidas­­tuu pysyvästi.     
Pitkän ajan ris­ki on, että ra­ken­­tei­den ja asenteiden luutumisen vuoksi emme
pysty punomaan yhteen hyvää tuot­­ta­vuus­­kas­vua ja lisääntyvää maahanmuuttoa.
Pysty­täänkö välttä­mään syrjäy­tymistä ruok­kivat, Man­ner-Euroopasta tutut    
virheet maahan­muut­tajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?               
Globaalitalouden pitkän aikavälin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja     
kasvihuone­kaa­­­­­sujen hillitsemiseen. Toinen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä 
maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­ket­tava -- pitkän    
aikavälin mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.  


Aktian taloudellinen katsaus                                                    
Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata  
osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki;                
viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.               



AKTIA PANKKI OYJ                                                                

Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543              

Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström, puh. 010 247 6294                        

Jakelu: Tiedotusvälineet