Aktian Taloudellinen katsaus 1/2010

Lehdistötiedote                                                                 
vapaasti julkaistavissa                                                         
14.1.2010 klo 10.00                                                             

Aktian Taloudellinen katsaus 1/2010                                             

Maailmantalouden taantuma takana                                                
Suomen elpyminen alkanut, mutta noususta ei tule kovin juhlava  
                
Ennustimme tammikuussa 2009, että kansainvälinen elvytys onnistuu ja            
maailmantalouden nou­su­kään­ne näh­dään syksyllä 2009. Silloin hypoteesiimme   
suhtauduttiin epäillen. Nyt, kun elpyminen on meneillään, pääkysymys 2010-11    
koskee talouspolitiikan exit-strategioiden onnistumista ja tulevan kasvun       
kulma­ker­rointa. Kun odotamme, että kasvu jää kehittyneissä maissa monien      
vuosien ajaksi selvästi hitaam­maksi kuin mihin totuttiin ennen kriisiä,        
finanssikriisi jälkivaikutuksineen merkitsee maailman­talouden painopisteen     
nopeutuvaa siirtymistä Aasiaan.                                                 

Maailmantalouden taantuma alkoi ke­väällä 2008 ja se päättyi kesään 2009        
tultaessa. Se, että Suuri Lama vältettiin, joh­tuu talouspolitiikan en­nen      
näke­mättömän voimak­kaasta, samanaikaisesta elvytyksestä USAssa, Kiinassa,     
Japanissa ja Euroopassa. Kun Aasia lähti kasvuun jo keväällä ja rahoituksen     
saatavuus alkoi parantua myös ulkomaankaupassa, maa­il­man­kauppa kääntyi       
nousuun kesän aikana. Elvytyksessä kumuloitunut velka on kuitenkin niin suuri ja
sen sulatta­mi­­nen vie niin kauan, että maailmantalouden nopea paluu viime     
vuosien tren­di­kasvuun on toive­ajattelua.                                     

Varsinkin Yhdysvalloissa keskuspankin agg­res­sii­­visuus on ollut en­nen       
näkemätön. Kun siihen yh­distyy fi­nans­­­­si­­politiikka, joka vei             
budjettivajeen 12 prosenttiin BKTsta 2009, elvytys­pa­nos lienee suu­rin koskaan
nähty. Yhdysvaltain joulukuussa 2007 alkanut ja 24-25 kuukautta kestänyt        
taantuma on pisin sitten Suu­ren Laman.                                         

Vaikka euroalueen taantuma alkoi jo keväällä 2008, EKP käänsi ohjauskorkonsa    
laskuun vasta loka­kuus­sa 2008. Siitä alkoi aggres­sii­vinen laskujakso, joka  
vei ohjauskoron 1.0 prosenttiin touko­kuussa 2009. Viime kesänä myös EKP otti   
käyttöön ns. epätavan­omaisen keskuspankkipolitiikan työkalupa­kin. Mata­lat    
korot, rahoituksen saatavuuden paraneminen, maailmankaupan elpyminen ja         
kansallinen elvytys kään­­sivät talouden kasvuun Saksassa ja Ranskassa jo       
keväällä 2009. Muualla Euroopassa suhdan­ne­kään­ne ajoit­tui heinä-syyskuuhun. 
Elvytys nosti euro­maiden yhteenlasketun budjettivajeen 6½-7 pro­sent­tiin      
BKTsta 2009 ja vaje supistuu ennustejaksolla vain vähän. Eurovaltiot            
velkaantuvat rajusti ja kokonai­suu­tena katsoen kehittyneiden maiden           
yhteenlaskettu velka nousee ennen näkemättömälle tasolle. Velkaa tuskin saadaan 
rahoitettua ilman pitkien korkojen selvää nousua. Vaarana on, että korkojen     
noususta tulee merkittävästi yleisiä odotuksia suurempi. Jos niin tapahtuisi, se
heijastuisi myös yrityslainojen korkoihin. Kun pitkät korot nousevat samaan     
aikaan, kun rahapolitiikkaa normalisoidaan ja budjetti­vajeita sulatetaan,      
finanssikriisin seurausvaikutukset rajoittavat euroalueen kasvua vuosien ajan.  

Suomen taantuma alkoi loppusyksyllä 2008 ja päättyi 9 kuukautta myöhemmin.      
Taantuma ei ollut pitkä, mutta sen rajuus oli ainutkertainen ja BKT supistui    
-7.5 % vuonna 2009. Taan­tuma päättyi syksyyn tulta­essa. Maailmankaupan        
elpyminen ja Venäjän talouskasvun virkoaminen tukevat vientiämme                
ennuste­jaksolla ja BKT kasvaa 2.0 % sekä vuonna 2010 että 2011. Työt­tömyys    
lisääntyy silti vielä kuukausien ajan ja keskimääräinen työttömyysaste 2010     
kohoaa 10.0 prosenttiin. Työttömyyden nousu alkaa kuitenkin hidastua jo kesää   
kohti eivätkä pahimmat uhkakuvat toteudu. Työt­tö­myyden vaikein vaihe jää      
kesällä taakse eivätkä vauriot vertaudu 90-luvun alun laman menetyksiin.        
Talouspolitiikan liian nopea kiristäminen saattaisi vaarantaa elpymisen         
etenemisen ja siksi se olisi vakava virhe.                                      

Taantuma päättyi nopeammin kuin monet uskoivat vielä vähän aikaa sitten.        
Talouden tila on silti heikko vielä vuosien ajan. Suomessa kokonaistuotanto     
saavuttaa kesän 2008 lakipisteen uudes­taan ehkä vasta 2012. Siksi julkisen     
talouden kestävyys ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen eivät poistu            
talous­politiikan asialistalta taantuman päätyttyä. Keskipitkällä aikavälillä   
Suomen kasvumahdol­li­suuksia kaventaa kilpailukyvyn rapautuminen, jota viime   
vuosien kil­pai­li­ja­mai­ta systemaattisesti suuremmat palkan­korotukset ovat  
ruokkineet.                                                                     

Yksi kriisin opetuksista on se, että talouspolitiikan rooli on keskeinen myös   
tämän päivän modernissa, globa­li­soi­tu­neessa maailmassa. Talouspolitiikka oli
päättymässä olevan kriisin keskeinen kätilö. Vaikka talous­politiikka oli myös  
se ratsuväki, joka pelasti maailman 30-luvun laman globaalilta toisinnolta,     
voiko sille antaa sankarin viitan siitä, että se auttoi maailmantalouden ulos   
itse aiheuttamastaan kriisistä? Pelastusoperaation laskuja maksetaan ympäri     
maailmaa vuosien ajan korkeamman työttömyyden, hitaamman elintason nousun ja    
julkisten palvelujen karsimisen muodossa.                                       

Kaiken koetun vuoksi talouspolitiikan doktriinit ja niiden takana olevat        
talousopit vaativat syvällistä uudelleenarviointia tulevien vuosien aikana.     

Syyskuun jälkeen tapahtuneet ennusteilmapiirin tärkeimmät muutokset ovat:       
- Kehittyvien maiden ansiosta maailmantalouden taantuma päättyi jo keväällä
2009 
ja syksyllä julkistetut tilastot kertoivat, että kokonais­tuo­tanto oli         
kääntynyt kasvuun myös kehittyneissä maissa.                                    
- Taantuman päätyttyä sekä USAssa että euroalueella päähuoleksi on noussut 
elvy­tyk­sen kasvattaman valtionvelan vaikutus tulevien vuosien                 
kasvumahdollisuuksiin.                                                          
- Kiinan ja Intian kasvun kestävyyttä koskevat epäilyt väistyivät vuoden loppua 
kohti.                                                                          
- Keskeisten maiden johtajat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että a) 
el­vy­tystä ei tule lopettaa liian nopeasti, b) rahoi­tus­järjestelmän          
regulaatiota pitää kehittää ja 3) pro­tek­tio­nis­mista kärsisivät kaikki. Nämä 
linjanvedot lisäävät luot­ta­musta talouspolitiikan kykyyn viedä finanssikriisin
ja maailmantalouden taantuman jälkihoito kunniakkaasti satamaan.                
- Elvytyksen aiheuttama eri valtioiden eritahtinen velkaantuminen, jonka 
lopullisia saldoja on vielä vaikea arvioida, on teh­nyt sekä pitkiin korkoihin  
että valuuttakursseihin kohdistuvien painei­den ennakoi­misen poik­keuk­sellisen
hankalaksi.                                                                     
- Keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta on kiihtynyt. 
Asetelmia on hämmentänyt inflaa­tio­huo­lil­­la ja deflaatiopeloilla pallottelu.
Def­­laation toden­nä­köi­syyttä olemme pitäneet pienenä, mutta inflaation      
toden­nä­köisyyttä on vaikeampi arvi­oida. Jos rahapolitiikka kiris­tyy ja      
kes­kus­pank­kien "exit-strategia" toteutuu riittävän nopea­sti, inflaation     
irti­pää­­sy on epätodennä­köi­nen. Jos talous­poli­tii­kan hyperelvyttävyyttä  
ei pureta ajoissa 2010-11, inflaatio­riskistä tulee todellinen.                 
- Raakaöljyn hinta nousi nopeasti 2009 aikana ja -- maailmantalouden elpyessä
-- 
hyper­kevyt rahapolitiikka kasvattaa huolta raaka-aineiden hintakuplan          
kehittymisestä. Samalla inflaatio-odotukset ovat nousseet.                      
- Suomi kärsi vientivetoisena maana maail­man­­kau­­pan ro­mah­duksesta monia 
muita maita enem­män ja vaikutusta vah­visti osaltaan Venäjän vien­nin, joka    
supistui muuta vientiä paljon enemmän, suuri koko. Joulukuussa julkaistujen     
uusien tilastojen mukaan kokonais­tuo­tannon supis­tu­minen hidastui selvästi jo
2. vuosi­nel­jän­nek­sellä 2009 ja varovainen käänne parempaan nähtiin 3.       
nel­jän­neksellä. Näin ollen Suomen elpyminen on lähtenyt liikkeelle muuta      
Eurooppaa seuraten.                                                             

Keskeiset talousluvut                                                           
- Ra­hoi­­tusmark­ki­noi­den globaalin kriisin kär­­jistyminen syksyllä 2008 ja 
maa­il­man­kaupan raju supistuminen levittivät va­ka­van taan­tu­man kai­kil­le 
mantereille. Maail­man­talous supis­tui 2009 -1.3 % (syyskuun ennusteessa       
vastaava luku oli -1.3 %) ja 30-luvun laman globaali toisinto vältettiin vain   
ta­lous­­po­­li­tii­kan ai­nut­­laa­tui­sen agg­res­sii­visuu­den ansiosta.     
Maailmantalouden taantuma päättyi kesällä 2009 ja maa­il­man­­­ BKT kas­vaa 2010
3.4 (3.3) %. Vuonna 2011 kasvu vauhdittuu lähes 4 prosenttiin. Kehit­ty­vät     
taloudet kas­va­vat 2010-11 noin 5-6 % per annum, kun taas kehitty­neiden maiden
kasvu jää 1½-2½ prosenttiin.                                                    
- Vaikka aktiviteetin heikkeneminen pai­noi ke­hittyneissä maissa myös 
kotoperäisen inflaa­tion las­­kuun, deflaatiopelot ovat olleet liioiteltuja.    
Öljyn ja ruoan maailman­markkinahintojen kal­lis­tuminen onkin jo kään­tänyt    
inflaation nousuun lähes kaikissa mais­sa. Kevyt rahapolitiikka lisää           
inflaatioriskejä jatkossa varsinkin, kun paine raakaöljyn kallistu­mi­seen      
kasvaa maailmantalouden elpyessä.                                               
- USAn vakava taantuma alkoi joulukuussa 2007. Vuonna 2009 BKT supistui -2.6
(2.7) 
%. El­vy­tyk­sen ansiosta talous sai kovaa maata jal­ko­jen­sa alle syksyllä ja 
BKT 2010 kasvaa 2.1 (1.8) %. Kun työt­tö­myys on kääntynyt selvään laskuun,     
kes­kus­­pank­­ki FED kääntää oh­jaus­­­koron vähit­täi­seen nou­suun.          
Luultavimmin ensimmäinen korotus nähdään kesällä 2010 sen jälkeen, kun          
ylitsepursuavaa lik­vi­di­teetti­elvytystä on pu­re­ttu jo kevään aikana.       
Hyperelvytyksen oikea-aikainen pur­kami­nen on välttämätöntä, jot­ta            
inflaatio-odotusten nousu ja uusien kuplien kasvu estyy. Elvy­tyk­sen           
purka­mi­nen jarruttaa kasvua ja se jää 2.0 prosenttiin 2011 eli yleistä        
odotusta vaisummaksi.                                                           
- Kiinan BKT kasvaa 9.5 (9.0) % vuonna 2010 ja 9.0 % vuonna 2011. 
- Euroalueen talous kääntyi kasvuun kesän 2009 aikana, kun elvytysvaikutukset 
alkoivat kyp­syä ja maailmankaupan vahvistuminen alkoi. Euro-BKT supistui -3.8  
(3.8) % 2009 ja kasvaa 1.4 (1.2) % 2010. Vuonna 2011 kasvu on 1.7 %.            
- Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun kesällä 2010. Kuluvan 
vuoden lopussa ohjauskorko on 1.50 (1.75) % ja vuoden 2011 lopussa 2½-3 %.      
- Raha­­poli­tiik­an käänne 2010 on­ ehdollinen sille, että talouden nousu 
osoittautuu kestäväksi. Keskei­set kasvuriskit liittyvät rahoitusmarkkinoiden   
normalisoitumiseen, öljyn hintaan ja siihen kuinka kuluttajat reagoivat         
työttömyyden nousuun. Mikäli uuden taantuman merkit nosta­vat päätään ns.       
doub­le-dip -ske­naarion mukaisesti, raha­po­li­tii­kan nor­ma­­li­soi­tumi­nen 
viiväs­tyy. Annamme uh­ka­skenaariolle, jossa kehittyneiden maiden kasvu painuu 
uudelleen lähelle nollaa 2010 aikana, 30 prosentin toden­näköisyyden ja uuteen  
taantumaan vievälle hidas­tu­miselle 15 prosentin todennä­köi­syyden.           
- Vaikka akuutti kriisi jää taakse, aktiviteetin taso pysyy pitkään vaisuna. 
Finanssi- ja raha­politiikan de facto kiristyminen ja valtionvelan kasvu        
rajoittavat kehit­ty­nei­den maiden talous­kasvua vuo­sien ajan.                
- Uusien tilastojen mukaan Suomen talous romahti 2008 lopussa ja 2009 alussa. 
Puolen vuoden aikana BKT supistui liki 9 %. Huhti-kesäkuussa 2009               
kokonaistuotannon alamäki hidastui ja kesän lo­pulla talous kääntyi varovaiseen 
kasvuun. Vaikka varsinainen taantuma kesti vain 9 kuu­kautta, sen voima oli     
hurja. Pudotus oli rajumpi, mutta onneksi lyhy­em­pi, kuin 90-luvun alussa. BKT,
joka supistui -7.5 % 2009, kasvaa 2.0 (1.3) % sekä 2010 että 2011.              
- Työttömyysaste nousee viime vuoden 8.4 prosentista 10.0 (10.2) prosenttiin
2010 
ja alenee 9.5 prosenttiin 2011. Inflaatio, joka oli 0.1 % vuonna 2009, on 1.3   
(1.5) % vuonna 2010 ja 1.7 % 2011. Kilpailijamaita suuremmat palkan­korotukset  
2003-08 rapaut­tivat hinta­kil­pai­lu­kykyämme ja se rasit­taa talou­skasvua    
paitsi ennus­te­jaksolla myös sen jälkeen.                                      

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat                                                 
Glo­baa­li taan­tu­ma on päättynyt. Maailmantalous kasvaa liki 3½% 2010 ja lähes
4% 2011. Luvut aset­tuvat perspektiiviin, kun muistamme, että ennen kriisiä     
maail­man­talouden taantumaksi tul­kittiin pe­riodi, jonka aikana glo­baali     
kasvu jää alle 2-2½ prosenttiin. Silloin työttömyys näet lisääntyy.             

Elpymisen käynnistymistä ovat tukeneet 1) ekspansiivinen rahapolitiikka, 2)     
ekspansiivinen finans­si­po­li­tiik­ka, 3) rahoi­tus­markkinoiden               
normalisoituminen ja 4) luottamuksen vahvistu­minen, joka perustuu kohtiin      
1)-3). Uhkaske­naa­ri­os­sa elpyminen katkeaa esimerkiksi uusiin                
rahoitus­markkina­häi­ri­öi­hin, öljyn rajuun kallistumiseen tai                
elvytyspolitiikan liian nopeaan lopettamiseen. Annamme uh­ka­skenaariolle, jossa
kehittyneiden maiden kasvu painuu uudelleen lähelle nollaa 2010 aikana, 30      
prosentin toden­näköisyyden ja uuteen taantumaan vievälle hidas­tu­miselle 15   
prosentin todennä­köi­syyden.                                                   

Epävarmuuden keskus on USAssa. Jatkuuko finanssimarkkinoiden normalisoituminen  
ilman uusia häiriöitä? Alkaako yksityinen kulutus vahvistua epävarmuuden        
vähentyessä vai ra­paut­taako työttömyyden nousu kotitalouksien luottamuksen?   
Onnistuuko talouspo­li­tii­kan exit-strategia? Jos rahapolitiikka kiris­tyy ja  
kes­kus­pank­kien "exit-strategia" toteutuu Atlantin molemmin puolin riittävän  
nope­as­ti, inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos talous­poli­tii­kan 
hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa 2010-11, inflaatio­riskistä tulee          
todellinen.                                                                     

Kiina-riski on, että elvytyksellä vauhtiin sysätty kasvu alkaa yskiä 2010       
aikana, jolloin Kiinan tuonti vähenisi ja se heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan
myös raaka-aine­tuot­ta­jiin Afrikassa ja Etelä-Ame­rikassa. Eikä pidä          
aliarvioida potentiaalisia vaiku­tuk­sia Eurooppaan ja Yhdysval­toi­hinkaan.    
Tällä hetkellä pidämme Kiina-riskejä lähinnä hypoteettisina. Pitkässä juoksussa 
ympä­ris­tö­ongelmat ja yhteis­kun­nal­lisen vakauden vaarantu­mi­nen ovat      
Kiinan menestystarinan merkittävimmät uhkat.                                    

Suomen lyhyen välin riskit liittyvät viennin elpymiseen, työttömyyden nousuun ja
ku­lut­ta­­­­­jien luottamukseen. Suuri huoli on kil­pailukyvyn rapautuminen,   
joka johtuu suomalaisten palk­­ko­jen noususta 2003-09. Edessä olevat           
tulo­neu­vot­te­lut ovatkin iso ris­ki suo­ma­lai­selle työl­lisyydelle. Kun    
sähkötekninen teolli­suus on kypsy­mäs­sä matalan kas­­vun sek­to­­rik­si ja    
väes­tön ikääntyminen etenee, taloutemme trendikasvu hidas­­tuu pysyvästi.      
Pitkän ajan ris­ki on, että ra­ken­­tei­den ja asenteiden luutumisen vuoksi emme
pysty punomaan yhteen hyvää tuot­­ta­vuus­­kas­vua ja lisääntyvää maahanmuuttoa.
Pysty­täänkö välttä­mään syrjäy­tymistä ruok­kivat, Man­ner-Euroopasta tutut    
virheet maahan­muut­tajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?               

Globaalitalouden pitkän aikavälin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja     
kasvihuone­kaa­­­­­sujen hillitsemiseen. Toinen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä 
maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­ket­tava -- pitkän    
aikavälin mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.  



Aktian taloudellinen katsaus                                                    
Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata  
osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki;                
viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.               


AKTIA PANKKI OYJ                                                                

Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543              
Lähettäjä: Viestintäpäällikkö Malin Pettersson, puh. 010 247 6369               


Jakelu: Tiedotusvälineet

taulukot liitteenä