Aktian Taloudellinen katsaus 3/2013

Lehdistötiedote
vapaasti julkaistavissa
3.10.2013 klo 10.00

EUROLUEEN  TAANTUMA  PÄÄTTYI, MUTTA ELPYMISESTÄ  TULEE  VAISU
SUOMEN  HALLITUKSEN  LUPAAMA  RAKENNEPAKETTI  PARAS  UUTINEN  VUOSIIN

Eurotaantuma päättyi kesään tultaessa ja vahvistuva luottamus tukee elpymistä. Kasvu, jota velkavuoret verottavat, jää kuitenkin vaatimattomaksi.

     Suomen talous näyttää kääntyneen kasvuun, mutta viime vuoden loppu ja kuluvan vuo­den alku olivat niin heikot, että vuosi­tasolla kokonaistuotanto supistuu 2013 saman verran kuin viime vuonna eli -0.8 %. BKT 2014 kasvaa 1.2 % ja 2015 1.6%. Talou­den trendikasvu vakiintuu vuosien ajaksi noin 1½ prosentin tasolle.

    Suomi ajautui taantumaan keväällä 2012. Finanssipolitiikan kiristäminen heikkenevässä taloudessa oli vakava virhe. Ve­ronkoro­tuk­set ja menoleikkaukset syven­sivät taan­tumaa, ja mitä syvempi on taantuma sitä heikompi on julkisen ta­louden tasapaino. Kun riskinä oli luotto­luo­ki­tuk­sen heik­ke­neminen, lyhyen ajan kiristyksestä luo­pu­minen olisi voi­tu kompen­soi­da rat­kai­suilla, jotka vah­vistavat pit­källä aikavälillä talouden kasvupotentiaalia ja valtion­talouden tasa­pai­­noa. Jos pää­tös keveämmästä finanssipolitiikasta olisi liittynyt työnurien pitenemistä tukeviin päätöksiin (ml. elä­ke­iän nosto), Suomen pitkän aikavälin velanhoitokyky olisi vahvistunut. Sen ymmärtävät kansainväliset sijoittajat.

    Kestävyysvaje on todellinen. Suomen kohdalla se on pitkän aikavälin ongelma, joka on järkevää ratkaista pitkän aikavälin ratkaisuilla. Juuri siksi suomalaisen talouspolitiikan suuri positiivinen yllätys oli elokuussa esitelty julkisen talouden tasapainot­ta­mis­paketti, jonka tärkein osa ovat pitkällä aikavälillä toteutettavat rakenneuudistukset. Se kertoo hallituksen vihdoinkin tunnustaneen tosiasiat. Työmarkkinaosapuolet puolestaan näyttävät myöntäneen, että rapautunut kilpailukyky vaikeuttaa vientiä ja talouskasvua.

   Sekä rakenneratkaisut että tulosopimus ovat yhä piirustuspöydällä. Siksi on syytä muistuttaa, että tosiasioiden tunnustaminen on vasta viisauden alku. Vasta teot vahvistavat, että viisauden sanoilla oli katetta.

Kesäkuun jälkeen tapahtuneet ennustenäkymän tärkeimmät muutokset ovat seuraavat:

• USAssa fiscal cliff väl­tettiin vuoden vaihteessa, mutta kevään keskellä juusto­höy­läpe­ri­aat­teel­la toimiva julkisten menojen leikkausohjelma (sequester) aktivoitui. Sen pelättiin lisäävän epävarmuutta ja jarruttavan talou­den aktiviteettia, mutta vastoin odotuksia talouden elpyminen on jatkunut. Lähiajan uhkana on, että poliittinen sotatila estää sovun velkakaton nostamisesta.
• Kiinan johtoon nousseet Xi Jingping, puoluesihteeri ja presidentti, sekä Li Keqiang, pääministeri, ovat korostaneet uudis­tus­po­li­tiikan merkitystä ja uusia avauksia on myös kuultu. Vaikka merkittäviä elvytystoimia ei ole nähty, talouskasvu on jossakin määrin vahvistunut.
• Eurooppa ajautui taantumaan 2011 lopussa. Tuoreet tilastot kertovat sen päättyneen kesään 2013 tultaessa. Elpyminen jää kuitenkin vaisuksi ja politiikkaan liittyvät epävarmuudet pitävät yllä riskiä, että vihreät versot jäätyvät jälleen kerran.
• Spekulaatio euroalueen hajoamisesta on ohi ja valtionlainojen korot ovat laskeneet kriisimaissa. Kyproksen kriisin jälkeen EKP laski ohjauskorkoa 0.25 %-yksikköä eli 0.5 prosenttiin. Vahvistuneet talousluvut ovat vähentäneet odotuksia ohjauskoron lisälaskusta.
• Yhdys­valtain keskuspankki FED ilmoitti joulukuussa 2012, että ultramatalien korkojen politiikkaa jatketaan niin kauan kuin työttömyys­aste on yli 6.5 %. Ehtona on, että FEDin oma inflaatio-odo­tus on alle 2.5 %. Lisäksi se ilmoitti ostavansa kuu­kau­sit­tain 85 mrd dollarilla valtiovelkakirjoja ja asuntolainaperustaisia velkapapereita. Toukokuussa 2013 FED vihjasi, että näitä QE3-arvopaperiostoja aletaan vähentää syyskuussa. Syyskuun kokouksessaan FED hämmensi markkinat ja ekonomistit peräytymällä ”lupauksestaan”. Luultavasti politiikkakäänne on kuitenkin lykkääntynyt vain 2-4 kuukaudella.
• Suomen viime kesäkuussa julkistetut BKT-luvut osoittivat, että viime vuoden sukellus oli ennakoituakin rajumpi. Siksi vuoden 2013 kasvuennusteita on korjattu alas. Vienti ei vedä ja teolli­suus­tuotanto vähenee. Finanssipolitiikan kiristys heikentää muutenkin vaisuja kasvunäkymiä. Nyt näyttää siltä, että BKT 2013 supistuu vuositasolla yhtä paljon kuin viime vuonna siitä huolimatta, että kasvu on jo alkanut ja se vahvistuu syksyn aikana.
• Suomalaisen talouspolitiikan suurin positiivinen yllätys vuosikausiin oli elokuussa esitelty julkisen talouden tasapainot­ta­mis­paketti, jonka tärkein osa ovat pitkällä aikavälillä toteutettavat rakenneuudistukset. Hallitus näyttää vihdoinkin tunnustaneen talouden tilaa kos­kevat tosiasiat. Työmarkkinaosapuolet puolestaan näyttävät myöntäneen, että rapautunut kilpailukyky vaikeuttaa vientiä ja talouskasvua ja siten myös työllisyyden turvaamista ja kestävyysvajeen korjaamis­ta. Sekä rakenneuudistukset että tulosopu ovat yhä piirustuspöydällä. Vaikka tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, vasta teot vahvistavat oliko viisauden sanoilla katetta.

Keskeiset ennusteluvut

• Kriisitunnelma, joka lähti leviämään USAn asuntomarkkinoilta elokuussa 2007, on pitänyt maailmaa otteessaan jo yli 6 vuotta. Vaikka pelot ovat merkittävässä määrin rauhoittuneet, tilanne ei ole vieläkään normalisoitunut ja globaali kasvu 2013 jää 3.1 prosenttiin (kesäkuun ennusteessa vastaava luku oli 3.2 %) eli samaan kuin 2012. Kasvu vahvistuu 3.7 (3.9) prosenttiin 2014 ja 3.8 prosenttiin 2015. Vaikka globaali aktiviteetti vahvistuu nimenomaan kehittyneiden maiden elpymisen ansiosta, kehittyvien maiden osuus maa­ilmantalouden kokonaiskasvusta on ennustejaksolla yli 75%.
• Aasian maiden kasvava raaka-ainekysyntä pitää yllä öljyn ja muiden raaka-ainehintojen pitem­män ajan nou­supainetta, kun taas laskupainetta luovat kehitty­neiden maiden vaisu aktiviteetti sekä Yhdysvaltain liuskeöljy- ja liuskekaasutuotannon nopea kasvu. Kun vastakkaiset voimat kumoavat ainakin osittain toistensa vaikutusta, perusennusteessa Brent-raakaöljyn hinta vaihtelee lähellä nykytasoa koko ennustejakson ajan.
• Yhdysvaltain kokonaistuotanto, joka kasvoi 2.2 % 2012, lisääntyy 1.6  (1.8) % vuonna 2013, 2.2 (2.2) % vuonna 2014 ja 2.3% vuonna 2015. Keskus­pankki FED alkaa vähentää kvantitatiivisen QE3-elvytyksen panoksia lähikuukausien aikana, mutta ohjauskoron se kääntää va­rovaiseen nousuun vasta 2014 lopussa (syksyllä). Vuoden 2015 lopussa ohjauskorko on 2.0 %. Pitkäkestoisesti keveän rahapolitiikan seurauksena inflaatio kiihtyy yli 3 prosenttiin keskipitkällä aika­vä­­lil­lä.
• Kiinan BKT kasvaa 7.5 (7.8) % vuonna 2013 eli hieman hitaammin kuin viime vuonna. Kasvu on 7.8 (8.2) % 2014-15.
• Euroalue ajautui taantumaan 2011 lopussa ja BKT 2012 su­pis­tui -0.6 %. Häi­riöiltä tuskin vältytään jatkossakaan, mutta yleis­ku­vassa eurokriisin rauhoittuminen etenee. Vaikka elpyminen jatkuu kuluvan syksyn aikana, BKT 2013 supistuu -0.4 (-0.6)%. Vuonna 2014 päästään 1.0 (1.1) prosentin ja 2015 1.2 prosentin kasvuun. Inflaatio, joka oli 2.5 % 2012, on 1.5 (1.6) % vuonna 2013 ja 1.7 (1.7) % vuonna 2014 sekä 1.8 % vuonna 2015. Euroopan keskuspankki EKP pitää ohjauskorkonsa nykyisellä 0.5 pro­sen­tin tasol­la 2015 alkuun (2014 syksyyn). Silloin ohjauskorko kääntyy nousuun ja on 1.5 % 2015 lopussa.
• Euroopan uhka­skenaariossa poliittiset häiriöt johtavat europaniikin uusiutumiseen ja maanosa vajoaa takaisin taantumaan. Vaik­ka uhkaskenaarion todennäköisyyttä ovat alentaneet eurotasolla tehdyt talouspolitiikan päätökset, EKPn elvytystoimet, velka­maiden vakautustoimet sekä yritysten ja kuluttajien vahvistunut luottamus, Italian poliittinen kaaos nostaa uhkaskenaarion todennäköisyyden 20-25 (20)prosenttiin. USAn uhkaskenaariossa poliittinen sotatila estää sopimuksen velkakaton nosta­mi­sesta. Se johtaa yleisen epävarmuuden ohimenevään räjähdykseen. Kasvun merkittävän hidastumisen todennäköisyydeksi arvioimme 25-30 (25) %.
• Finanssi- ja raha­­politiikan edessä oleva, väistämätön kiristyminen ja valtionvelan kasvu rajoit­ta­vat ke­hit­­ty­nei­den maiden ta­lous­kasvua vielä vuosikymmenen jälkipuoliskolla.
• Suomen talous irtosi finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta syksyllä 2009. Vain 2½ vuotta myöhemmin, keväällä 2012 talous vajosi uu­teen taantumaan ja BKT supistui viime vuonna -0.8 %. Viime vuoden loppu ja kuluvan vuoden alku olivat niin heikot, että BKT supistuu vuositasolla -0.8 (-0.2) % myös 2013. Kun euroalue elpyy ja luottamus vahvistuu, Suomen talouskasvu vahvistuu. BKT kasvaa 2014 vuositasolla 1.2 (1.6) % ja 2015 1.6%.
• Perusennusteessa Suomen trendikas­vu vakiintuu ensi vuoden aikana noin 1½ pro­sentin tasolle. BKT tavoittaa 2007 lopun tason vasta vuonna 2017. Keskipitkällä tähtäimellä Suomen talouskehitys jatkuu hieman vahvempana kuin euroalueella keskimäärin. Kas­­vu­etua moniin Manner-Euroopan euromaihin antaa mm. fi­nans­si­politiikkamme pienempi kiris­tystarve, vientimme suurempi Aasia-paino, vahva ict-osaaminen sekä pankki­sekto­rim­me parempi kunto ja luo­tonantokyky. Toisaalta kasvuetua kaventaa yli 10 vuot­ta jatkunut tärkeimpiä kil­pai­­­lijamaita nopeampi palkkojen nousu, joka on rapauttanut hinta­kil­pai­luky­kymme varsinkin Saksaan ja kriisivuosina 2009-12 myös Ruotsiin nähden.
• Inflaatio, joka oli 2.8 % 2012, on 1.5 (2.2) % vuosina 2013-14 ja 2.0 % vuonna 2015. Työttömyysaste, joka oli 7.7 % 2012, on 8.3 (8.2)% vuonna 2013,  8.2 (8.2) % vuonna 2014 ja 8.0 % vuonna 2015.

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat  

Suurimmat talousepävarmuudet ovat viime vuosina liittyneet euromaiden ja USAn velkaongelmiin. Vaikka tilanne on rau­­hoittunut merkittävästi, poliittisiin prosesseihin liittyviä uusia rahoitus­mark­ki­na­häi­ri­öitä ei voi sulkea pois. Sy­ty­tyslanka saatiin juuri ja juuri sammutettua Italiassa, jonka poliittinen tilanne on kaaosmainen. Yhdysvalloissa republikaanien tiukentunut linja näyt­tää estävän sovun velkakaton nostamisesta. Jos niin käy, liittovaltio ei voi huolehtia taloudellisista sitoumuksistaan. Uhka­ske­naa­ri­os­sa kehittyneet maat va­jo­a­vat uudelleen kollektiiviseen taantu­maan. Se iskisi myös vientivetoisiin kehittyviin talouksiin.   

   Toinen suuri riski liittyy kehittynei­den maiden keskuspankkipolitiikan normalisoimiseen eli ns. exit-prosessiin. Pääroo­lis­sa on USAn keskuspankki FED, jonka oh­­jauskorko on ollut syksystä 2008 nollan tuntumassa. Ultrakeveän korko­po­li­tiikan rinnalla FED on lisännyt likviditeettiä massiivisilla arvopaperiostoilla. Joulukuusta 2012 lähtien ostoja on ollut 85 mrd USD kuukausittain.

   FEDin politiikka on saanut sijoittajat siirtymään korkomarkkinoilta osakemarkkinoille yleensä ja kehittyvien mai­den mark­kinoille erityisesti. Pääomavirtojen kas­vaessa kehittyvien maiden (mm. Brasilia, Intia, Etelä-Afrikka, Indonesia, Thai­maa, Turkki) valuutat vahvistuivat. Pelkkä FEDin johtajan, Ben Bernanken, toukokuinen viittaus siihen, että arvopa­pe­riostoja aletaan vähentää syksyllä, johti paniikkireaktioon ja pääomapakoon. Kehitty­vi­en mai­den valuuttojen raju heik­ke­neminen palautti mieleen Kaakkois-Aasian kriisin 90-luvun lopussa. Todennäköisyys sille, että edessä olisi saman­ta­pai­­nen kriisi, ei ole kuitenkaan kovin suuri. Yleisesti ottaen kehittyvien maiden ulkomainen velka on nyt pienempi ja valuut­­tavarannot suuremmat kuin edellisessä kriisissä. Jos kehittyvien maiden kasvu kuitenkin häiriintyy, vaikutus maail­man­talouteen on 90-lukua suurempi, sillä niiden osuus globaalista BKTsta on jo 50 %. Syyskuussa FED perääntyi suunnitelmastaan vähentää arvopaperiostoja. Suunniteltu politiikkamuutos on kuitenkin edessä varsin pian ja silloin merkittävätkin markki­na­häi­riöt ovat mahdollisia.

   USAssa ei päästy keväällä 2013 sopuun menoleikkauksista bud­jetin tasapainottamiseksi. Uhkavaihtoehdoksi kesällä 2011 sää­det­ty menoleikkuri aktivoitui kevättalvella. Vastoin odotuksia kuluttajien ja yri­tysten luottamus on kestänyt ja kasvu jatkunut. Kasvun merkittävän hidastumisen riski on 25-30%. Sitä pitää yllä FEDin exitiin sekä kongressin toimiin liittyvä epävarmuus.

Euroopan akuutit riskit liittyvät velkakriisin hallitsemiseen ja siihen liittyviin poliittisiin yllätyksiin. Jos euro­krii­si kärjistyisi uu­delleen ja muuttuisi hallit­se­mattomaksi, euroalue vajoaisi takaisin taantu­maan.  Tämän uhkaskenaarion toden­näköisyydeksi arvioimme 20-25 %.

   Keskipitkän ajan lisäriski liittyy siihen, että ultrakeveä rahapolitiikka on saattanut synnyttää tasapainottomuuksia ja talous­kuplia, joiden korjautuminen ja/tai puhkeaminen voi luoda häiriöitä rahoitusmarkkinoiden tasapainoon 2014-16.

   Globaalitalouden suurin pit­kän ai­ka­­välin uhka liittyy ilmas­ton­muutok­seen ja kasvihuone­kaa­­­­­sujen hil­lit­se­mi­seen. Toi­nen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­­ket­tava – pitkän ajan mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.

Suomen talouspolitiikka valinkauhassa

Suomen talousongelmissa suh­danneongelmat yh­dis­tyvät rakenteellisiin ongelmiin ja heikentyneeseen kilpailukykyyn. Siksi hallituksen elokuussa esittämä rakenneuudistuspaketti on välttämätön taloutemme tulevalle menestykselle. Rakennepäätökset, jotka odottavat vielä konkretisointia, eivät ala tukea kasvua välittömästi. Silti ne ovat aivan keskeisen tärkeitä kestävyysvajeen korjaamisen ja siten myös Suomen luottokelpoisuuden kannalta.

   Työmarkkinoiden alustava tulosopu on ensim­mäinen oikeasti maltillinen sopimus miesmuistiin, mutta sen vientiä tu­ke­va vaikutus näkyy vasta vähitellen. Kilpailukyky ei parane sillä het­kellä, kun sopimus allekirjoitetaan. Se paranee vasta sitä mukaa kuin kilpailijamaissa palkkojen nopeampi nousu ehtii kumuloitua. Kahden vuoden so­pi­muksen aikana kil­pai­lu­kykymme vahvistuminen Saksaan ja Ruotsiin lienee enintään 4-5%. Kun kustannuskilpailukykym­me on heikentynyt Sak­saan reilusti yli 20 % vuosituhannen alusta ja Ruotsiin yli 10 % finanssikriisin alusta, kilpailuasemamme korjaaminen vaatii mon­ta maltillisten korotusten vuotta alkavan sopimuksen jälkeenkin. Ensimmäinen askel pitkälläkin polulla on silti aina se tärkein.

   Valtion velkaa ei tule demonisoida. "Hyvä velka" on se, jolla rahoitetaan investointeja tulevaisuuden talouskasvuun ja samalla velanhoitokykyyn. "Huono velka" on kyseessä, jos sen avulla ei vahvisteta kasvupotentiaalia, vaan velka jää rasittamaan talouden pitkän ajan kasvumahdollisuuksia ja samalla velanhoitokykyä. Talouspolitiikan päättäjien vastuulla on, että maa ottaa vain "hyvää velkaa". "Hyvä velka" on siunaus, "huono velka" on synti.

   Pahinta kansantalouden pitkän ajan velanhoitokyvyn kannalta olisi elinkelpoisten yritysten kaatuminen ohimeneviin ongelmiin. Pahinta julkisen talouden kestävyyden kannalta olisi työttömyyden massiivinen nousu, sillä suhdannetyöttömyys muuttuu yllättävän nopeasti rakennetyöttömyydeksi. Typerintä on kiristäminen silloin, kun maa on taantumassa. Kuten Euroopan kriisimaiden kokemus osoittaa, tulos on taantuman syveneminen. Silloin budjettitasapaino ei vahvistu vaan heikkenee. Onko Suomessa siis kiristetty oikeaan aikaan? Ei! Kiristäminen taantuvassa tai taantumasta irti pyristelevässä taloudessa on ollut vakava virhe.

   Jostakin syystä hallitusten – myös Suomen - on ollut helpompi teh­dä säästöpäätöksiä kuin uudistaa rakenteita. Eri­tyi­sen kummallista tämä on siksi, et­tä pitemmän ajan rakennemuutokset useissa tapauk­sissa vähentävät hätä­leik­kauk­sien tarvetta. Suomessa eläkeiän nosto toimisi juuri näin. Kestävyysvajeen korjaamisen näkökul­mas­­­ta se olisi teh­nyt tarpeettomiksi osan niistä kiristystoimista, joita hallitus on viime ja tänä vuon­na teh­nyt. On ollut helpompi lyö­dä pöytään päätöksiä, jotka ovat vaikeuttaneet taantu­maa ja lisänneet työttömyyttä, kuin tehdä pit­källä aikavälillä vai­kut­tavia, monen vuosikym­me­nen ajalle jakautuvia uudistuksia, jotka saattai­sivat työurat linjaan eliniän pitenemisen kanssa.

   Valtiovarainministeriö arvioi kestävyysvajeen ole­van 4.7 % BKTsta. Kestävyysvaje ei kuitenkaan ole akuutti ongelma, sillä Suomen budjettivaje ja velka-aste ovat tällä hetkellä parasta AAA-luokkaa. Juuri nyt Suomen valtio maksaa uusista 3 ja 5 vuoden lainoista negatiivista reaalikorkoa ja 10 vuoden reaalikorko on nollan tuntumassa. Tästä tilanteesta kannattaa ottaa hyöty irti juuri nyt, sillä veron­korotukset ja meno­leikkaukset hidastavat nousua syvästä kuopasta. Ja mitä heikompi on kasvu, sitä suurempi on budjetin alijäämä.

   Kun vaarana on luotto­luo­ki­tuk­sen heik­ke­ne­mi­nen, ly­hyen ajan kiristyksestä luo­pu­minen vaatii rinnalleen ratkaisun, jo­ka vah­vistaa talouden kas­­vupotentiaalia ja valtion­talouden tasa­pai­noa pit­­­källä aikavälillä. Jos päätös kasvua tukevasta fi­­nanssipolitiikasta liittyy työurien pitene­mis­tä tu­ke­viin päätöksiin (ml. eläkeiän vähittäi­nen nousu tule­vien 10-20 vuoden aikana), elpyminen helpottuu, työllisyys vahvistuu ja Suo­men pitkän aikavälin velanhoitokyky pa­ran­ee.

   Edellä esitetyn valossa hallituksen elokuussa esittelemä talouspolitiikan paketti on merkittävä askel oikeaan suuntaan. Lyhyen ajan toimien punainen lanka on pyrkimys lisätä työn tarjontaa, saada mahdollisimman moni mukaan työelämään. Rakennepaketti on vielä epämääräinen, mutta konkretisoituessaan ja toteutuessaan se on ensimmäinen vahva yritys kestävyysvajeen korjaamiseen. Päättäväisillä toimilla onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät.

   Jatkossa kestävyysvaje-keskustelun tulee fokusoitua työ­voi­man lisäämiseen ja tuottavuuden vahvistamiseen. Keskeisiä teemoja ovat työurien pituus, maahanmuutto, kilpailukyky, teknologia ja innovaatio­ky­ky, yritystoiminnan edel­lytykset jne. Mitä vii­saam­pia ja pitkävaikutteisempia ratkaisuja teh­dään, sitä pienempi on kiireisten pakkoleikkausten tarve. Jos kasvun tukemiseen liittyy työ­urien pitenemistä tukevia päätöksiä (ml. elä­ke­iän nosto), Suomen pitkän aikavälin velanhoito­kyky vahvistuu. Sen ymmärtävät myös sijoittajat ja luottoluokittajat.

   Suomalaisen kilpailukyky­ongelman purkaminen edellyttää hyvin vaa­ti­mattomia palkankorotuksia 4-6 vuoden ajan ja samaan aikaan vahvistuvaa tuottavuutta. Saksa on osoittanut, että vaikka lääke on ikävä, se tehoaa. Tekeillä oleva maltillinen palkkaratkaisu on toteutuessaan ensimmäinen askel tällä pitkällä tiellä. Hedelmät poimitaan vuosikymmenen lopulla.

Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki; viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.

AKTIA PANKKI OYJ

Lisätietoja antaa:
Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543

Lähettäjä:
Tiedottaja Anders Wikström, puh 010 247 6294                                                                   

Jakelu: Tiedotusvälineet