Jokainen rintasyöpäpotilas on yksilö
Rintaan ilmestyi outo patti, joka ei sinne kuulunut. Siten Irmeli Salo havaitsi rintasyöpänsä 39-vuotiaana. Pienten lasten äiti tiesi oman terveydenhoitajan koulutuksensa avulla, ettei asiaa voinut jättää sikseen.
Vaikka suurin osa rintasyövistä edelleen todetaan 50–70 -vuotiaiden parissa ja mammografiaseulonnat kohdistetaan pääasiassa heihin, myös nuorempien pitäisi kiinnittää asiaan huomiota.
– Olin juuri palaamassa töihin hoitovapaalta. Kyhmyn takia hakeuduin ensin terveyskeskuslääkärille, josta sain lähetteen mammografiaan ja ultraan. Pääsinkin yksityiselle jo seuraavalla viikolla ja 20 vuotta radiologina toiminut henkilö näki heti, että merkit viittaavat syöpään. Koepalojen oton jälkeen sain lähetteen leikkaukseen, jonka jatkohoitona olivat sytostaatit. Kainalo tyhjennettiin, eikä tauti ollut levinnyt imusolmukkeisiin, Salo kertaa.
Viikon verran töissä oltuaan hän jäi puolen vuoden sairaslomalle. Työssäkäynti sujui lähes viiden vuoden ajan kestäneiden hormonihoitojen tuella hyvin ja tauti jäi taka-alalle. Kunnes Salo huomasi epäilyttäviä oireita.
– Syöpä oli palannut ja levinnyt maksaan. Olen siitä saakka ollut sairaslomalla ja viimeisimmät pari vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vakava sairaus erottelee jyvät akanoista
Sairastuminen tuntui Salon mukaan aluksi mahdottomalta ajatukselta. Pahinta oli odottaa leikkausta. Huoli hoitojen sujumisesta ja perheestä oli läsnä, eikä polku taudin hyväksymiseen ollut helppo.
– Olen avoin ihminen, joten kerroin sairaudestani kaikille, jotka halusivat kuunnella. Kaikki eivät halua. Sen seurauksena osa tutuista onkin jäänyt matkan varrelle. Itseään pitää suojata uupumiselta, eikä itseltään saa vaatia liikaa. Haluan säästää energiani tärkeille asioille ja ihmisille.
Yksi tärkeä pilari on vertaistuki: Salo toimii nykyään itse Tampereella vertaistukiohjaajana. Ryhmässä saa olla anonyymisti, eikä tarvitse puhuakaan.
– Tosin sairastuneilla on usein kova tarve puhua ja tuntea, että joku ymmärtää. Ryhmässä pääsee nopeasti läheiseenkin ystävyyteen, kun siitä puuttuu teeskentely tai ulkokultaisuus. Aiheet voi olla rankkoja, mutta ilmapiiri on tukea antava, hän kiittelee.
Tavallisen arjen onnelliset hetket
Vuosien varrella Salo on ehtinyt saada monenlaista hoitoa ja erilaisia lääkkeitä. Hän kiittelee sitä, että on saanut olla kolmisen vuotta saman lääkärin potilaana, omien sanojensa mukaan hyvissä käsissä. Luottamus lääkäriin onkin tärkeää.
– Minua on kuunneltu ja olen osallistunut hoitopäätöksien tekoon. Etukäteistieto on myös tärkeää, mieluummin liiankin paljon infoa kuin mahdollisesti pelottavia yllätyksiä. Ihan ensimmäisten sytostaattien jälkeinen aika oli rankkaa. Nyt suhtaudun lääkkeisiin niin, että vaikka ne ovatkin solumyrkkyä, ne ovat elämän eliksiiriä, jotka auttavat pysymään hengissä.
Salon tilanne on nyt suhteellisen tasainen ja syöpähoidot jatkuvat edelleen. Arki on täyttä ja onnellistakin, siitä pitävät huolen etenkin kolme talosta löytyvää, nykyään teini-ikäistä lasta.
– Menen tällä hetkellä sytostaateilla muutama kuukausi kerrallaan eteenpäin. Olen ollut yllättävän hyvässä kunnossa, se on tietenkin hyvä asia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat voineet elää taudin kanssa 13 vuottakin laadukasta elämää. Olen nauttinut marjojen poiminnasta, talon remontoinnista ja mökkeilystä. Lapset vievät arkea omalla ihanalla tavallaan eteenpäin. Otan myös aikaa itselleni kävelyn, vesijuoksun tai pyöräilyn parissa. Olen siinä pisteessä, että katselen jo hieman pidemmälle. Aluksi sanoin suunnitelmiin aina ”jos”, nyt sanon ”kun”.
Yksilöllisen hoidon taustalla huipputason tutkimustyö
Rintasyövän hoidossa on tärkeää erotella se, mistä alatyypistä sairaudessa on kyse. Viime vuosikymmenien suuret edistysaskeleet molekyylibiologiassa tarkoittavat, että syöpätyyppejä on opittu tunnistamaan tarkemmin.
– Puhutaan hormonireseptoripositiivisista, HER2-positiivisista (proteiinimonistuma) sekä kolmoisnegatiivisista alatyypeistä. HER2 on aggressiivinen syöpätyyppi, jolla oli aiemmin huono ennuste. Täsmähoitojen myötä ennuste on parantunut merkittävästi. Kolmoisnegatiivisen alatyypin suhteen tutkimustyö jatkuu, sanoo Anssi Linnankivi, Rochen lääketieteellinen johtaja.
Varhaisvaiheen rintasyövän hoidon tavoite on parantuminen ja hoidon kulmakivi on edelleen leikkaus. Tarvittaessa annetaan lääkehoitoa ennen ja /tai jälkeen leikkauksen, jonka tavoite on pienentää uudelleensairastumisen riskiä hävittämällä mikroskooppinen syöpäsolukko elimistöstä.
– Lääkehoidon ohella myös leikkaushoidossa on tapahtunut merkittävää kehitystä etenkin kainalokirurgian suhteen, kommentoi HUS:in onkologi Paula Poikonen-Saksela.
Levinneessä rintasyövässä rintasyöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä rinnan ja samanpuoleisen kainalon ulkopuolelle. Se on krooninen sairaus, jonka hoidon tavoitteena on Poikonen-Sakselan mukaan jarruttaa taudin kulkua.
– Hoitovaihtoehtoja on useita ja parhaimmillaan hoitovasteet voivat kestää vuosia. Hoito valitaan kasvaimen biologian ja potilaan voinnin mukaan elämänlaadulliset näkökohdat ja potilaan omat näkemykset huomioiden. Viime vuosina on tapahtunut merkittävää kehitystä levinneen rintasyövän lääkehoidoissa, etenkin hormonipositiivisen ja HER2-positiivisen kasvainten suhteen.
Rintasyöpään sairastuneista 90 prosenttia on viiden vuoden kuluttua elossa. Se on rohkaisevaa edistystä verrattuna 20 vuoden takaiseen.
– Suomalainen terveydenhuolto on laadukasta. On kuitenkin tärkeää panostaa kehitykseen ja huolehdittava, että tulevaisuudessa uudet hoitovaihtoehdot ovat käytettävissä. Kehittyneet hoidot antavat aihetta olla toiveikas, mutta tauti on edelleen yksi yleisimmistä kuolinsyistä työikäisillä naisilla, eli vielä tarvitaan uusia hoitovaihtoehtoja, Linnankivi toteaa.
Lisää levinneestä rintasyövästä kuunneltavissa myös podcastin kautta. Terveysradio-podcast saatavilla Apple Podcastissa tai Spotifyn kautta.
Apple Podcasts: https://podcasts.apple.com/fi/podcast/terveysradio/id1472998424
Spotify: https://open.spotify.com/show/5M3WXQU5P7oVf0aP0jW2Y6?si=Qbz7PqIvRPe4F4hA7Y42oQ[KK1]
Teksti: Kati Keturi
Rintasyöpä
- Suomessa sairastuu vuosittain yli 5000 naista, naisten yleisin syöpä.
- Joka kahdeksas nainen sairastuu siihen jossain elämänsä vaiheessa.
- Sairastuneiden määrä on kaksinkertaistunut 80-luvulta, mutta kuolleisuus on samalla ajanjaksolla laskenut.
- Noin 900 naista menehtyy kuitenkin sairauteen vuosittain.
- Sairauden toteamiseen ja hoitoon osallistuu moniammatillinen hoitotiimi.
- Hoito on Suomessa sekä eurooppalaisittain että maailmanlaajuisesti korkealaatuista.
---
Editor Helsinki – yritysviestinnän asiantuntija
Editori.fi-asiantuntijakanava tuo esille oman alansa asiantuntijat, persoonat ja vaikuttajat www.editori.fi.
Lisätietoa: Valtteri Rantalainen | p. 040 561 7703 | valtteri.rantalainen(a)editorhelsinki.fi I www.editorhelsinki.fi
Avainsanat:
