Suomen tavoitteena kaksinkertaistaa proteiiniomavaraisuus
VTT on laatinut maa- ja metsätalousministeriölle tiekartan, jolla linjataan toimia Suomen täydennysproteiinin omavaraisuuden nostamiseksi nykyisestä noin 15 prosentista 30 prosenttiin. Muutos parantaisi Suomen huoltovarmuutta ja samalla turvaisi monimuotoisen viljelylajiston Suomen pelloilla. Tiekarttatyössä tunnistetut keinot muutoksen aikaansaamiseksi liittyvät alkutuotannon kehittämiseen kotimaisen proteiinituotannon lisäämiseksi, kotimaisen proteiinin rehukäytön tehostamiseen ja monipuolistamiseen sekä lisääntyvään kotimaisen kasviproteiinin käyttöön ihmisravintona.
Proteiiniomavaraisuus ja siihen liittyvä huoltovarmuus ovat nousseet keskustelunaiheiksi viime vuosina, koska täydennysproteiinin käyttö perustuu lähes täysin tuontisoijaan. Soijan viljely on keskittynyt harvoille alueille maailmassa ja sen hintaan vaikuttaa satotasojen ja kysynnän lisäksi myös maailmanpoliittinen tilanne.
Proteiiniomavaraisuuden merkittävä nostaminen Suomessa edellyttää alkutuotannon kehittämistä, rehukäytön tehostamista ja monipuolistamista sekä kasviproteiinin käytön lisäämistä ihmisravintona.
Tulevaisuudessa proteiiniomavaraisuuteen vaikuttavat erityisesti rehuproteiinin tuotantotavat, viljeltävät kasvit, viljelysmaan tuottavuus ja tuotantoketjun yhteistyö. Pidemmällä aikavälillä voidaan proteiinitarpeeseen vaikuttaa myös tarkentamalla ruokinta- ja ravintosuosituksia. Monipuolinen kasviperäisen proteiinin käyttö ihmisruokavaliossa tekee proteiinikasveista houkuttelevampia viljelylle ja parantaa niiden viljelyn kannattavuutta. Kasviperäisen proteiinin käyttöä ihmisravintona voidaan edistää kehittämällä kuluttajaa houkuttelevia tuotteita ja parantamalla niiden saatavuutta.
Muutostarpeet proteiinipitoisten kasvien viljelyssä ja tuotteiden saatavuudessa
Tiekartan mukaan tärkeintä on aikaansaada viljelyyn ja rehukäyttöön muutoksia. Mielekkäitä keinoja lisätä kotimaisen kasviperäisen proteiinin tuotantoa voivat ovat viljojen, ja nurmen satotasojen nostaminen, mikäli satotason nostamisen kustannukset saadaan pidettyä riittävän maltillisina. Myös härkäpavun ja herneen viljelyalojen lisääminen voi olla taloudellisesti mielekäs keino.
Huoltovarmuuden näkökulmasta viljelyalan lisäys ei kuitenkaan saisi vähentää muiden kasvien, esimerkiksi öljykasvien tai viljojen viljelyä. Toivottuun tulokseen voidaan päästä esimerkiksi jos viljelyalan lisäys voidaan toteuttaa vähentämällä viljelykelpoisinta kesanto- tai muuta viljelemätöntä alaa ja hyödyntämällä palkoviljojen maanparannusominaisuuksia. Nurmikasvien ja perunan käyttökohteiden laajentaminen perinteisistä uusiin todettiin myös lupaavaksi keinoksi.
Asiantuntijat näkevät rypsin ja enenevässä määrin myös rapsin merkittävinä kotimaisina proteiinilähteinä, mutta niiden viljelyn laajuuden ylläpitämistä ja laajentamista pidetään epävarmana EU:n neonikotinoidi-pohjaisten peittausaineiden käyttökiellon takia. Levät, hyönteiset ja madot ovat varteenotettavia tulevaisuuden proteiinilähteitä, mutta niiden tuotannosta ja käytöstä tarvitaan enemmän tietoa.
Keskeisin tekijä ruokakäytön kannalta on kotimaisten proteiinikasvien saatavuuden parantaminen ja kuluttajakäyttöön suunnattujen tuotteiden kehittäminen. Tämä osaltaan lisää kysyntää ja viljelijöiden kiinnostusta viljelyyn. Elintarvikealan tuotekehitystä ja verkostomaisen toimintatavan yleistymistä tulisi vahvistaa kokonaisuudessaan. Tätä tukee osaltaan myös proteiinien erotustekniikoiden ja jalostuksen teknologinen kehitys. Arvoketjussa tarvitaan niin ikään uusia toimijoita, etenkin ainesosavalmistajia, jotka muokkaavat proteiiniraaka-aineita elintarviketeollisuudella ja kuluttajille helppokäyttöisempään muotoon.
Työryhmän ehdotukset jatkotoimenpiteiksi
Tiekarttatyöryhmä ehdottaa jatkotoimenpiteiksi alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden yhteistyön tiivistämistä ja toimintatapojen, esimerkiksi sopimusviljelyn, kehittämistä. Toimialan yhteistyöstä on hyviä esimerkkejä esimerkiksi rukiin viljelyn puolella. Proteiinikasviyhdistyksen perustaminen tai kansallisen proteiiniyhteistyöverkoston vahvistaminen parantaisi ja nopeuttaisi tavoitteiden saavuttamista.
Työryhmä ehdottaa, että käynnistetään kohdennettuja tutkimus- ja kehityshankkeita, jotka edistävät proteiini- ja öljykasvien satotason nostoa, tuovat lisätietoa eläinten ruokinnasta kotimaisilla proteiinilähteillä, monipuolistavat nurmen käyttöä eläinten ruokinnassa sekä parantavat kuluttajien valmiuksia lisätä kasviproteiinien käyttöä ja tuovat tietoa täysin uusien proteiinilähteiden sopivuudesta rehu- ja elintarvikekäyttöön.
Tiekarttatyö toteutettiin VTT:n koordinoimana hankkeena yhteistyössä Luonnonvarakeskus Luken kanssa. Tiekarttaan koottiin laajasti alan toimijoiden näkemyksiä ja se toteutettiin Maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta.
Julkaisu verkossa: Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi http://www2.vtt.fi/inf/pdf/visions/2015/V6.pdf
Lisätietoja:
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
Anu Kaukovirta-Norja, Liiketoiminnan operatiivinen johtaja
puh. 405257492, anu.kaukovirta-norja@vtt.fi
Maa- ja metsätalousministeriö
Birgitta Vainio-Mattila, neuvotteleva virkamies, puh. 040 5083437, birgitta.vainio-mattila@mmm.fi
Lisätietoja VTT:stä:
Olli Ernvall
Viestintäjohtaja
puh. 040 840 0288
olli.ernvall@vtt.fi
www.vtt.fi
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy on Pohjoismaiden johtava tutkimus- ja teknologiayhtiö. Tuotamme tutkimuksen ja tiedon kautta asiantuntijapalveluja kotimaisille ja kansainvälisille asiakkaillemme ja kumppaneillemme, liike-elämälle ja julkiselle sektorille. Käytämme 4 miljoonaa tuntia vuodessa aivovoimaa teknologisten edistysaskelien kehittämiseen.
Avainsanat:
