Teräs ja tehdas kierrätykseen - Delete purkaa Koverharin terästehdasta pala palalta

Masuuni on jäähtynyt eikä tuotanto putkauta ulos tulikuumia teräsaihioita. Silti Koverharin terästehtaalla Hangossa työskennellään tiukasti. Tehtaan ostanut Delete etsii tuotantoprosessin laitteille ja jäljelle jääneille tuotteille ostajia sekä suunnittelee rakennusten purkuoperaatiota. Lähes kaikki kierrätetään tavalla tai toisella. 

Päivittäiset matalat murinat ja kovat kolahdukset ovat taaksejäänyttä teollisuushistoriaa Koverharissa Lappohjan kylässä, Hankoniemen itäsyrjällä. Hollantilaisen Hombergh Investmentsin omistama FNSteel Oy joutui taloudellisiin vaikeuksiin, kun teräksen myynti maailmalla romahti ja raaka-aine kallistui. Rahoitushanojen mentyä kokonaan kiinni tuotantolaitos laittoi lapun luukulle juhannuksen jälkeen vuonna 2012. Elokuussa 2014 tehtaan kohtalo ratkesi lopullisesti, kun Delete pitkien neuvotteluiden jälkeen osti sen purettavaksi. Kyseessä on Deleten historian suurin purkutyö, joka kestää kokonaisuudessaan pari vuotta.

Myynnissä isoja kokonaisuuksia

Koverharin tehtaan maa-alue on peräti 650 hehtaaria, sillä 1950-luvulla sinne suunniteltiin Suomen suurinta terästehdasta. Suunnitelman mentyä myttyyn Hankoniemelle rakennettiin ensin yhden masuunin ympärille rakentunut tuotanto, sitten sitä täydennettiin terästehtaalla. Kombinaatti toimi 100 hehtaarin suuruisella aidatulla tehdasalueella. Vuosien varrella omistajat vaihtuivat, mutta alusta loppuun asti kokonaisuuteen on kuulunut puolen sataa rakennusta ja syväsatama, jonne rautamalmia laivattiin Ruotsista. 

– Äskettäin tehdyn esisopimuksen mukaan konkurssipesä myy Hangon kaupungille Koverharin sataman sekä tehtaan maa- ja vesialueet lukuun ottamatta purettavaa tehdasaluetta, kertoo liiketoimintajohtaja Kimmo Palomäki Deleteltä.

– Tehdasalueella olemme aloittaneet urakan pihan siivoamisella eli second hand -kaupalla. Myymme välivarastosta löytyviä terästeelmiä eli aihioita sekä erilaisia oheistuotteita ja romuja. Samanaikaisesti kartoitamme ostajien kiinnostusta hankkia tehtaasta isoja prosessiyksiköitä ja 
-laitteita.

Sellaisenaan tai romuna 

Valtavan tehdasalueen purkaminen tarkoittaa monenlaista kierrättämistä. Isot prosessiyksiköt – kuten masuuni, senkkauuni ja valukone – voivat kokonaisuuksina kiinnostaa muualla toimivia teräksenvalmistajia. Jos ne eivät käy kaupaksi, Koverharista tuodaan tarjolle nosturien, pumppujen ja satojen sähkömoottoreiden kaltaisia pienempiä laitteita. Valinnanvaraa riittää varaosiin asti. Osa tuotantolaitteista on kuitenkin niin räätälöityjä, etteivät ne sellaisineen kelpaa kenellekään. Ne ja kaikki muut ostajien hyljeksimät laitteet myydään lopulta romuna. Asiantuntija-apua myyntityössä antavat osittain konkurssipesän ja osittain Deleten palveluksessa toimivat Seppo Haimi ja Anders Henriksson, jotka tuntevat tehtaan kuin omat taskunsa.

– Delete osaa purkutyön, mutta me tiedämme, mitä mistäkin löytyy ja millaisia laitekokonaisuuksia kannattaa koettaa myydä eteenpäin. Homma tulee hoitaa mahdollisimman fiksusti ilman turhia tuhoja, sanoo ennen Koverharissa tehtaanjohtajana toiminut Haimi. Halmi odottaa jo lähiaikoina Koverhariin mahdollisia ostajia tarkastelemaan tarjontaa.

Hallittu luhistaminen alkaa keväällä

Varsinaiset purkutyöt Koverharissa käynnistyvät helmi-maalikuussa. Niiden laajuus on kiinnisecond hand -kaupan onnistumisesta.

– Tuotantoprosessin koneet ja laitteet tuntuvat kiinnostavan kontaktejamme. Olemme siinä suhteessa varovaisen toiveikkaita, Palomäki toteaa. 

– Joka tapauksessa tarvitsemme purkutyöhön isoja koneita ja 5–20 miestä puolentoista vuoden ajan. Puhumme hallitusta luhistamisesta, jossa jo nyt aluetta harjoituskäytössä hyödyntänyt armeija on kiinnostunut kokeilemaan räjähdeosaamistaan.Delete purkaa lähes kaikki rakennukset. Niiden teräsrakenteet pätkitään, betoni murskataan ja kymmeniä tuhansia tonneja purkujätettä laivataan Koverharin satamasta jatkokäyttöön. Kaatopaikalle päätyy vain murto-osa kokonaisuudesta.Myös kaupaksi käyneet isoimmat laitteet lähtevät Hankoniemeltä todennäköisesti laivalla eteenpäin. Paikallisia yrityksiä Delete käyttää alihankkijoina muun muassa myydyn tavaran siirtämisessä satamaan sekä putki- ja sähkötöissä.

Koverhar jatkaa elämäänsä

Koverharin alueen tulevaisuutta ei vielä ole lyöty lukkoon. Haimi uskoo, että Hanko haluaa sinne teollisuutta ja logistiikkaa jatkossakin. Eritoten satama tarjoaa kaupungille kiintoisia mahdollisuuksia. 

– Koverharissa voidaan käsitellä bulkkitavaraa, mikä ei ole mahdollista Hangon satamassa. Lisäksi Koverhar sijaitsee toistakymmentä kilometriä lähempänä pääkaupunkiseutua, Haimi sanoo. 

– Koverhar jatkaa elämäänsä, mutta terästä täällä ei enää koskaan tehdä. 

Metallin matka maailmalle

FNSteelin välivarastoonsa jättämä – ja nyt Deleten omistama – teräs menee hyötykäyttöön jollekin toiselle teräksentuottajalle.

– Sähköuunissa pystyy panoksen rakentamaan kokonaan kierrätysteräksestä. Sen sijaan Koverharin kaltaisessa tuotantolaitoksessa kierrätysteräksen osuus raaka-aineesta on korkeintaan kolmasosa, Koverharin tehtaanjohtajana toiminut Seppo Haimi selittää. Suomessa teräksen kierrätysaste nousee yli 90 prosenttiin. Koska kierrätysterästä kertyy meillä tavallisestikin yli oman tarpeen, Koverharin tuotannon rippeet päätyvät ulkomaille.Kauppoja kierrätysteräksestä on jo tehty Espanjaan ja Belgiaan. Se kiinnostaa myös turkkilaisia alan toimijoita. Kierrätysteräksestä voi valmistaa mitä tahansa terästuotteita. 

Pieni masuuni, joustava tuotanto

Masuuni on rauta- ja terästeollisuuden käyttämä iso uuni, jossa rautamalmin sisältämät rautaoksidit pelkistetään hiilen ja hiilimonoksidin avulla metalliseksi raudaksi. Nykyään useimmat malmia raaka-aineenaan käyttävät terästehtaat toimivat rauta- ja terästehtaan muodostamina kombinaatteina. Masuunista tulevasta sulasta raudasta poistetaan ensin rikkiä, ja sitten se jalostetaan teräkseksi yhdessä seosaineiden sekä teräsromun kanssa.

Koverharin satama valmistui 1950-luvun lopulla, ja masuuni rakennettiin vuonna 1961. Masuuni tuotti valurautaharkkoja vuoteen 1971, jolloin tehtaan jatkoksi rakennettiin terästehdas. Parhaimmillaan vuosituotanto oli 600 000 tonnia terästeelmiä eli pitkiä suorakaiteen muotoisia aihioita, jotka jatkojalostettiin muualla teräslangaksi ja edelleen esimerkiksi nauloiksi, ruuveiksi, pulteiksi, muttereiksi ja jousiksi. Pienikokoinen Koverharin masuuni mahdollisti nopean, joustavan ja teknisesti edistyksellisen tuotannon. Käyttötehokkuudeltaan se oli aikanaan Euroopan paras.

Koverharin tehdas oli seudun suurimpia työllistäjiä. Viime vuosina jatkuvaa kolmivuorotyötä teki noin 270 henkilöä. Masuunilla ja tehtaan voimalaitoksella työkielenä käytettiin enimmäkseen ruotsia, terästehtaalla suomea. Koverharissa toimineen yhtiön nimi oli ensin Koverhar, sittemmin Ovako, Dalsbruk, Fundia, jälleen Ovako ja lopuksi FNSteel.