Lasten lihavuuden Käypä hoito -suositus julkaistu - Koko perheen elintapamuutosten tukeminen on tärkeää

Lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Lihavuuteen liittyviä sairauksia ja riskitekijöitä todetaan jo kasvuiässä, siksi lasten lihomista kannattaa ehkäistä ja lihavuutta hoitaa tavoitteellisesti.  Lihavuuden ehkäisyssä ja lihavan lapsen hoidossa keskeistä on elintapamuutosten tukeminen. Elintapamuutoksiin on tärkeää saada mukaan koko perhe, korostaa lasten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivittänyt työryhmä.

Lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt hälyttävästi sekä Suomessa että maailmalla. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ylipainoisten ja lihavien osuus on 12-18-vuotiaiden ikäryhmässä Suomessa kolminkertaistunut.

Lihavuuden määritelmä ja luokittelu ovat sopimuksenvaraisia. Tarkkoja rajoja sille, milloin liiallinen rasvakudos aiheuttaa lapsille terveyshaittoja, ei tunneta. Käytännössä lapsen lihavuutta voidaan arvioida neuvoloissa käyttöönotetun pituuspainon tai kehon painoindeksin (body mass index, BMI) avulla.

Lihavuus lisää monien sairauksien vaaraa ja heikentää elämänlaatua

Lapsena lihava on sitä usein myös aikuisena. Lapsuusiän lihavuus lisää monien sairauksien vaaraa. Kolmasosalla lihavista lapsista ja nuorista voidaan todeta useita valtimotautien riskitekijöitä. Myös rasvamaksan, astman ja uniapnean riski on lisääntynyt.

Lihavuus heikentää usein terveyden lisäksi myös fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä ja aiheuttaa ulkomuotopaineita. Lihavuudella ja psyykkisillä ongelmilla voi olla kahdensuuntaisia yhteyksiä: lihavuus voi aiheuttaa psykososiaalisia ongelmia ja psyykkiset ongelmat voivat vaikeuttaa painonhallintaa.

Pysyvät elintapamuutokset lihavuuden hoidon tavoitteena

Riittävän pitkä ja yksilöllisesti suunniteltu ja toteutettu elintapoihin kohdistuva ohjaus on todettu vaikuttavaksi lasten lihavuuden ehkäisyssä varsinkin silloin kun se kohdistetaan sekä lapseen että hänen vanhempiinsa, toteaa Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen, joka on toiminut päivitetyn lasten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen kokoavana kirjoittajana.

Perheen osallistuminen ja hyvä vuorovaikutus hoitavien ammattilaisten ja perheen kanssa ovat tärkeitä myös lihavuuden hoidossa. Hoidon tavoitteena on lapsen hyvinvointi ja pysyvien terveellisten elintapojen edistäminen. Hoitoa voidaan antaa ryhmä- tai yksilöhoitona tai näiden yhdistelmänä.

Hoidon tavoitteena on kohentaa ruokavalion laatua, lisätä liikuntaa, vähentää tietokone- tai televisioruudun äärellä vietettyä aikaa ja kohtuullistaa energiansaantia. Lihavuutta voidaan hoitaa kouluissa, päiväkodeissa, harrastusyhteisöissä ja ennen kaikkea kodeissa.

Asianmukaisesti toteutettu lihavuuden hoito ei lisää syömishäiriöiden vaaraa eikä vaikuta haitallisesti lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Lääke- tai leikkaushoito ei kuulu tavanomaiseen lihavuuden hoitoon lapsilla ja nuorilla.

Alueellisia hoitoketjuja moniammatillisin voimin

Lasten lihavuuden hoidossa tarvitaan monenlaista asiantuntemusta – lääkäreitä, ravitsemusterapeutteja, psykologeja ja terveydenhoitajia. Tätä moniammatillista osaamista tarvitaan myös alueellisten hoitoketjujen rakentamisessa. Hoitoketjussa määritellään milloin lihava lapsia tarvitsee hoitoa erikoissairaanhoidossa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä on päivittänyt vuonna 2005 laaditun Käypä hoito -suosituksen lasten lihavuudesta. Suositus potilasversioineen on luettavissa internetissä, osoitteessa www.kaypahoito.fi.

Lisätiedot:

Käypä hoito -päätoimittaja, kokoava kirjoittaja:
Jorma Komulainen, dosentti, lastenendokrinologian erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja,
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; sposti: etunimi.sukunimi (at) duodecim.fi, puh. 050 591 2526

Työryhmä:

Puheenjohtaja: Riitta Veijola, dosentti, kliininen opettaja, lastenendokrinologian erikoislääkäri,
Oulun yliopisto, kliinisen lääketieteen laitos ja OYS, puh. 040 742 2328; sposti: etunimi.sukunimi (at) oulu. fi
Susanna Anglé, PsT, psykoterapeutti, tutkija, Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikkö; sposti: etunimi.sukunimi (at) uta.fi
Anneli Ignatius, LL, koulu- ja neuvolalääkäri, Helsingin terveysvirasto; sposti: etunimi.sukunimi (at) fimnet.fi
Jarmo Jääskeläinen, dosentti, kliininen opettaja, lastenendokrinologian erikoislääkäri; Itä-Suomen yliopisto ja KYS; sposti: etunimi.sukunimi (at) kuh.fi
Eeva Ketola, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, johtajalääkäri; Helsingin kaupunki; sposti: etunimi.sukunimi (at) hel.fi
Marita Lipsanen-Nyman, dosentti, lastenendokrinologian erikoislääkäri; HYKS:n ja Helsingin yliopiston Lastenklinikka; sposti: etunimi.sukunimi (at) hus.fi
Anna-Liisa Ventola, ETL, laillistettu ravitsemusterapeutti; Hämeenlinnan terveyspalvelut -liikelaitos; sposti: etunimi.sukunimi (at) bnconsulting.fi
Outi Nuutinen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti, yliopistolehtori, Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen yksikkö; sposti: etunimi.sukunimi (at) uef.fi
Asiantuntija:
Leo Dunkel, professori, lastenendokrinologian erikoislääkäri; Centre for Endocrinology, William Harvey Research Institute, Barts and the London, Queen Mary University of London, London, UK

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuonna 1881 perustettu tieteellinen yhdistys, joka kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä täydennyskoulutuksen, julkaisujen ja apurahojen avulla. Seuraan kuuluu yli 20 000 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa sekä 100 jäsenyhdistystä.
Kustannus Oy Duodecim julkaisee lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuja oppi- ja käsikirjoja sekä tietokantoja päivittäisen työnteon tueksi. Tarjoamme myös luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa terveydestä ja sairauksista suurelle yleisölle

Avainsanat: