Melanooman Käypä hoito -suositus päivitetty
Päivitetty Käypä hoito -suositus painottaa: Huomiota melanooman ehkäisyyn ja säästävämpää leikkaushoitoa.
Melanooman ehkäisyssä tärkeintä on välttää liiallista auringonottoa ja ihon palamista. Melanoomaepäilyn selvittäminen alkaa perusterveydenhuollossa epäilyttävän ihomuutoksen, esimerkiksi muuttuneen luomen, poistolla ja mikroskooppitutkimuksella. Melanooman alkuhoito on aina kirurginen, mutta poistettavan ihoalueen kokoa voidaan rajoittaa nykykäytännöstä. Vartijasolmuketutkimus ohjaa hoitoa ja kertoo myös melanooman uusiutumisriskistä.
UV-säteily ja ihon palaminen auringossa ovat melanooman tärkeimpiä riskitekijöitä.
- Solariumin merkityksestä melanooman riskitekijänä tieteellinen näyttö on osin puutteellinen, mutta uudessa suosituksessa otetaan aikaisempaa kriittisempi kanta solariumin käyttöön kosmeettisessa tarkoituksessa. Sitä ei suositella alle 18-vuotiaille eikä herkkäihoisille, ja suositus on tässä suhteessa linjassa pohjoismaisten säteilyturvaviranomaisten ottaman kannan kanssa, toteaa suositustyöryhmän puheenjohtaja, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Ilkka Koskivuo Tyksistä.
Epäilyttävät ihomuutokset tutkitaan terveyskeskuksessa
Melanooman diagnostiikassa perusterveydenhuollon lääkäreiden rooli on erittäin tärkeä, koska heidän tehtävänsä on tunnistaa ja poistaa epäilyttävät ihomuutokset. Suosituksena on epäilyttävän ihomuutoksen poisto kokonaan pienellä (1-2 mm) terveen ihon marginaalilla, mutta myös osabiopsian voi ottaa, jos muutos on liian suuri tai sijaitsee hankalassa paikassa. Kaikki poistetut pigmenttiluomet tulee tutkia mikroskooppisesti eli lähettää patologin tutkittaviksi.
Säästävämpää leikkaushoitoa
Melanooman alkuvaiheen hoito on aina kirurginen ja leikkaushoito on keskitetty niihin sairaaloihin, joissa on mahdollisuus vartijasolmuketutkimukseen.
Melanooman leikkaushoito on tarkentunut ja muuttunut potilasta säästävämmäksi: melanooma (tai sen poistoarpi) poistetaan sairaalassa 1-2 cm:n terveen ihon marginaalilla riippuen melanooman mikroskooppisesta paksuudesta. Aikaisempi suositus oli 3 cm:n marginaali paksuimmissa melanoomissa, mutta kansainvälisten tutkimusten ja suositusten mukaan 2 cm on riittävä. Näin esim. ihonsiirtoleikkausten tarve vähenee ja yhä useampi potilas voidaan hoitaa päiväkirurgisesti.
Vartijasolmuketutkimus on tärkein levinneisyys- ja ennustetutkimus. Se tehdään kaikille potilaille, joiden melanooman mikroskooppinen paksuus on yli 1 mm. Ohuemmissa melanoomissa vartijasolmuketutkimusta voidaan harkita muiden ennustetekijöiden mukaan. Jos vartijasolmukkeessa todetaan melanooman etäpesäke, poistetaan imusolmukkeita laajemmin.
Lääke- ja sädehoitoja käytetään lähinnä levinneen melanooman hoidossa. Uusia lupaavia lääkehoitoja on kehitteillä, mutta niiden asema ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut. Lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.
Suuren riskin potilaiden jälkiseuranta erikoissairaanhoidossa
Melanoomapotilaan jälkiseurannasta ei ole olemassa tutkimustietoa, jonka perusteella tiedettäisiin jonkin tietyn seurantamallin olevan toista parempi, siksi seurannasta ei voi antaa tarkkaa suositusta. Vartijasolmuketutkimuksen avulla voidaan tunnistaa suuren uusiutumisriskin potilaat (noin viidennes potilaista), jotka jäävät erikoissairaanhoidon seurantaan. Pienimmän uusiutumisriskin potilaita, joita on 50 - 60 prosenttia, voidaan seurata myös perusterveydenhuollossa, mikä on kustannustehokkaampaa.
Melanoomapotilaan seurannassa ei suositella mitään rutiinimaisia laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia. Tärkeintä on lääkärin suorittama kliininen perustutkimus. Seurannassa on hyvä muistaa, että melanoomapotilaalla on noin kymmenkertainen riski saada uusi ihomelanooma.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Chirurgi Plastici Fenniaen asettama työryhmä on päivittänyt vuonna 2005 laaditun Käypä hoito -suosituksen melanooman diagnosoinnista ja hoidosta. Suositus potilasversioineen on luettavissa Internetissä, osoitteessa www.kaypahoito.fi/potilaalle.
Lisätiedot:
Puheenjohtaja:
Ilkka Koskivuo, LT, kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri, TYKS:n kirurgian klinikka; puh. 02313 0547, sposti: etunimi.sukunimi (at) tyks.fi
Jäsenet:
Tiina Jahkola, LT, dosentti, kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri, osastonylilääkäri HUS:n Jorvin sairaala/HYKS:n plastiikkakirurgian klinikka, Jorvin yksikkö; sposti: etunimi.sukunimi (at) hus.fi
Jaana Jalava-Broman, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, Turun terveyskeskus; sposti: etunimi.sukunimi (at) turku.fi
Ilpo Kinnunen, LT, dosentti, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, osastonylilääkäri TYKS:n korva-, nenä ja kurkkutautien klinikka; sposti: etunimi.sukunimi (at) tyks.fi
Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri, yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitos, Käypä hoito -toimittaja; sposti: etunimi.sukunimi (at) duodecim.fi
Seppo Pyrhönen, LKT, professori, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri; TYKS:n syöpätautien klinikka; sposti: etunimi.sukunimi (at) tyks.fi
Olli Saksela, LKT, dosentti, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri; HUS:n iho- ja allergiasairaala; sposti: etunimi.sukunimi (at) hus.fi
Pia Vihinen, LT, dosentti, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri; TYKS:n syöpätautien klinikka; sposti: etunimi.sukunimi (at) tyks.fi
Susanna Virolainen, LT, ihotautien ja patologian erikoislääkäri, HUSLAB; sposti: etunimi.sukunimi (at) hus.fi
Asiantuntijat:
Kristiina Tyynelä-Korhonen, LT, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, apulaisylilääkäri KYS:n syöpäkeskus
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuonna 1881 perustettu tieteellinen yhdistys, joka kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä täydennyskoulutuksen, julkaisujen ja apurahojen avulla. Seuraan kuuluu yli 20 000 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa sekä 100 jäsenyhdistystä.
Kustannus Oy Duodecim julkaisee lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuja oppi- ja käsikirjoja sekä tietokantoja päivittäisen työnteon tueksi. Tarjoamme myös luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa terveydestä ja sairauksista suurelle yleisölle
Avainsanat: