Konsensuskokous: Ikä ei kavenna itsemääräämisoikeutta
Vanhuuskuolemaa käsittelevän konsensuskokouksen lausumassa painotetaan vanhusten yksilöllisyyttä. Kuolevien vanhusten hoidontarpeisiin tulee vastata ja hoidosta ja kuolemasta on käytävä avointa keskustelua. Vanhuksia tulee rohkaista hoitotahdon ilmaisemiseen. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito on turvattava lisäämällä saattohoidon opetusta kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla.
Vanhuus on vääjäämätön pitkän elämän päätepiste. Vanhuusväestön määrän lisääntyessä myös vanhuuskuolemat lisääntyvät. Suomessa suurin osa kuolee vanhana, yhä useampi myöhäisvanhuudessa. Tällöin kuolema on usein seurausta hauraus- ja raihnausoireyhtymään (HRO) liittyvästä yleisestä terveydentilan heikkoudesta ja monen elinjärjestelmän vähittäisestä samanaikaisesta pettämisestä, ennemmin kuin yhdestä nimenomaisesta taudista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden tulee turvata kuolevan vanhuksen laadukas palliatiivinen hoito ja saattohoito tämän omassa hoito- tai asuinpaikassa. Tämä edellyttää riittävää osaamista ja resursointia. Konsensuslausuman laatinut paneeli suosittaa, että yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattioppilaitosten opetusohjelmiin sisällytetään palliatiivisen ja saattohoidon opetusta ja tarjotaan erikoistumistutkintoon tähtäävää koulutusta.
Hoitotahto kannattaa laatia
Kuolevien vanhusten hoidossa tulee ottaa huomioon vanhusten yksilölliset tarpeet. Ikä ei kavenna itsemääräämisoikeutta, ja myös kuoleman lähestyessä vanhusta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Kuoleman lähestyessä potilaan, hänen läheistensä ja hoitohenkilökunnan välillä tulisi käydä hoitoneuvottelu ja laatia yhdessä hoitosuunnitelma.
Konsensuspaneelin mielestä vanhuksia tulisi rohkaista hoitotahdon ilmaisemiseen. Hoitotahto on suullinen tai kirjallinen tahdonilmaisu, johon tukeudutaan silloin kun henkilö ei enää itse pysty käyttämään itsemääräämisoikeuttaan. Hoitotahto sitoo hoitohenkilöstöä. Kansalaisille tulisi jakaa tietoa hoitotahdon laatimisen mahdollisuuksista. Kuluvan vuoden syksystä alkaen potilas voi kirjata hoitotahtonsa kansalliseen sähköiseen terveysarkistoon.
Kuolevan vanhuksen arvostaminen tärkeää
Konsensuspaneeli on huolissaan yhteiskunnassamme vallitsevasta kielteisestä suhtautumisesta vanhuuteen. Raihnaistuvaa vanhusta ei arvosteta. Vanhuuskuolemaa korkeassa iässä voisi kuitenkin pitää merkkinä onnistuneesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Vanhusten parissa työskentelevien ihmisarvoa kunnioittavalla asenteella on suuri merkitys kuolevan vanhuksen hyvinvoinnissa.
Vanhuksella tulisi olla oikeus kuolla pysyvässä hoitopaikassa ja tarpeettomia siirtoja hoitopaikkojen välillä elämän loppuvaiheessa tulisi välttää. Kotona saattohoidossa olevalle vanhukselle tulee varmistaa vaivaton pääsy tukiosastolle ilman tarvetta päivystykseen. Viihtyisä ympäristö on vanhukselle tärkeä, ja se tukee myös omaisten ja hoitohenkilökunnan hyvinvointia ja jaksamista.
Konsensuslausuma on luettavissa osoitteessa www.duodecim.fi/konsensus
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia järjestivät 3.–5.2. monitieteellisen konsensuskokouksen, jonka aiheena oli vanhuuskuolema. Konsensuskokouksessa eri alojen asiantuntijoista koottu paneeli laati kokouksessa pidettyjen alustusten ja yleisön esiin nostamien asioiden pohjalta konsensuslausuman, jossa vastataan ennakkoon esitettyihin konsensuskysymyksiin:
1. Mikä on vanhuuskuolema?
2. Mitä kuolemassa tapahtuu?
3. Mitkä ovat kuolevan vanhuksen tarpeet ja oikeudet?
4. Miten vanhuksen kuolinsyy on tutkittava?
5. Miten iäkkään ihmisen elämää ja kuolemaa arvostetaan?
6. Vanhuksen kuolintoive ja siihen vastaaminen.
Lisätiedot:
- konsensuspaneelin puheenjohtaja, professori, ylilääkäri Tiina Saarto, puh. 040 571 7538, tiina.saarto(at)hus.fi
- konsensuspaneelin sihteeri, apulaisylilääkäri Kaisa Halinen, kaisa.halinen(at)hel.fi
- konsensuspaneelin sihteeri, toimittaja Jaana Ahlblad, jaana.ahlblad(at)laakarilehti.fi
- viestintäpäällikkö Outi Romero, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, puh. 09 6188 5218, outi.romero(at)duodecim.fi
Avainsanat: